Äidin painajainen: Ampumisuhka tyttären yliopistolla Länsi-Virginiassa

Lauantaiaamun WhatsApp näyttää viestiä tyttäreltä: hänen yliopistollaan Länsi-Virginiassa on ollut ampumisuhka.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä oli koulu suljettu ja ympärille laitettu rautaesteitä, ettei yliopiston lähelle päässyt ajamaan autolla. Tekojen takana oli ollut mieshenkilö, joka oli aiemmin ampunut vaimonsa ja (nyt) suuntaamassa Concorde-yliopistolle. Syy, miksi  mies suuntasi kulkunsa vaimon ampumisen jälkeen yöaikaan yliopiston alueelle, joka on nuoria ihmisiä täynnä, on vielä arvoitus.

Meillä Suomessa joukkoampumiset ovat harvinaisia, mutta USA:ssa vuonna 2017 Gun Violence Archiven (GVA) ilmoituksen mukaan kuoli 345 ihmistä joukkoammuskelussa. Kun miettii, kuinka monta joukkoampumista USA:ssa on ollut viime vuosien aikana, voi ymmärtää, miltä äidistä tuntuu saada tämänlainen viesti ensimmäisenä aamulla matkapuhelimeensa. Se on varmasti jokaisen äidin painajainen, opiskelee hänen lapsensa sitten ulkomailla tai Suomessa. Tunnetta, kun lapseen kohdistuu vakava uhka, ei (vain) voi sanoin kuvata. Läheltä koskettavat uhkakuvat aiheuttavat pelkoa, riittämättömyyttä ja itsensä syyllistämistä. Miten annoin tyttäreni lähteä opiskelemaan maahan, jossa on ollut useita joukkoampumisia?

Jos asiasta haluaa löytää jotain positiivista,  voi todeta, että paikalliset viranomaiset ja yliopisto reagoivat asiaan nopeasti. He sulkivat koulun ja estivät autolla pääsyn yliopistoalueelle. Myöhemmin yöllä, kun oli turvallista, yliopistoalue avattiin. Ampumauhkan aiheuttanut mies saatiin kiinni ja pidätettiin. Nyt äitikin voi rauhoittua asiassa, vaikka hiukset ovat entistä harmaammat.