Tietokone, limsapullo ja karkkipussi. Siinä kaikki mitä suurin osa nuorista tarvitsee, jotta hiihtoloma on onnistunut. Vanhemmat töissä ja lapset tyytyväisinä kotona pelaamassa tietokonetta tietämättöminä mitä ulkona tapahtuu. Koko viikko vierähtää ruudun ääressä ja joskus jopa yöt. Koululaisten hiihtoloma on taas edessä, mutta ikävä kyllä hiihtämisen kanssa sillä ei tunnu enää olevan mitään tekemistä.
Tilastojen pohjalta tilanne on karua luettavaa. 9-16 vuotiaista 97% käyttää nettiä joka päivä ja 0-8 vuotiaista tekee saman pari kertaa viikossa. Päivittäinen käyttö nuorilla on 3-4h luokkaa. Jos samat prosentit saataisiin liikuntaharrastuksiin, alkaisi varmasti uusia “janneahosia” putkahtaa esiin. Jos johonkin, niin tähän tulisi urheilujohtajien ruveta käyttämään resursseja. Usealla kaupungilla on omia tapahtumia nuorille hiihtoloman ajaksi ja näiden tuonti esiin laajemmin on ehdottoman tärkeää.
Liian harva vanhempi ottaa vapaata samanaikaisesti lapsen loman kanssa. Työkiireet tai muut rästissä olevat askareet menevät edelle. Näin kaatuvat samalla ajatukset hiihto- tai luistelureissuista, koska nuoren on niin helppo jäädä kotiin tutustumaan uunituoreeseen Codiin tai muuhun sotapeliin. Ei tarvitse mennä kuin 15 vuotta taaksepäin, kun hiihtolomareissu oli ennemmin sääntö kuin poikkeus. Talviset rinteet täyttyivät koululaisista. Kyllä tenavat rakastavat peuhata lumessa kunhan joku heidät sinne patistaa. Vanhempien esimerkki on tässä tärkeässä roolissa. Tällä hetkellä vanhemmat ovat liian “kilttejä” ja heille riittää, että lomalainen puuhastelee omassa huoneessaan. Nuoret tekevät sitä mitä muutkin, ja tällä hetkellä se on nousujohteisesti vain tietokoneilla pelaamista ja älypuhelimien räpläystä. Pulkkamäki, luistelu, laskettelu ja murtomaahiihto ovat mainioita koko perheen ajanvietto keinoja. Jos vanhempien työkiireet estävät loman, voi lapsen hyvin tuupata parhaan kaverin perheen mukaan.
Suomen huippu-urheiluvaikuttajat manailevat jatkuvasti nuorten liikkumisen vähentymisestä. Hiihtolomalla nuoret voivat innostua uudesta lajista, ja jopa alkaa harrastamaan sitä aktiivisesti. Tämä vaatii vain sen, että heidät viedään kokeilemaan lajia. 100 nuorta hiihtämässä, ja jos edes 10 jää lajin pariin sekä liittyy seuratoimintaan, ollaan taas lähempänä yhden lahjakkuuden löytämistä. Tämä kaava jokaiseen lajiin niin kummasti harrastajamäärät kasvavat. Urheilujohtajat ovat varmasti tietoisia, että koko pohja tulevaisuudelle luodaan juuri näistä lähtökohdista. Vai ovatko?
Peilikirkas luonnonjää ja sininen taivas. Mikä olisi parempaa, kuin viettää hiihtoloma ulkoillessa uusien harrastusten parissa. Perinteet takaisin!
