Virheistä vilttiin!

Pakkipari vilttiin loppupeliksi kun omissa soi. Tämäkö kehittää junnukiekkoilijoita? Yhä useammat juniorit lopettavat koska hallille tuleminen ei ole enää hauskaa. Virheiden tekeminen johtaa vilttikomennukseen ja itseluottamus katoaa. Pelaaja ei uskalla yrittää samaa harhautusta, jonka epäonnistuminen edellisessä pelissä johti penkitykseen. Omskin Petri Matikainen kuvasi asiaa osuvasti: ”Virheet puidaan pelin jälkeen rauhassa, ei huutamalla vaihtoaitiossa”.

Olen sitä mieltä, että juniorivalmennuksen tasoon pitäisi panostaa huomattavasti enemmän. Nyt isät pois aitiosta ja tilalle entisiä huippupelaajia talkoohengellä. Bluesin junioritoiminta on jo vienyt asian eteenpäin, kun mukana ovat mm. Juha Ikonen, Juha Gustafsson, Timo Hirvonen ja Petri Pulkkinen. Nämä koutsit ovat pelaajaläheisiä ja kannustavat junioreita yrittämään rohkeasti uudestaan. Heillä on myös arvokasta tietoa omalta uralta.

Junnujen kehittämisessä tärkeintä on huomioida henkilökohtaiset taidot ja rohkeus pelin sisällä. Jos pelaaja heitetään kylmästi vilttiin ja huudetaan virheestä, vie se monen juniorin kiinnostuksen lajiin. Monelle itseään ”huippukoutsiksi” kutsuvalle isälle tärkeintä on usein turnausmenestys hinnalla millä hyvänsä ja pelaajien kehittäminen jää sivummalle.Keskustelua on jo saatu ja varmasti saadaan jatkossakin, joten nyt valmentajien egot kuriin ja juniorien kehitys etusijalle.