Site icon HEO / journalismiopintojen syksyn lopputyö

Teemu Pitkänen ja 401 metrin golf-draivi – miksi pituuslyöntigolfin suosio on räjähtänyt ylöspäin

Raisiolainen Teemu Pitkänen johdattaa maailmalla pituuslyöntigolfia kohti valtavirtasuosiota.

Pituuslyöntigolf on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen perinteisen pallogolfin alalaji. Turnaukset etenevät pudotuspeliperiaatteella, jossa molemmat pelaajat lyövät kahdeksan palloa noin 65 metrin levyistä laskeutumisaluetta kohti, ja lopulta se, joka tykitti omansa pidemmälle, jatkaa seuraavaan pariin. Yksi maailman kärkipelaajista on 23-vuotias Teemu Pitkänen Raisiosta. Mies on parhaimmillaan lyönyt golfpalloa 401 metriä. Kaksinkertaisen PGA:n vuoden pelaajan, Rory McIlroyn, uran pisin draivi on 393,1 metriä.

Kuten pituuslyöntigolf lajina, myös Teemun ura sen parissa on noussut kovaa vauhtia, jyrkässä käyrässä. Viisivuotisen taipaleen korkein huippu on toistaiseksi hänen omien sanojensa mukaan ollut jaettu yhdeksäs sija vuoden 2018 maailmanmestaruuskisoissa, Yhdysvalloissa. Euroopan kiertueilta on myös kertynyt takanreunukselle kaksi voittajan pokaalia. Edellämainittu 401 metrin hirmulyönti oli näiden karkeloiden pituusennätys kaksi vuotta. Mutta kun ajatellaan perinteisen kilpagolfin valtaisaa suosiota, ja kiistatta suurempaa markkinapotentiaalia, mikä pituuslyöntigolfissa saa 12 vuotta perinteistä golfia pelanneen nuoren miehen lopulta vaihtamaan leiriä?

– Perinteiseen golfiin verrattuna eniten viehättää vauhti ja pitkälle lyöminen, Pitkänen kertoo

– Pituutta on niin paljon enemmän kuin normaalissa golfissa. Treenatessa saa keskittyä vain yhteen asiaan, eli vauhdin lisäämiseen. Golfissa on kehitettävä monia eri osa-alueita ja se on paljon hidastempoisempaa. Mulle sopii paremmin, että saa lyödä täysillä ja olla menossa koko ajan.

Varustelun osalta suurimpia eroja lajien välillä ovat esimerkiksi pituuslyönnin kovemmat golf-pallot – kun lähipelistä ei tarvitse murehtia, halutaan tällä tapaa maksimoida pallon lentopotentiaali. Draiverit ovat myös jäykempiä, sekä varreltaan kaksi tuumaa tyypillisiä golf-draivereita pidempiä. Vaikka mailavarustelu onkin erilaista, pituuslyönnin kilpavarusteet mahtuvat myös perinteisen golfin sallimiin standardeihin. Se saa helposti pohtimaan, mitä tapahtuisi, jos maailman kirkkain golfkärki kokeilisi Teemun tavoin siipiään pituuslyönnissä. Ja kun puhutaan maailman golfkärjestä, puhutaan Eldrick Tont ”Tiger” Woodsista.

– Se olisi Tiger Woodsille kova paikka, kun olisikin aina listan hännillä. Noissa kisoissa hän ei pääsisi edes keskikastiin. Ero keskivertopituuslyöjän ja maailman huippugolfarin lyöntimittojen välillä on niin suuri. Tiger Woodsille olisi todella kova pala tulla sinne.

Kun puheet, ja ennen kaikkea myös metreissä mitattavat kiistattomat näytöt, ovat tätä luokkaa, on helppo alkaa ymmärtää pituuslyönnin räjähdysmäistä kasvua suosiossa. Oli puhe sitten Suomesta, muusta Euroopasta, taikka lajin keskipisteestä Yhdysvalloista, pelaajamääräkäyrät joka puolella osoittavat anteeksipyytelemättä ylöspäin. Ja jos suuremmilta loukkaantumisilta vältytään, on vaikeaa keksiä syitä, miksi tämä 23-vuotias raisiolainen ei olisi mukana etulinjoissa johtamassa lajia vielä pitkään eteenpäin. Mutta mitä kaikkea se tulevaisuus voisi konkreettisesti sisältää?

– Joo, laji on hyvässä kasvussa ja tulee varmasti olemaan muutaman vuoden päästä aika kova juttu, Teemu ennakoi

– Toivon, että siitä voisi vielä joskus jopa tulla olympialaji. Ainakin se vastaisi kaikkia olympiapialaisteemoja, ”nopeammin, isommin ja vahvemmin”, vai miten se olympiamotto meneekään. Se ei tule koskaan golfia syrjäyttämään, ei edes lähelle, mutta se ihan varmasti tulee silti nostamaan suosiotaan, joka johtaa isompaan ruutuaikaan, uusiin harrastajiin ja suurempiin rahapalkintoihin kilpailuissa.

Minkälaisia neuvoja Teemu tarjoaisi juuri tälle edellämainitulle uudelle harrastajalle?

– Ihan ensimmäisenä kannattaa vain pyrkiä saamaan mailaan vauhtia, lyödä palloa todella lujaa. Sen jälkeen, kun tietty piste on saavutettu, ruvetaan keskittymään pallon lentoon. Kuitenkin pallon lennolla, ja sen optimoinnilla, saavutetaan paljon enemmän metrejä, kuin sillä, että mailaan saadaan viisi mailia lisää nopeutta. Mutta tiettyihin lukuihin on päästävä, pärjätäkseen kisoissa. Puhun noin 340 (kilometriä tunnissa) pallon lähtönopeudesta, mailan vauhdin ollessa reilun 230:n luokkaa. Noihin lukuihin päästyään on hyvä aika keskittyä pallon lennon optimoimiseen, mutta siihen saakka kannattaa keskittyä pallon lyömiseen.

– Neuvoisin myös hankkimaan asiantuntevaa opastusta, ettei tarvitse hakata omaa päätä seinään. Ihan niinkuin kaikessa urheilussa, asiantunteva valmennus on aina se ykkösjuttu. Paljon kisaamista. Paljon treenaamista. Paljon lyömistä. Vaikka se onkin yksitoikkoista, missään ei kehity, jos käy vain sillointällöin ihmettelemässä. Paljon palloja, paljon lyöntejä.

Exit mobile version