Lauantaina 1. lokakuuta Indonesian Malangin tapahtumat jäivät osaksi jalkapallon synkkään historiaan.
(Kuva: Lotta Nieminen)
Teksti: Leevi Auer
Itä-Jaavan maakunnassa Arema ja Persebaya Surabaya kohtasivat paikallisille tutussa Super East Java Derbyssä. Persebayan 3-2-voiton seurauksena noin 3000 Arema-fania ryntäsi kentälle mellakoimaan. Tilanteen rauhoittamiseksi poliisi käytti kyynelkaasua. Sääolosuhteiden vuoksi kaasu ei hälvennyt stadionilta, mikä eskaloitui 131 henkilön turhaksi kuolemaksi.
Menehtyneiden perheet tulevat saamaan korvauksena ruhtinaalliset 10 miljoonaa Indonesian rupiaa, joka on euroissa pyöristettynä vaivaiset 669 euroa. Indonesiassa kyseinen summa on keskiarvoltaan yhden henkilön kuukausipalkka.
Oletettavasti kenelläkään mellakoijista ei ollut tarkoituksena tulla tapetuksi, eivätkä heidän perheensä välttämättä pysty ymmärtämään, miksi oma poika, veli tai isä käyttäytyi näin.
Intohimo kuuluu jalkapallon fanitukseen, ja sitä täytyykin olla. Tietenkin kaikki tapahtuneet kuolemat olivat turhia ja erittäin harmittavia, ja valitettavasti poliisin toiminta vain nosti uhrimääriä.
Omalla kieroutuneella tavallani arvostan niiden fanien omistautumista, jotka ovat valmiina kuolemaan oman seuransa vuoksi. Vannoutuneena Bayern Münchenin kannattajana keksisin typerämpiäkin syitä siirtyä vehreämmille laitumille kuin tukiessani itselleni rakasta “Stern des Südensiä” eli etelän tähteä.
Kanjuruhanin stadionilla sattuneet turmat eivät valitettavasti ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen kerta, kun jotain näin kammottavaa tapahtuu. 1964 Perun Limassa käyty olympialaisten karsintaottelu Perun ja Argentiinan välillä johti 328 ihmisen poismenoon. Tapaukset ovat suhteellisen identtisiä, koska tähänkin kuului väkijoukon hillitseminen kyynelkaasulla, mikä johti massiiviseen joukkopaniikkiin.
Fanikulttuuri on erittäin hieno asia, ja se antaa paljon sisältöä futisfanaatikon elämään ja arkeen. Huonosti sujuneet ottelut ja tuomarin paskat päätökset herättävät vahvojakin tunteita niin kuin kuuluukin.
Oma harkintakyky on syytä muistaa. Kannattaako minun rynnätä kentälle, koska muutkin ryntäävät? Itse en näin toimisi, mutta ymmärrän, miksi jotkut sinne juoksee juhlinnan tai harmituksen vuoksi.