Casper on pelannut pokeria ammatikseen jo 7 vuoden ajan. Pokerinpelaajan arki ei kuitenkaan ole sitä miltä se näyttää.
Casper, 24, heräsi tammikuisena aamuna jännittyneenä. Tänään on se päivä. The big day, yksi isoimmista Texas Hold’em turnauksista mitä hän on ikinä pelannut. Päivä alkaa juoksulenkillä. Ei liian rajulla, mutta tarpeeksi reippaalla pitääkseen kehon ja mielen virkeänä. Lenkin jälkeen ruokaa valmistuu 4-5 henkilön edestä, sillä sitä pitää olla tarpeeksi mikäli turnaus venyy pitkäksi. Sitten pienet päiväunet. Kello tikittää, aurinko laskee ja hetki lähestyy. Miestä rupeaa jännittämään yhä enemmän. Hän on etsinyt kaiken mahdollisen informaation jokaisesta vielä mukana olevasta pelaajasta. Kaikki mahdollinen on tehty. Nyt jäljellä on vain odotus. Casper meditoi ja rauhoittuu. Hän miettii aiempia pokeriurallaan kokemiaan hetkiä ja ajattelee mielessään: “Minä pystyn siihen!”
Takana on kaksi turnauksen peliyötä ja 7 950 pelaajaa. Jäljellä on enää 50 taistelijaa kilpailemassa miljoonan euron palkintopotista. Hän on näiden taistelijoiden joukossa. Casper istuu tietokoneen ääreen, heittää kuulokkeet korvilleen ja laittaa musiikin soimaan. Näitä hetkiä varten hän pelaa pokeria. Hän tuntee olevansa elossa. Nyt on se hetki.
Nettipokeri ja varsinkin yksi sen lajeista, Texas Hold’em, nousi suureen suosioon vuoden 2003 jälkeen. Suosion kasvuun vaikuttivat erityisesti televisioidut turnaukset, joissa pelasivat ammattilaiset. Siitä alkoi Casperinkin pokeriura. Nähtyään veljensä pokerissa voittamia summia hän äimistyi: “Silloin ne parituhatta euroa mitä veli tienasi, tuntui ihan uskomattoman isolta summalta”, hän muistelee. “Lajissa minua houkutteli sen jännitys, monipuolisuus ja noh, tietysti raha”, mies kertoo.
Yleisin oletus on että pelaan velkarahalla ja siten yli varojen.
Pokerissa hyvästä laskutaidosta on hyötyä
Nyt, seitsemän ammattilaispokerivuoden jälkeen edessäni kahvikuppi kädessään istuu mies, joka on nähnyt ja kokenut pokerin parissa paljon. Hän on käynyt pokerin takia kymmenessä eri maassa. Kokemuksia hänellä on laidasta laitaan. “Olin matkustanut Bulgariaan pokeriturnaukseen. Ensin taksikuski veloitti minulta ihan liikaa. Myöhemmin hotellilla menin parvekkeelle todistaakseni kun jotain ihmistä yritettiin ryöstää. Muistan ajatelleeni, että mihin minä oikein olen tullut”, hän kertoo. Pisimmälle Casper on päässyt livepokerissa Itävallassa pelatussa turnauksessa. “Se oli ehdottomasti yksi mukavimmista reissuistani”, hän kertoo. Casper sijoittui lopulta turnauksessa kolmanneksi. Pokerin pelaaminen livenä on hänen mielestään muutenkin hauskempaa kuin kotona koneella pelaten. “Livepokerin pelaaminen ulkomailla on aivan erilaista kuin Suomessa. Ulkomailla ihmiset ovat yleensä puheliaita ja ystävällisiä pokeripöydissä. Suomessa keskustelua ei juuri tapahdu, ellei sitten viikonloppuna kun on otettu vähän väkijuomia” mies sanoo.
Pokerin pelaajana Casper kohtaa myös paljon ennakkoluuloja. Tämän takia hän pitää asian mieluummin omana tietonaan. “Yleisin oletus on että pelaan velkarahalla ja siten yli varojen.” Ennakkoluuloja on moneen lähtöön. “Toiset ajattelevat pokerin olevan jotain glamouria. Loppujen lopuksi tämä muistuttaa kuitenkin hyvin paljon toimistotyötä.” Casper huomauttaa.
Toisaalta uskon, että halutessaan tulla todella hyväksi jossain asiassa täytyy siihen olla lähes pakkomielle.
Lähipiiri suhtautui hänen pelaamiseensa hyvin, joskin aluksi pokeri-innostus herätti kysymyksiä. “Pelasin alussa ihan liikaa, se oli sellaista alkuinnostusta”, hän kertoo. “Toisaalta uskon, että halutessaan tulla todella hyväksi jossain asiassa täytyy siihen olla lähes pakkomielle. Pitää elää ja hengittää sitä mitä haluaa tehdä ja pyrkiä nauttimaan siitä. Eihän sitä muuten jaksaisi mennä joka päivä sorvin ääreen.”
“Pokeri ei sovi kaikille ja jokaiselle pelaajalle tulee tappioita vastaan. Se on väistämätöntä. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen, että pystyn käsittelemään tappiot hyvin. Jos olen pudonnut turnauksesta tai hävinnyt ison potin, pyrin ottamaan etäisyyttä pokeriin ja tekemään muita asioita. Loppujen lopuksi kyse on vain rahasta. Hetken olo voi tuntua tyhjältä, mutta pääsen siitä nopeasti yli”, hän kertoo.
Pokerilla eläminen tuntuisi liian tyhjältä.
Casper on pärjännyt pokerilla hyvin, muttei halua tehdä sitä ammatikseen ikuisesti. “Nettipokeri on myös hiipumaan päin. En tiedä onko sitä edes olemassa 10 vuoden kuluttua.” Vaikka pokeri pysyisi pinnalla, ei hän silti haluaisi jatkaa. “Pokerilla eläminen tuntuisi liian tyhjältä.”
Nykyään pokeri on Casperille vain yksi asia muiden joukossa. Hän valmistui Kuopion pelastusopistosta palomieheksi muutama kuukausi sitten. “Pokeri rupesi tuntumaan tylsältä. halusin eteenpäin elämässäni. Palomiehen ammatti houkutteli ja päätin sitten ryhtyä tuumasta toimeen”, mies kertoo. “Osana opetusta oli myös perustason ensihoitajan koulutus. Se tuntui omalta jutulta. Aloitan jatkokoulutuksen muutaman kuukauden kuluttua”, Casper kertoo innoissaan.
Pokeria hän ei kuitenkaan jätä koskaan. “Niin pitkään olen sitä taitoa hionut, että siitä en halua luopua. Sitä paitsi pokeri on ihan hauskaa pieninä annoksina.”
Pelaajia on enää jäljellä 20 ja Casper on edelleen mukana taistelussa. Kello on yksi yöllä ja viimeistä peliyötä on pelattu jo 4 tuntia. Ensimmäistä kertaa turnauksessa hän joutuu pistämään kaiken likoon eli menemään all-in. Hänellä on kuningatar pari ja vastustajalla kuningas ja jätkä. Casper ei pysty istumaan. Hän pomppaa ylös tuolistaan ja tuntee kuinka adrenaliini virtaa suonissa. Tilanne on hänelle suosiollinen mutta se ei poista jännitystä. Hän voittaa potin! Raju tuuletus. Se ei yleensä kuulu hänen tapoihinsa mutta tämä on poikkeus.
Mutta yhtäkkiä kaikki loppuu. Hän häviää yhden käden ja putoaa turnauksesta. Lopullinen sijoitus on yhdeksästoista ja hän saa sillä 4 500 euroa. Olo on tyhjä. Casper ei hetkeen tiedä mitä tehdä. Hän tuijottaa ruudussa olevaa viestiä, joka ilmoittaa hänen pudonneen turnauksesta. kolmen päivän aikana yhteensä 18 tuntia kestänyt turnaus on tullut hänen osaltaan päätökseensä. Pikkuhiljaa hän toipuu järkytyksestään. Vaikka kyse ei ole elämästä ja kuolemasta, tätä kokemusta hän ei koskaan unohda. Hiljalleen hän ottaa kuulokkeet korviltaan, nousee ylös ja sulkee tietokoneen. Taistelu on päättynyt.
Teksti: Erik-Kristian Mäki-Fränti
Kuvat: Hanna Matikainen