Jokaisen nuoren urheilijan unelmana on saada urheilusta ammatti. Valitettavan harva saa tätä mahdollisuutta Suomen rajojen sisäpuolella – etenkään naisurheilussa. Naisten Korisliigan yhdeksässä joukkueessa on vain muutama suomalainen ammattilaispelaaja – siis sellainen, joka pystyy pelaamisella elättämään itsensä. Lähes kaikki joutuvat pelaamisen ohella hankkimaan leipänsä työelämässä tai Kelan opintotuella.
Raumalaislähtöinen Lotta Aaltonen, 28, on yksi heistä, jotka ovat joutuneet vaikeiden valintojen eteen yhdistäessään huippu-urheilun ja työuran. Aaltonen pelasi kaksi edellistä kautta lappeenrantalaisen Catzin riveissä voittaen kaksi tupla-mestaruutta.
“Lappeenrannassa sain keskittyä koripalloon täyspäiväisesti. Yliopisto-opiskelun joustavuus mahdollisti harjoittelun joukkueen kanssa kahdesti päivässä. Ammattilaisuudesta ei minun osaltani voinut puhua, mutta tienasin koripallon pelaamisella sen verran, että tulin toimeen.”
Viime kauden päätteeksi Aaltonen valmistui Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi. Kesän jälkeen hänellä oli edessään vaikea päätös, kun pöydällä odotti työtarjous Helsingistä.
“Tietysti olisin halunnut jatkaa pelaamista Lappeenrannassa, mutta tässä iässä on alettava jo rakentamaan tulevaisuutta. Vaikka minulla onkin maisterin paperit taskussa, ei pelkkä koripallon pelaaminen näytä kolmekymppisenä kovin hyvältä CV:ssä. ”
Lotta Aaltonen palaa Puhuttariin kahdeksan vuoden tauon jälkeen. (kuva: Reea Tarvainen)
Aaltonen päätti ottaa uuden haasteen vastaan ja hyväksyi työtarjouksen taloushallinnon palveluja tarjoavasta yrityksestä. Hän myöntää ettei päätös ollut helppo. Samalla alkoi uuden joukkueen kartoitus pääkaupunkiseudulta. Kaikki Naisten Korisliigan joukkueet ilmoittivat välittömästi kiinnostuksen häneen.
“Ensisijainen vaihtoehtoni oli jatkaa pelaamista pääsarjatasolla töiden ohella, mutta tässä vaiheessa työuraani se yhtälö osoittautui lähes mahdottomaksi. Haluan antaa täyden panoksen uudessa työssäni ja se tarkoittaa, että toimistossa on usein painettava pitkää päivää. En voi etukäteen päättää, että tänään lähden töistä aikaisin harjoituksiin.”
Aaltonen siirtyi täksi kaudeksi divarissa pelaavaan vantaalaiseen Puhuttariin. Pääsarjatasolla harjoitellaan kaksi kertaa päivässä, kun taas divarissa joukkueen yhteisiä harjoituksia on vain kolme kertaa viikossa.
Naisten Korisliigan joukkueet ovat hajautuneet ympäri Suomen ja pelejä on kaksi kertaa enemmän kuin divarissa. Divarin kymmenestä joukkueesta peräti seitsemän on pääkaupunkiseudulta, joten pelimatkat ovat huomattavasti lyhyempiä.
Monien mielestä Aaltonen ottaa takapakkia urallaan siirtyessään sarjatasoa alemmaksi – kahden henkilökohtaisesti loistavasti menneen kauden jälkeen. Tätä hän ei itse allekirjoita vaan tähtäimessä on vielä paluu Naisten Korisliigaan.
“En koe, että tämä olisi millään tapaa välivuosi pelillisesti. Saan paljon vastuuta tulevalla kaudella ja se auttaa kehittämään heikkouksiani pelaajana.”
Ottajia viime kauden tarkkakätisimmälle kolmenpisteen heittäjälle löytyy varmasti vuoden päästäkin. Sen varaan Aaltonen voi laskea vielä tulevaisuudessa.
“Haluan olla esimerkkinä nuorille, että työura ja huippu-urheilu voivat kulkea käsi kädessä. Toivon vuoden päästä olevan työpaikallani jo siinä asemassa, että saan järjestettyä enemmän aikaa harjoituksille ja pelimatkoille.”
Aaltonen ja Puhuttaret aloittivat koripallokautensa viime viikonloppuna kotiottelulla Hyvinkään Pontevaa vastaan. Ottelu päättyi Pontevan kuuden pisteen voittoon.
Henri Inki (@whos_inki)