HEO / journalismiopintojen syksyn lopputyö

Onko Mestiksen tarina lopussa? Millaiset arvet korona-epidemia jättää sarjaan?

Millaiset arvet korona-epidemia jättää Mestikseen?

Onko Mestis tuhoon tuomittu entinen puoliammattilais-sarja vai onko “Suomen viihdyttävimmäksi lätkäksi” itseään tituleeraavalla sarjalla vielä toivoa nostaa tasoaan entiseen “loistoonsa”? Mitkä ovat syyt sarjan pelillisen tason putoamisen takana? Millaiset jäljet korona-epidemia jättää sarjaan?

Vuonna 2000, silloisen 1-divisioonan korvaajaksi perustettu jääkiekkoliiton mestaruussarja eli Mestis on kokenut paljon 20-vuotisen historiansa aikana. Vuosina 2000-2008 keskittyi lähinnä nuorten pelaajien kasvattamiseen, sillä Sm-liigan ollessa suljettu sarja, Mestis-joukkueilla ei ollut mahdollisuutta nousta ylemmälle tasolle, vaan ainoastaan pudota Suomi-sarjaan. Tosin vuonna 2005 Kuopion KalPa nostettiin kabinettipäätöksellä liigaan, kun sarjaa laajennettiin 13 joukkueesta 14 joukkueeseen. Kaudelle 2008-09 liigakarsinnat palasivat, ja karsintoja pelattiinkin aina kevääseen 2013, jolloin Sm-liiga sulki ovensa, ainakin näennäisesti, sillä jo kaudelle 2014-15, Vaasan Sport nostettiin kabinettipäätöksellä liigaan paikkaamaan KHL:ään siirtynyttä Jokereita. Kouvolan KooKoo nostettiin Liigaan 2015-16 ja Mestiksen kautta aikain menestynein joukkue Mikkelin Jukurit (7 mestaruutta) nostettiin liigaan kaudelle 2016-2017, korvaamaan konkurssiin ajautuneen Espoon Bluesin.

Varsinkin Kookoon, Sportin ja Jukureiden liigaan nostamiset ovat luultavasti olleet suurimmat tekijät sille, miksi Mestiksen taso on pudonnut vuosien mittaan. Kun kolme sarjan parasta seuraa poistuu kolmen vuoden sisään sarjasta, niin “sokea laamakin” tajuaa että sarjan taso laskee. Turun Toverit eli tuttavallisemmin TuTo, joka on ainakin omasta mielestäni Mestiksen “THE” seura, jäi yksin muiden isojen joukkueiden poistuttua sarjasta.

Onko Mestiksellä sitten mitään toivoa paluusta entiseen? Saako TuTo koskaan seurakseen joukkueita, jotka voisivat nostaa sarjan joukkueiden tasoa edes lähelle sitä mitä se on joskus ollut? Mielestäni kyllä. Esim. Imatran Ketterä, Iisalmen Peli-Karhut sekä KeuPa HT ovat olleet todella suuri piristysruiske sarjalle. KeuPa voitti Mestiksen mestaruuden keväällä 2018, kukistettuaan finaaleissa TuTon. Ja Imatran Ketterä on hallitseva mestari voitettuaan mestaruuden kauden 2018-19 päätteeksi. Myös täksi kaudeksi Mestikseen nousseen Kiekko-Espoon mukanaolon luulisi lisäävän sarjan uskottavuutta ja nostavan pelin tasoa. Henkilökohtaisesti toivon että kyseisiä joukkueita ei väkisin lähdetä nostamaan liigaan lähivuosina, vaan jääkiekkoliitto antaisi sarjan elpyä rauhassa.

KUVA/ Jukka Lehojärvi

Mikä olisi sitten oikea keino parantaa esim. Mestiksen ja Sm-liigan tasoa? Toki yleisin vastaus olisi liigan “avaaminen” ja liiga-karsintojen palauttaminen ja tätä kautta joukkuemäärien vähentäminen, eikö? Harva kuitenkin ottaa huomioon esim. liigaan nousuun vaadittavaa taloudellista panosta. Kärkitason Mestis-joukkueen vuosibudjetti lähentelee 150 tuhatta euroa, kun taas esim. Mikkelin Jukureiden pelaajabudjetti oli tähän kauteen lähtiessä n. 1.4 miljoonaa euroa. Myös kaikki joukkueet Tampereen KOOVEEta (joka pelaa koti-ottelunsa Hakametsässä) , Kiekko-Espoota (Metro Areena) ja RoKia (Lappi Areena) lukuunottamatta tarvitsisivat uudet liigan vaatimukset täyttävät jäähallit. Karu tosiasia on myös se että Suomen jääkiekkoliitto ei ole vuosiin enään välittänyt Mestiksestä tai esim. naisten liigasta vaan on periaatteessa jättänyt sarjat oman onnensa nojaan ja on sen sijaan keskittänyt kaiken energiansa maajoukkueisiin. Myös kunnon tv-sopimus auttaisi jo valmiiksi taloudellisesti vaikeassa asemassa olevaa sarjaa ja sen joukkueita.

Miten sitten Sm-liigan nostetut joukkueet ovat vuosien mittaan pärjänneet? KalPa on ainoa joukkue joka on yltänyt mitaleille, kun se kaudella 2008-09 voitti pronssia ja ylsi hopealle kaudella 2016-17, hävittyään finaaleissa Tampereen Tapparalle. Kolmikosta Jukurit, KooKoo ja Vaasan Sport, KooKoo on tähän mennessä ainoa millä on edes toivoa paremmasta. 2019-20 kauden kovimpana yllättäjänä pidetty joukkue on tehnyt määrätietoisesti todella hyvää nousua kohti kärkeä. Sport on myös parantanut pikkuhiljaa otteitaan kun taas Jukurit on kyntänyt kaudesta toiseen sarjataulukon pohjalla.

Onko meillä mitään toivoa että liigakarsinnat palautettaisiin? Omasta mielestäni ei ainakaan seuraavaan 5-10 vuoteen, sillä liigaseurat omistavat Sm-liigan joka on osakeyhtiö. Kukapa joukkueen omistajista haluaisi vapaaehtoisesti luopua sarjapaikastaan? Suljettu liiga on paisunut viime vuosien aikana 15 joukkueen “sillisalaatiksi” ja sarjassa viilettää jos jonkinmoista “sankaria”. Mestiksen puolella on tapahtunut sama asia varsinkin kun kaudelle 2020-21 sarjaa laajennettiin kahdella joukkueella (FPS ja Kiekko-Espoo). Tällä hetkellä Mestiksessä pelaavien 14 joukkueen väliset tasoerot ovat huomattavat. Sekä liigassa että Mestiksessä pelaa kymmenittäin joilla 10-15 vuotta sitten ei olisi ollut mitään asiaa kyseisiin sarjoihin.

Toinen huolestuttava ilmiö on se, että esim. ennen 2019-20 kauden jälkeen Mestiksestä siirtyi lähes 40 pelaajaa muiden maiden sarjoihin. Mikä pelaajien joukko-pakoon on sitten syynä? Euroopan sarjoissa tarjotaan parempaa palkkaa, peleissä on enemmän panosta, mikä näkyy myös yleisömäärissä ja tästä seuraamuksena suuri merkityksen tunne. Toinen syy on se tosiasia että, pelaajan on yhä vaikeampi nousta Mestiksestä liigaan. Pelaajat siirtyvät ulkomaille, mikä kasvattaa Mestiksen ja liigan tasoeroa entisestään.

Kiekko-Espoo nostettiin Forssan Palloseuran ohella täksi kaudeksi Mestikseen.

Mistä tämä ilmiö sitten johtuu? Osasyy mielestäni on ainakin nuorten pelaajien suhteen U20-Sm sarjan paisuminen 18 joukkueen “mammutiksi” sekä Mestiksen ja liigan joukkuemäärät. Sillä tosiasiahan on se että mitä enemmän joukkueita on liigassa pelaa,sitä enemmän pelaajia sinne tarvitaan. Luonnollisesti nuoria pelaajia houkuttelee enemmän pääsarja-tasolla pelaaminen. Kuulostaahan se että pelaa liigassa paremmalta kuin se että esim. baaritiskillä perjantai-iltana sanoisi pelaavansa Imatran Pesässä, 3-divisioonaa. Toinen syy on puhtaasti taloudellinen. Seuroille on paljon halvempaa palkata 18-vuotias, Jani, Imatralta, kuin joku 30-vuotias, kokenut ja taitava liigajyrä jolta löytyisi aiempaa kokemusta aikuisten otteluista, mutta ansaitsi kunnon palkkaa työstään.

 

Mikä on sitten Mestiksen tulevaisuus? Se selviää 25. tammikuuta, kun Mestiksen hallitus kokoontuu päättämään sarjan jatkosta. Mestiksen runkosarjaa on viimeksi pelattu marraskuussa 2020. Joukkueet ovat kamppailleet olemassaolonsa kanssa koko syksyn eikä parempaa huomista ole näkyvissä. Joukkueiden voitot koostuvat 90% otteluista saaduista tuloista, ja kun voimassa olevat rajoitukset estävät yleisön pääsyn otteluihin, niin näin nätisti sanottuna sarjan ja joukkueiden tulevaisuus näyttää erittäin synkältä. Jos esim. kautta ei pelata loppuun asti, kuinka monta tällä kaudella Mestiksessä pelannutta joukkuetta nähtäisiin sarjassa ensi kauden alussa? Oma veikkaukseni olisi karkeasti 8-10. Varsinkin jos minkäänlaista tukea esim. valtiolta ei heru, jopa koko sarjan olemassa olo on vaakalaudalla. Toki moni joukkueista on järjestänyt varainkeruu-tapahtumia, mutta ei muutama tuhat euroa loppujen lopuksi auta pitämään joukkueita taloudellisesti pinnalla, eikä se takaa joukkueiden olemassaoloa ensi kaudella. Ja moni joukkue on menettänyt tähtipelaajiaan muiden maiden sarjoihin, koska pelien jatkumisesta ei ole mitään tietoa. Esim. RoKi menetti kaksi parasta pistemiestään, kun sekä Ville Heikkinen sekä Gabin Ville jättivät joukkueen ennen vuodenvaihdetta.

Pääkaupunkiseudulla asuvan on ehkä vaikea ymmärtää, mitä Mestis-joukkue esim. Keuruulla merkitsee paikallisille. Joukkue saattaa olla paikkakunnan ainoa merkittävä urheiluseura, ja täten elintärkeä osa yhteisön elämää.

Sydäntä lämmittävää on ollut kuitenkin huomata, miten hädän hetkellä koko Mestis-yhteisö on vetänyt yhtä köyttä selviytyäkseen vallitsevasta tilanteesta.

Nyt voimme enää odottaa mitä Mestiksen hallitus päättää, ja toivoa parasta, sillä suomalainen jääkiekko tarvitsee Mestistä, ehkä enemmän kuin kukaan ymmärtää tai uskaltaa myöntää.

Kirjoittanut Tomi Anttonen

tomi.anttonen@outlook.com

Exit mobile version