Amerikkalainen jalkapallo on Suomessa varsin pieni laji tällä hetkellä. Laji on viime vuosina tasaisesti nostanut suosiotaan ja yhä useampi nuori on aloittanut lajin harrastamisen. Kysyttäessä helsinkiläiseltä Oskar Drockilalta, miksi hän pelaa amerikkalaista jalkapalloa, vastausta ei tarvitse kauan miettiä.
– Kovat fyysiset kontaktit ja silti tosi taktinen laji. Se on vaan maailman paras laji, tiivistää Oskar.
15-vuotiaan Oskarin seurajoukkue on Helsinki 69ers, jossa hän urakoi hyökkäyksessä pelinrakentajana ja puolustuksessa safetynä, eli takapuolustajana ja puolustuksen viimeisenä lukkona. Stereotypiat hienohelmasta pelinrakentajasta karisevat nopeasti pois, kun pitää tehdä valinta heitetyn touchdownin ja hyvän taklauksen välillä.
-No se vähän riippuu, mutta kyllä hyvä pommi antaa paremman fiiliksen. Jos kunnolla pääsee taklaamaan vastapalloon, niin se on aika jees, Oskar virnistää.
Johtaja
Nuoreksi mieheksi Oskarista huokuu erittäin kova itseluottamus ja selkeä luontainen johtajuus. Pelinrakentaja on pelipaikkana äärimmäisen vaativa. Siinä tulee tietää jokaisen pelaajan tehtävä kentällä, sekä pystyttävä nopealla tahdilla lukemaan puolustusta ja tehtävä päätöksiä silmänräpäyksessä. Ei ole siis ihme, että henkiset ominaisuudet nousevat korkealle Oskarin listalla:
– Pelinluku ja johtajuus, ne ovat pelinrakentajan tärkeimmät ominaisuudet. Tietysti pitää osata myös heittää palloa hyvin, mutta se ei paljoa auta, jos ei tiedä mihin sitä pitää heittää.
Oskar on myös Suomen alle 17-vuotiaiden maajoukkueen pelinrakentaja. Hänen henkiset ominaisuutensa saavat kehuja myös maajoukkueen valmennukselta.
– Oskar on hyvä valmennettava, koska hän kuuntelee ja on fokusoitunut treeneissä. Häntä on myös helppo valmentaa, koska hän ei pelkää virheitä, vaan ymmärtää niiden mahdollistavan kehittymisen pelaajana. Hänen vahvuutensa pelinrakentajana ovat rauhallisuus, positiivinen asenne sekä hyvä presenssi aloituskokouksessa, missä hän kertoo pelattavan pelin muulle hyökkäykselle, maajoukkueen hyökkäystä valmentava Petrus Penkki toteaa.
Vaikka Oskar on maajoukkueessa nuorimpia pelaajia, ei tämä näy joukkueen kanssa toimittaessa mitenkään.
– Oskar on fyysisesti ikäisiään edellä, joten sen puolesta hän pystyy hyvin pelaamaan vanhempien seurassa. Poikkeuksen normiin tekee hänen kykynsä olla luontevasti vanhempien pelaajien kanssa, Penkki jatkaa.
On helppo unohtaa, että puhe on vasta 15-vuotiaasta kaverista. Kun seuraa häntä harjoituksissa, on selkeästi nähtävissä, että hänelle ei tarvitse asettaa johtajan roolia valmennuksen puolelta.
– Kyllä se tulee multa ihan luonnostaan, mä oon vaan oma itseni. Ei mulle tarvitse pakottaa mitään roolia kenenkään, Oskar kertoo.
Oskar Drockila on omimmillaan pallo kädessä ( Kuva: Niko Karumaa)
Kovaa työntekoa tavoitteiden eteen
Kaikki huipulle nousevat urheilijat tekevät valtavasti töitä menestyksensä eteen. Työnteosta ei tule menestys jäämään kiinni Oskarin kohdalla. Hänen kertoessa omatoimisesta harjoituksistaan, mieleen tulee ensimmäisenä Jari Litmanen ja Teemu Selänne.
– Normaaliviikko on sellainen, että mä treenaan heittämistä isobroidin (joka myös pelaa alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa) kanssa varmaan joka päivä tunnin verran, punttisalitreeni neljä kertaa viikossa ja pari kertaa juoksutreeniä. Siihen sitten joukkueen treenit päälle, hän luettelee.
Tuolla treenimäärällä tavoitteet ovat varmasti jossain muualla kuin Suomessa ja Vaahteraliigassa?
– No mä haluan lähteä Jenkkeihin lukioon pelaamaan ja nimenomaan pelinrakentajana. Se ei ole eurooppalaiselle mitenkään helppoa, niin pitää tehdä paljon duunia sen eteen. Ja mä haluan pelata ammattilaisena jossain vaiheessa, vähintään muualla Euroopassa, jos ei Jenkeissä aukea paikkaa, Oskar kertoo vakavana.
Koulunkäynti on tällä hetkellä pakollinen paha, mutta vastuuntuntoa riittää myös siihen.
– Kyllähän se urheilu kiinnostaa aika paljon enemmän kuin koulunkäynti, mutta pakkohan se on hoitaa. Ja mä saan ihan hyviä numeroita, Oskar naurahtaa.
Tämän nuoren urheilijan tarina on vasta alussa. En ylläty pätkääkään, mikäli muutaman vuoden kuluttua saamme lukea tarinoita Yhdysvalloista, joissa tämä helsinkiläinen valloittaa sikäläisiä pelikenttiä. Painakaa nimi mieleen.
Mikko Koikkalainen(@MKoikkalainen)