Yhteisöllisyys. Turvallisuus. “Tuska on maailman paras metallifestari”, näin sanovat ystäväni festariviikonlopun jälkeen. 
Matka Helsinkiin ja Tuskaan alkaa hikisissä merkeissä. Ilma on niin kuuma, että autossa paistuu. Porukkamme laulaa autossa. Kaikki ovat hyvällä tuulella. Saavumme hotelliin hyvissä ajoin. Hotelliin on tungosta. Meillä on kolmen päivän rannekkeet. Se tietää pitkää viikonloppua vapaata kaikesta stressistä.
Ensimmäinen festaripäivä lähtee käyntiin. Ryhmällämme on hienot asut. Pukeudumme mustaan nahkaan. Mustaa luomiväriä. Tupeeratut hiukset. Ulkona on +30 astetta lämmintä. “Hyvä valinta tämäkin”, sanoo ystäväni Saija. Kuvaillaan asujamme turistille hotellin vieressä olevalla kadulla. Turistit ottavat meistä kuvia ja ovat innoissaan. Bussi vie meidät kovaa vauhtia festarialueelle.
Saavumme festareille. Jonoa on silmänkantamattomiin. Asetumme jonoon ja odotamme noin puoli tuntia. Ensimmäiset bändit ovat jo aloittaneet. Ilmassa tuoksuu rasvainen ruoka. Näemme paljon monimuotoisia asuja. Tämä on ensimmäinen kertani Tuskassa, useimmille ystävilleni toinen tai kolmas. Minulla oli tietynlainen kuva festareista. Se muuttuu heti, kun astun alueelle.
Ihmiset ovat pukeutuneet muuhunkin kuin mustaan ja nahkaan. Sitä on tietysti enemmistöllä. Veljelläni Mikolla on valkoinen paita ja farkut. Näemme paljon ihmisiä myös eri jääkiekkoliigojen paidoissa. Löytyy lierihattuja, värikkäitä paitoja ja housuja.
Monet ovat tulleet täysin samanlaisessa asussa. Irokeesit on värjätty mustalla sekä myös sateenkaaren väreillä. Jollain näyttää olen Pride-lippu. Koruja löytyy myös erilaisista lävistyksistä choker-kaulakoruihin (kaulassa tiukasti kiinni oleva koru).
“Teillä on kyllä hienot teema-asut”, Tapparan pelipaitaan pukeutunut mies huudahtaa.
Jatkamme festaripäivää iloisissa merkeissä. Perjantaina lempibändimme on laitettu huonosti päällekkäin. Joudumme juoksemaan eri lavoilta toiselle. Imminence on päivän paras. He soittavat raskasta musiikkia viululla höystettynä. “Surrender” on tunteellinen biisi. Alkaa itkettää. Olemme hurmiossa. Iltaa kohden alamme olla hyvin väsyneitä. Lähdemme Gojiran aikana hotelliin takaisin keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Nukahdamme heti sänkyyn päästyämme.
Lauantaina hotelliaamupalalla on hyvin runsas valikoima erilaisia ruokia. Syömme hyvin ja pukeudumme tällä kertaa pitkiin mustiin vaatteisiin. On luvattu sadetta. Tänä päivänä on pienempi kattaus meille mieleisiä bändejä. Toisen oman suosikkini Motionless In Whiten “Another Life” biisin aikana rupeaa satamaan kaatamalla. Sadetakkimme ovat ystävällämme Patella. Hän istuu taaempana. Olemme eturivissä ja kastumme litimäräksi. Tuntuu kylmältä. Kenkien sisällä vesi loiskuu.
Kastumisesta huolimatta päivä on taas oikein onnistunut. Ville Valon esiintyessä olemme taas eturivissä edelleen kaikki vaatteet märkinä. Ilma on on hyvin kolea. “Elämäni paras hetki silti”, Mikko huudahtaa iloisesti. Villellä on tajuttoman hyvä ääni. “Poison Girlin” alkaessa katsomme toisiamme ja rupeamme laulamaan alkusäveliä 
Etsimme ystäväämme Patea. Hän on lähtenyt jo aiemmin hotellille ja tulee hakemaan meitä autolla. Joku myy pilveä festarialueen edessä. “Maksaa vain kympin”, mies kaupittelee meille. Lähdemme hotellille ilman pilveä. Päivä päättyy ukkoseen. Salamat näkyvät hotellihuoneen ikkunasta.
Sunnuntaina on myös sateinen päivä. Tennarini eivät ole kuivuneet tarpeeksi. Valitsen kengiksi siis mustat nahkanilkkurit. Tänä päivänä päätämme kokeilla erilaisia festariruokia. Vegaaninen pitaleipä on makunautinto. Pate kokeilee hyvin lihaisaa hampparia. “Liian iso, en jaksa syödä kuin puolet”, Pate kiroaa. Hampparista puolet hän antaa puolitutulle. Ruokia löytyy myös gluteenittomia vaihtoehtoja. On pizzaa, värikästä intialaista ruokaa ja tacoja.
Musiikki pauhaa kovaa, harkitsemme korvatulppien ostoa. Emme taaskaan jaksa mennä jonottamaan bändipaitoja. Jono on aivan liian pitkä. Paidat ovat hienoja. Paksut printit erottuvat selvästi muiden joukosta. Ville Valon paidat ovat suosiossa. Niissä näkyy olevan paljon pinkkejä sävyjä. Bändit ovat taas kovassa iskussa. Saijan ja Paten suosikki on Lorna Shore. He örisevät mikkiin.“Tää on sitä elämää” huudahtavat ystäväni keikan jälkeen. Electric Callboy nostattaa tunnelman kirjaimellisesti kattoon telttalavalla. On neonvaloja ja jumppa-asuja. Mielestämme koko festareiden menevin esiintyjä. Ghost esiintyy viimeisenä. Laulajalla on hieno valkoinen, “kummitusmainen” maski. Maskiin on piirretty mustalla erilaiset ääriviivat. Hän käyttää sitä aina esiintyessään.
Festarialueena Suvilahti toimii siis mainiosti. Kenkämme tarttuvat vähän väliä hiekkapohjaan. Sateen takia hiekka on muuttunut mutavelliksi. Se ei menoa haittaa. Festareille ei kannata laittaa parhaimpia kenkiä.Turvallisuus korostuu festareilla. Emme näe minkäänlaisia järjestyshäiriöitä. Kaikki ovat iloista ja leppoista porukkaa. Tuska on yksi suomen turvallisimpia festareita.
Lähdemme haikein mielin reissulle kotia kohti. Festareiden jälkeinen tyhjyys täyttää tilan ja olon hetkeksi.“Masentaa” miettii koko porukkamme.“Onneksi tulee taas uusia festareita”, sanon kaikille. Onnistuneet kolme päivää takana. Mielikuvani metallifestareista ja Tuskasta on muuttunut ikuisesti. Tuskan alkuaikoina oli vain sitä “hevikansaa” eli pitkiä hiuksia ja mustaa. Kaikki saavat pukeutua kuin haluavat. Jokainen on tervetullut festareille. Tyylistä tai muusta riippumatta.
Teksti ja kuvat: Iida Ryhänen