Eka kerta jännittää aina. Vaikka olin käynyt A-lehtitalossa jo aikaisemmin, tuntui harjoittelun ensimmäisenä päivänä sisään astuminen aivan uudelta maailmalta. Kun toimituspäällikkö Hanna tuli hakemaan minut aulasta ja vei minut kolmannen kerroksen toimitukseen, olo oli kuin kotiin olisi tullut.
Toimituksen ilmapiiri oli lämmin ja vastaanottava. Kiirettä ei näkynyt olevan kellään, vaan kaikki naputtelivat omissa avokonttoreissaan juttujaan kaikessa rauhassa. Innostukseni kasvoi entisestään, kun Hanna näytti minulle oman pisteeni. Oma kopperoni. Valtasin pöydän joka tuuman heti omakseni.
Kasvokuvat pääsin otattamaan lehden kuvatoimitukseen (Kuva: Ilona Savitie)
Ensimmäisten päivien totuttelun ja oikean rytmin hakemisen jälkeen palaveerasimme kunnolla Hannan ja lehden päätoimittajan kanssa minulle tulevista töistä. Kirjoitin tehtävät ylös kynä sauhuten ja mieleni pyöri ja ideoi koko ajan juttujen toteuttamisesta. Kun sain ensimmäiset haastatteluni hoidettua, jännitys ei enää vallannut kehoani. Suurinta roolia esitti itsevarmuus.
Olin ylpeä, miten paljon ja mielestäni isojakin juttuja minulle uskottiin. Monen sivun pituisia juttuja oli mahtava suunnitella ja organisoida, sillä olin vastuussa haastateltavien ja kuvaajan löytämisestä, haastattelujen sopimisesta ja kuvausten yhteensovittamisesta. Työtä oli paljon, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta valehtelisin jos yrittäisin väittää, etten olisi nauttinut siitä.
Alun vaikeus oli mielestäni löytää aikakauslehden tekoon vaadittava rytmi. Prosessi on nimittäin niin erilainen mihin meidät HEO:ssa opetettiin. Urheilujournalismia piti pystyä tuottamaan puolessa tunnissa ja tiukkaa faktaa. Täällä lehdessä otetaan oma aikansa, tekstin kieli on paljon kiertelevämpää ja koukeroisempaa. Raportointi- ja uutistyyli piti unohtaa joka kerta kun toimitukseen astui sisään, oli otettava tuttavallinen ja ”joustava” kieli käyttöön.
Otos lehden teosta. Taitto on valmis ja tekstin raakaversio painettu, sitten vain odotellaan editointia! (Kuva: Veera Korjus)
Harjoitteluaikanani ehdin tekemään pari katugallupia, yhden sivun mittaisen henkilöjutun, aukeaman mittaisen asiajutun, kuuden sivun repparin, Mustan Barbaarin kanssa tehdyn kuntosalijutun sekä muutamia pienempiä kirjoitelmia. Juttuni tulevat kesällä kauppojen hyllyille, enkä malta odottaa numeroa kymmenen. Siellä nimittäin omakin pärstäni vilkkuu, kun pääsin James Nikanderin(Mustan Barbaarin) kanssa tekemään salitreeniä!