Tänään otamme käsittelyyn kaksi vanhempaa kokoonpanoa, joissa molemmissa pelasi historian parhaita pelaajia.
8. Kauden 1971-72 Boston Bruins
1970-luvun alussa Bostonilla oli koottuna yksi kaikkien aikojen parhaista kokoonpanoista. Ennätykselliset kahdeksan kertaa putkeen Norris Trophyn voittanut Bobby Orr, jota yleisesti pidetään historian parhaana pakkina, hääri joukkueen takalinjoilla. Keskushyökkääjänä luisteli edellisellä kaudella siihenastisen NHL:n kovimmat pisteet takonut Phil Esposito ja kun maalivahtina oli vielä Gerry Cheevers, Bruins oli lähes varma mestari kauteen lähdettäessä.
Bobby Orrin saavutuksista voisi yksinään kirjoittaa kokonaisen artikkelin. Hän on yhä ainut puolustaja, joka on onnistunut voittamaan maailman parhaan kiekkoliigan pistepörssin. Varttuneimmat jääkiekon seuraajat pitävät Orria, paitsi parhaana puolustajana, myös kaikkien aikojen parhaana pelaajana. Hän iskikin runkosarjassa 117 pistettä aikana, jolloin puolustajat eivät tehneet isoja pisteitä. Monet myöhemmän ajan pakit ovatkin ottaneet oppia kanadalaisen työstä hyökkäyssuuntaan.
Bruins pelasikin loistavan runkosarjan. 54 voittoa riitti sarjataulukon ykköspaikalle. Phil Esposito oli joukkueen paras pistemies 133 tehopisteellään. Karhupaidoista myös Orr, joukkueen varakapteeni Johnny Bucyk ja kakkossentteri Fred Stanfield pelasivat kauden läpi yli piste per peli-tahdilla.
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Bruins sai vastaansa Dave Keonin johdattaman Toronto Maple Leafsin. Vaahterapaidat eivät kuitenkaan tarjonneet todellista vastusta ja Boston marssi parista jatkoon voitoin 4-1. Semifinaalivastus St.Louis Blues ei ollut edes Maple Leafsin veroinen vastus ja “Big Bad Bruins” lähetti heidät kesälomille voitoin 4-0.
Bostonilaiset kohtasivat finaaleissa New York Rangersin ja sen hurjan GAG-ketjun (GAG=Goal A Game) jossa pelasivat runkosarjan pistepörssin sijoille 3.-5. sijoittuneet Jean Ratelle, Vic Hadfield ja Rod Gilbert. Myös aikansa toiseksi kovin pakki Brad Park pelasi joukkueessa. Rangers olikin odotetusti kovin pala purtavaksi, mutta joutuivat toteamaan Bruinsin paremmaksi, kun kuudennen finaalin jälkeen bostonilaiset pääsivät kiinni Stanley Cupiin. Bobby Orr valittiin pudotuspelien parhaaksi pelaajaksi hänen iskettyään 15 otteluun hurjat tehot 5+19=24.
7. Kauden 1959-60 Montreal Canadiens
Legendojen täyttämä Canadiens oli 1950-luvulla hurja joukkue. He onnistuivat voittamaan neljä mestaruutta peräkkäin, ja lähtivät syksyllä 1959 kohti viidettä.
Edellisellä kaudella Dickie Moore oli onnistunut rikkomaan siihen astisen yhden kauden piste-ennätyksen, kun vasen laitahyökkääjä hurjasteli 70 ottelussa pisteet 41+55=96. Saavutus olisi tämänkin päivän NHL:ssä kova, mutta sen arvoa nostaa erityisesti aikakausi. Puolustuksen keihäänkärkenä luisteli Doug Harvey, joka voitti urallaan seitsemän kertaa NHL:n parhaan puolustajan palkinnon. Maalinsuulla Canadiens sai nauttia legendaarisen Jacques Planten torjuntatyöstä.
Silti tunnetuimmat nimet löytyivät hyökkäyksestä. Kymmenen Stanley Cupia urallaan voittanut keskushyökkääjä Jean Beliveau ja ensimmäisenä pelaajana 50 maalia yhdellä kaudella iskenyt Maurice “Rocket” Richard muistetaan vielä tänä päivänäkin, ja muunmuassa liigan parhaan maalintekijän palkinto on nimetty Richardin mukaan.
Kovat nimet eivät myöskään pettäneet. Canadiens sijoittui runkosarjan kärkeen voitettuaan 40 peliä. Beliveau johti joukkueen sisäistä pistepörssiä 74 pisteellä ja sijoittui koko liigan pörssissä kolmanneksi. Myös Maurice Richardin pikkuveli Henri ja Bernie “Boom Boom” Geoffrion sijoittuivat kymmenen parhaan pistemiehen joukkoon. Jacques Planten päästettyjen maalien keskiarvo oli maalivahtien pienin, ja hänet palkittiin Vezina Trophylla.
Tuohon aikaan NHL:ssä pelasi vain kuusi joukkuetta, joista neljä eteni pudotuspeleihin. Montreal sai ensimmäisellä kierroksella vastaansa Chicago Black Hawksin ja heidän tulevat supertähtensä Stan Mikitan ja Bobby Hullin. Hull voitti tuolla kaudella vain 21-vuotiaana liigan pistepörssin tehoin 39+42=81, eikä vuotta nuorempi Mikitakaan pelannut huonosti. Chicagolaisista ei kuitenkaan ollut haastamaan quebecilaisia, ja Canadiens käveli Black Hawksin yli suoraan neljässä ottelussa.
Stanley Cupin finaaleissa vastaan asettui toinen kanadalaisjoukkue Toronto Maple Leafs. Vaahterapaidat olivat sijoittuneet runkosarjassa heti toiseksi Montrealin jälkeen, joten vastus ei ollut helppo. Tämä ei kuitenkaan näkynyt ottelusarjassa vähääkään, kun Canadiens nappasi viidennen peräkkäisen Stanley Cupinsa suoraan neljän ottelun jälkeen. Jean Beliveau iski mestaruuden ratkaisseen osuman. Tuohon aikaan ei palkittu pudotuspelien parasta pelaajaa, mutta uskoisin, että se olisi kuulunut kauden jälkeen uransa lopettaneelle kapteeni Maurice Richardille. Hän iski kahdeksassa ottelussa tehot 3+9=12 ja voitti pudotuspelien pistepörssin.
Viiteen peräkkäiseen Stanley Cupiin ei ole pystytty NHL:ssä ennen Montrealia, eikä todennäköisesti tulla ikinä pystymäänkään. Canadiens on myös viimeisin joukkue, joka eteni mestaruuteen häviämättä yhtään pudotuspeliottelua.
Näin juttusarjamme toinen osa on käsitelty. Jatkoa on luvassa jälleen perjantaina 11.12, kun suurennuslasin alle joutuvat joukkueet 5.-6.
Teksti: Valtteri Lähtinen
Kansikuva: Eero-Aleksi Manttari