Santtu Strandbergin jyrkkä polku salibandyn huipulle

Salibandy_2_web

Lenkkipolut tulevat Stranbergille kauden aikana tutuiksi. Kuvan ottanut Ilona Savitie

Oli yllättävän haastavaa saada sovittua haastattelu Tapanilan Erän maalivahdin Santtu Strandbergin, 22 kanssa. SM-tason urheilijalla, kun ei pahemmin vapaa-aikaa tuppaa jäämään. ”Viisi kertaa viikossa treenataan joukkueen kanssa ja siihen ainakin yksi omatoiminen päälle”, Strandberg laskeskelee. ”Ei sitä paljon muuhun aikaa jää. Joskus harvoin on vapaaviikonloppuja.”

Salibandypelaajan arki kuulostaa todella raskaalta. Treenien lisäksi Santtu joutuu käymään päivätöissä pitääkseen elintasonsa siedettävänä. Avovaimolle ja yhteiselle koirallekin pitäisi löytää jostain aikaa. ”Ei kai tätä hommaa olisi näin kauan tehnyt, jos tästä ei tosissaan tykkäisi. Välillä treenit tuntuvat raskailta, mutta ymmärtäähän sen.”

Menestymishalu näkyy vahvasti Santun tekemisessä. Jopa yksi hävitty virtuaalijääkiekko-ottelu saa hänet turhautumaan. Hän ei siedä häviämistä ja tälle kaudelle tavoitteet ovat nostettu korkealle: ”Eihän me tietenkään lähdetä muuta kuin mestaruutta hakemaan. Ei olla ennakkosuosikkeja, mutta meillä on nuori, nälkäinen ja hyvässä kunnossa oleva joukkue.”

Joukkue on nuorempi, mutta Santtu vuoden kokeneempi. Viime kaudella matka tyssäsi puolivälieriin, kun Classic meni jatkoon otteluvoitoin 3-2. ”Johdettiin sarjaa 2-1 ja sitten hävitään kaksi putkeen jatkoajalla. Ei siinä pahemmin joukkuekavereilta taputteluita tullut, vaikka eihän se yksistään mun häviö ollut.  Kyllä se oli valtaisa pettymys, jota lähdetään tällä kaudella petraamaan”, Santtu muistelee.

Tämä kausi on Strandbergin kolmas kausi miesten tasolla. Viime kaudella hän toimi jo Erän ykkösmaalivahtina. ”Eka kausi meni haistellessa liigan ilmapiiriä, mutta viimekaudella olin jo selvä ykkönen.” Tällä kaudella Strandberg aikoo lunastaa saman ykkösveskarin tontin. Hän uskoo, että hänen kokemuksensa takaa lopulta paikan tolppien välissä useimmissa otteluissa. ”Eihän se ykkösveskarin paikka missään kirkossa ole kuulutettu. Meillä on nuori ja lahjakas toinenkin molari, joka toimii hyvin kirittäjänä.” Kuitenkin kysyessäni suoran kysymyksen: aiotko lunastaa ykköstorjujan paikan viime vuoden tapaan, on vastaus lyhyt ja ytimekäs: ”Ehdottomasti.”

Strandberg tahtoo kehittyä ja tietää kehityskohteensa. Hän myöntää, ettei ole himoharjoittelija, mutta tekee toki samat asiat kuin muu joukkue. ”Valkulle olen sanonut, että yhtäkään peliä ei ole hävitty mun huonon kunnon takia, mutta eihän ne hirveästi tuollaisista vastalauseista pidä.” Santtu ei ole selkeästikään helpoin valmennettava, mutta tyhmyydestä tai laiskuudesta häntä ei voi syyttää. Hän haluaa parantaa heikkouksiaan ja tietää myös miksi on arvokas joukkueelle: ”läpiajot ja pelinluku on mun selviä vahvuuksia. Jos rankkaria tai läpiajoa ei torju, on se mulle henkilökohtainen epäonnistuminen. Suurimpana kehityskohteena näen tasaisuuden. Heikoista peleistä pitäisi päästä eroon”, Santtu miettii.

Salibandy_4_web

Stranberg aikoo hinata itsensä salibandymaailman huipulle. Kuvan ottanut Ilona Savitie

Jutellessani Santun kanssa hänen urastaan ja tavoitteista, kuuluu hänen puheessaan rauhallinen realistisuus, mutta myös suuri kunnianhimo. ”Jos nyt ensimmäisenä saataisiin Suomenmestaruus Tapanilaan. Sen jälkeen voisi katsoa, että riittäisikö rahkeet maajoukkuetasolle, mutta rehellisesti sanottuna, eihän sitä koskaan tiedä koska ura loppuu, varsinkin kun tämä ei ole mulle ammatti.”