Seiväshyppy tekee paluuta parrasvaloihin

Selvitimme seiväshypyn nykytilannetta Suomessa, mutta sinne päästäksemme on aluksi mainittava muutama perusasia lajista, vaikka lajin tekniikan varmasti kaikki suurinpiirtein tietävät.

Hyppy lähtee jo ensimmäisistä askeleista vauhtiinlähdössä. Seivästä pidellessä alemman käden tulee olla lantion korkeudella. Kaksi askelta ennen kuoppaa alkaa kuoppaanvienti, jossa alakäsi nousee vartalon viereltä nopeasti, mutta hallitusti. Kuoppaanviennissä seipään liikettä ei saa vastustaa. Seuraavaksi on ponnistus, jossa liike suuntautuu eteenpäin, jotta seipäästä saadaan mahdollisimman paljon voimaa. Liike ohjataan kerään, ja kerästä L-asentoon. Rimalla irrotetaan alakäsi, riman päällä yläkäsi. Patjalle laskeudutaan selälleen.

Aluksi seiväshyppyä käytettiin esteiden ylittämiseen, mutta sen parissa kilpailtiin jo antiikin Kreikassa. Nykyaikaisiin olympialaisiin seiväshyppy vakiintui Ateenan kisoissa vuonna 1896. Naisten seiväs tuli kisoihin mukaan vasta vuonna 2000 Sydneyssa.

1960-luvulla uusien lasikuituseipäiden myötä lajin suosio ja menestys kiihtyi. Muutoksen myötä myös suomalainen seiväshyppääjä Pentti Nikula sai uransa nousuun. Vuonna 1962 hän rikkoi pitkään amerikkalaisten hallussa olleen maailmanennätyksen tuloksella 494. Kyseessä oli myös Suomen urheiluhistorian ensimmäinen maailmanennätys hyppylajeissa. Seuraavan vuoden helmikuussa Nikula ylitti ensimmäisenä maailmassa viiden metrin rajan.

Nykyistä Suomen ennätystä pitää yhä hallussaan edesmennyt Jani Lehtonen tuloksella 582, jonka hän saavutti Kuortaneella vuonna 1993.

Seiväshyppy ei lajina välttämättä ole kaikkein mediaseksikkäin, eikä se valtaa tilaa lehtien sivuilta, kuten esimerkiksi pallopelit, vaikka viime vuosina Suomessa kehitystä on tapahtunut erityisesti naisten seiväshypyn parissa.

Suomalainen seiväshyppy on ollut mukavassa myötätuulessa viime vuosina etenkin nuorten hyppääjien osalta. Wilma Murto hyppäsi vuonna 2016 alle 20-vuotiaiden maailmanennätyksen ja Alina Strömberg nappasi alle 18-vuotiaiden EM-kultaa samana vuonna. Miesten puolella kuluvan vuoden heinäkuussa alle 23-vuotiaiden em-finaaliin selviytyi kaksi suomalaishyppääjää, mutta Tomas Wecksten ja Tuomas Holttinen eivät yltäneet mitaleille. Tulevaisuus vaikuttaisi siis valoisalle.

Nuorten varassa

Suomen yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä seiväshyppääjiä on Eemeli Salomäki, joka toimii nykyään Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n yksilövalmentajana. Urallaan Salomäki juhli peräti 10 kertaa Suomen mestaruutta kun hallikilpailutkin lasketaan mukaan. Moniottelijanakin kunnostautunut lahjakkuus on saavuttanut myös seitsenottelun SM-hallikilpailuissa hopeaa ja pronssia.

”Seiväshypyn tila on nuorissa hyvä. Lajista on tullut lähivuosina monta nuorten arvokisamitalia. Mitalien lisäksi muun muassa yksi nuorten maailmanennätyskin. Ennätykset ovat aina olympialajeissa kova juttu riippumatta ikäluokasta.

Kansainvälisesti tilanne, vaikka ensi kesän EM-kisoja silmällä pitäen on hyvä. Suomesta löytyy ensi kesänä kolme naishyppääjää, jotka taistelevat finaalipaikoista. Miehissä taas löytyy neljä hyppääjää, joille pidän EM-kilpailuja mahdollisena. Toivottavasti jopa yksi finaaliin”, Salomäki kertoo.

Kuten monessa muussakin lajissa, myös seiväshypyssä on kilpailu koventunut ja laji kehittynyt viime vuosina

”Kansainvälisesti laji on kehittynyt paljon. Ja vaatimustaso arvokilpailujen mitalikantaan on noussut. Tämä johtuu kansainvälisesti siitä, että Olympialajeihin on alettu valtiojohtoisesti panostaa yhä enemmän. Panostus lisää ammattiurheilijoiden määrää, joka taas nostaa tulostasoa. Aikaisemmin kärki on ollut kapea, mutta nyt arvokilpailuissa on useampi hyppääjä, joka voi mestaruuden napata.”

Salomäki toivoo tulevaisuudessa välineiden kehittymistä. Myös entisten huippuhyppääjien sitouttamista valmentamiseen aktiiviuran jälkeen hän pitää erittäin tärkeänä.

”En usko maailman ennätysten nousevan lähivuosina ainakaan merkittävän paljon. Toivoisin kyllä, että joskus seipäällä hypättäisiin 650cm, mutta se vaatii paljon välineiden kehittymistä. Seipäissä ei ole tapahtunut enää vuosikymmeniin ja samalla hyppääjien suorituksia on vaikeutettu erilaisilla säännöillä, kuten riman malli, kannatintapit ja uusimpana ehdotuksena valmistautumisajan lyhentäminen.”

”Kotimaassa tietotaitoa pitäisi pystyä sitouttamaan lajiin niin, että lopettaneet urheilijat alkaisivat valmentaa. Ja yleisurheilua ylipäätänsä pitäisi kehittää ammattimaisempaan suuntaan. Jos ei ole ammattiurheilijoita tai ammattivalmentajia ei voida tulevaisuudessa odottaa kummoista menestystä Olympialajeissa.”

 

Toimittaja: Joni Eriksson ja Mira Tarkkanen

Kuva: Tuuli Vähämäki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s