Rullalautailu valittiin uudeksi olympialajiksi Tokion vuoden 2020 kesäolympialaisiin. Se on kulkenut lajina pitkän matkan nykypäivän suosioon. Nyt tutustutaan lajiin ja sen eri kehitysvaiheisiin.
Rullalautailu eli skeittaus on lähtöisin Amerikasta, tarkemmin Kaliforniasta 1950-luvulla, jossa surffarit kaipasivat jotain surffauksen tyylistä tekemistä niille päiville, joina aaltoja ei ollut saatavilla. Aluksi skeittausta kutsuttiinkin katusurffaukseksi. Laudat olivat aluksi omia rakennelmia, joihin renkaat otettiin rullaluistimista. 50-luvun lopulla tuli myyntiin ensimmäinen kaupallinen rullalauta roller derby skateboard. 60-luvun alussa laji alkoi levitä vähän laajemmalle, mutta keskittymä oli vielä pääasiassa Kalifornian osavaltiossa.
Vuonna 1963 järjestettiin ensimmäiset viralliset kilpailut. Pitkään ei ensimmäinen skeittibuumi kestänyt, koska laji kiellettiin monissa paikoissa lajin vaarallisuutensa takia. Tämä johti monen lajiin erikoistuneen yritysten konkurssiin. Vuonna 1965 laji oli jo lähes kokonaan unohdettu.
1970-luvulla skeittaus alkoi taas nostaa päätään, kun Frank Nasworthy kehitti ensimmäiset uretaanirenkaat. 70-luvulla laji otti nopeita kehitysaskeleita, kun useat yritykset alkoivat keskittyä pelkästään rullalautailuun tarkoitettuihin välineisiin. Lautoja alettiin valmistaa puun lisäksi myös alumiinista ja lasikuidusta. Vaneriviilu pysyi kuitenkin suosituimpana ja parhaana materiaalina. Lautojen kehityksen myötä alkoivat myös temput kehittyä.
Ensinmäinen “skeittijengi” Z-Boys alkoi harrastaa lajia kuivuuden takia tyhjiksi jääneissä uima-altaissa. Ensimmäinen sisähalli rakennettiin 1976 Floridaan. Välineiden kehityksen myötä laji alkoi taas muuttua vaarallisemmaksi. Oltiin taas rullalautailun lopun ajoilla, kun rullalautapuistojen vakuutusmaksut kasvoivat. Sen seurauksena puistoja jyrättiin maan tasalle. Konkurssi kolkutteli taas monen yrityksen oven takana, kun harrastuspaikat katosivat. 1980-luvun lopulla skeittaus oli jälleen kerran kohdannut loppunsa.
Uima-allasjäljitelmä eli pooli
Jäi 80-luvulta kuitenkin vielä jotain toimintaa. Ramppiskeittaus yleistyi, kun ihmiset rakentelivat takapihoilleen ramppeja uima-allasskeittauksen pohjilta. Kolmas sukupolvi (1980-luvun alkupuolelta 1990-luvun alkuun) saikin alkunsa rullalautavalmistajista, jotka selvisivät vuoden 1980 romahduksesta ja ryhtyivät aktiivisesti markkinoimaan ramppilautailua.
Ramppi.
Sitten se tapahtui, ollie, tasamaalla tehty temppu, jossa lauta pompautetaan maasta ylös. Ollien jälkeen alkoi katuskeittaus yleistyä. Ramppilautailun aikakaudella laudat olivat leveämpiä ja renkaat suuria. Katuskeittauksen saadessa enemmän jalansijaa alkoivat välineet taas kehittyä. Laudat kapenivat ja renkaat pienenivät.
Reili
Katuskeittauksen yleistyessä 90-luvun alussa oli ramppiskeittaus enää harvemmin harrastettu lajimuoto. Katuskeittaus oli helpompaa toteuttaa, kun ei tarvinnut ramppeja eikä muita harrastamiseen tarvittavia paikkoja, vain lajia pystyi harrastamaan käytännössä missä vaan missä oli asfalttia. 90-luvun puolivälissä laji sai siihenastisen historian suurimman nosteensa, kun Yhdysvalloissa järjestettiin ensimmäset X-games-kilpailut.
Vuosituhannen lopussa rullalautailu oli maailmanlaajuisesti suosittua. Suomessakin lajin harrastajia oli epävirallisten tietojen mukaan kymmeniätuhansia. Kaupallisuus ja suuret kansainväliset yritykset ottivatkin rullalautailun valikoimiinsa. Suomessakin tavalliset urheilukaupat tarjosivat lajin harrastajille tuotteita laudoista kenkiin.
Nykyään Suomessakin kaupungit rakennuttavat isoja skeittipuistoja ja harrastuspaikkoja. Voisi sanoa, että laji on kulkenut pitkän ja kivisen tien nykypäivän arvostukseensa. Se, että laji on nyt nostettu seuraaviin olympialaisiin, on ehkä suurin osoitus lajin suosiosta.
Eläintarhan skeittipuisto Helsingissä.
Nimekkäitä skeittajia on muunmuassa Tony Hawk, Bam Margera, Eric Koston, Rob Dyrdek, Rodney Mullen, Chad Muska.
Suurimpia brändejä lajissa on mm: DC, Element, Etnies, Vans, DVS.
Lajiin perustuvat lehdet ja videot ovat myös vaikuttaneet paljo lajin levinneisyyteen.
Teksti: Tomi Vuori
Tomi Vuori
Kuvat: Lauri Penttinen
Lähteet: Wikipedia, Dogtown & Z-Boys -elokuva, the Bones Brigade -dokumentti