Perjantaina 12. Joulukuuta NHL:ssä nähtiin Edmonton Oilersin ja Pittsburgh Penguinsin välinen iso pelaajakauppa. Oilers sai kaupassa maalivahti Tristan Jarryn ja hyökkääjä Samuel Poulinin vaihdossa maalivahti Stuart Skinneriin, puolustaja Brett Kulakiin, sekä toisen kierroksen varausvuoroon vuoden 2029 varaustilaisuuteen. Maalivahdeista Skinnerillä on vielä tämä kausi jäljellä 2,6 miljoonan dollarin kausipalkan takaavaa sopimusta, Jarry sen sijaan nauttii isoa 5,375 miljoonan dollarin palkkaa aina kauteen 2027-28 asti.
Edmonton Oilers on jo pidemmän aikaa paininut oman pään ongelmien kanssa. Hyökkäys kanadalaisjoukkueella on Connor McDavidin ja Leon Draisaitlin johdolla yksi koko liigan pelottavimmista, mutta samaan aikaan myös omissa on kolissut liikaa kriittisillä hetkillä. Kun on viime kausina seurannut kommentointia Oilersin ympärillä, niin kaikista useimmin sylkykupiksi on joutunut maalivahti Stuart Skinner.
Skinneristä tuli Oilersin ongelmien kasvot, mutta samalla keskustelussa unohtui usein olennainen kysymys: kuinka paljon vastuuta voi sysätä yksittäiselle maalivahdille joukkueessa, joka antaa toistuvasti vaarallisia maalipaikkoja vastustajalle väärällä hetkellä?
On totta että Skinner ei ole, eikä hyvin suurella todennäköisyydellä tule olemaankaan Stanley Cup -mestarijoukkueen ykkösmaalivahti, mutta todistusaineistoa löytyy paljon myös siitä, kuinka Oilersin puolustus, jossa palkkataso ja suoritustaso eivät aina ole kohdanneet, on antanut vastustajille liikaa ilmaisia paikkoja kriittisillä hetkillä. Tämän johdosta Oilers on joutunut usein nojaamaan siihen, että McDavidit ja kumppanit tekevät kovia tehoja illasta toiseen.
Megatähti McDavidin lokakuun alussa tekemä kahden vuoden jatkosopimus, on yksi koko NHL:n historian seuraystävällisimmistä sopimuksista 12,5 miljoonan dollarin kausipalkalla. Tämä oli selkeä viesti seurajohdolle, että menestystä täytyy tulla pian. Tämä viimeistään pakotti general manager Stan Bowmanin tekemään peliliikkeitä, ja sisään tuotiin 30-vuotias Tristan Jarry.
Jarryn NHL-ura on niin ikään ollut epätasainen. Hyviä jaksoja on seurannut notkahduksia, eikä Penguinsissakaan koskaan täysin tiedetty, mikä versio maalivahdista seuraavassa ottelussa nähdään. Itseasiassa, Jarryn ja Skinnerin uratilastot ovat lähes identtiset. Jarryllä on toki reilu sata ottelua enemmän pelattuna. Edmontonissa vaatimustaso ei suinkaan ole matalampi kuin Penguinsissa, vaan päinvastoin armottomampi. Jokainen heikko hetki suurentuu joukkueessa, jonka mestaruusikkuna on auki nyt. Stanley Cupia janoavassa Edmontonissa painekattila kasvaa täysin eri sfääreihin verrattuna uudelleenrakennusvaiheessa olevaan Pittsburghiin.
Oilers ei tarvitse maalivahtia, joka on hieman parempi kuin edeltäjänsä. Tällä hetkellä se tarvitsisi maalivahdin, joka pystyy ryöstämään otteluita silloin, kun puolustuspeli pettää. Tähän rooliin Jarry ei ole urallaan vakiintunut.
Niin kauan kuin Edmontonin puolustuksessa tehdään kalliita virheitä jatkuvasti kriittisillä hetkillä, ongelma ei katoa mihinkään. Tristan Jarry saattaa tuoda Oilersin maalille hetkellistä vakautta, mutta viekö Jarry Oilersin sinne kuuluisaan luvattuun maahan? Ei.
Uudelleenrakennusvaiheessa oleva Penguins ei välttämättä tule edes tarjoamaan Skinnerille jatkosopimusta tämän kauden jälkeen, sillä joukkueessa on jo tulevaisuuden kannalta hyviä palikoita maalivahtiosastolle Arturs Silovsin, Sergei Murashovin, sekä Joel Blomqvistin muodossa. Sen sijaan Penguins pääsi 5,4 miljoonan dollarin palkkaa nauttivasta Jarrystä eroon, ja sai pätevän peruspuolustajan Kulakin. Tulevaisuutta ajatellen Penguins teki siis hyvän kaupan.
Tuomio: Pidän Tristan Jarryä hienokseltaan parempana maalivahtina kuin Stuart Skinneriä, mutta ero ei ole merkittävä. Edmontonin oli kuitenkin pakko tehdä jotain. En silti usko, että Jarry on se palanen jonka avulla Oilers kykenee ottamaan viimeisen ja ratkaiseva askeleen kohti mestaruutta. Muutosten tuulet on puhallettava myös puolustuksessa.