Seksuaalivähemmistöjen asema on tänä vuonna noussut jyristen otsikoihin. Erityisesti yleisurheilun MM-kisoissa Moskovassa aihe oli pinnalla, kun kesäkuussa “homolaki” hyväksyttiin koko Venäjällä. Esimerkiksi korkeushyppääjä Emma Green Tregaron sateenkaarenväriset kynnet ja Suomen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen sateenkaarilipun heiluttelu katsomossa huomioitiin suuresti mediassa.
Laki kieltää “ei-perinteisten seksisuhteiden propagoinnin” eli homoudesta puhumisen alaikäisille. Laissa ei määritellä tarkasti, mikä katsotaan kielletyksi informaatioksi homoudesta, bi-seksuaalisuudesta ja transsukupuolisuudesta. Lain perustellaan suojelevan lapsia.
Millä tavoin laki suojelee lapsia? Suojeleeko tietämättömyys erilaisista seksuaalisista suuntautumisista esimerkiksi sitä poikaa, joka tykkää viereisessä pöydässä istuvasta luokkakaveristaan? Tai nuoresta tytöstä, joka teini-iässä huomaakin pitävänsä myös saman sukupuolen edustajista?
Keväällä 2013 tunnettu NBA-pelaaja Jason Collins kertoi julkisesti olevansa homoseksuaali. Mitkä olivat seuraukset? Hän sai suuresti kiitosta. Yksi lajin tunnetuimmista nimistä, Kobe Bryant, kertoi olevansa Collinsista ylpeä.
Collins oli ensimmäinen kaapista tullut ammattilaispelaaja Pohjois-Amerikan neljässä suuressa urheilusarjassa.
Nyt sopii miettiä, miten NHL:ssä pelaavat venäläisurheilijat reagoivat, kun ensimmäinen seuratoveri tunnustaa olevansa homo? Eikö enää mahduta samaan kaukaloon, saati pukukoppiin?
Monet urheilijat ympäri maailmaa ovat ottaneet kantaa Venäjän toimintaan ja nostaneet esille urheilun perusidean.
– Ensin urheilijoita pyydetään kisaamaan ja edustamaan arvojaan, mutta sitten kielletään näkemyksien ja uskomuksien ilmaiseminen. Se on tekopyhää ja epäreilua, laukoo alppihiihtäjä Bode Miller.
Keskustelu homoudesta on nostanut päätään myös yleisesti Venäjällä, ei pelkästään urheilun parissa. Homoista on tullut ryhmä, joka jakaa kansaa kahtia. Virallisen Vtsiom-tutkimuksen mukaan 42 prosenttia venäläisistä haluaisi homouden rikokseksi, kuten se oli vuoteen 1993 asti.
Tämäkö on tulevaisuuden suunta? Kuinka kauan kuvittelemme ihmisyyden säilyvän, kun jonkun henkilön minuus määritellään rikokseksi?
Minna Grönthal & Veera Korjus