Rehevöityminen on yksi Itämeren suurimmista ongelmista. Kuvasarjallani halusin herätellä lukijan ajatuksia Suomea ympäröivän meren tilasta; harvemmin me pääkaupunkilaiset kiinnitämme huomiota rannikon sekä vesien kuntoon, sillä meitä ympäröivät ihmisen rakentama infrastruktuuri sekä arkipäivän hektisyys. Monesti aiheesta nostetaan esille sen näköhaitta sekä vesien kelpaamattomuus uimiselle. Ongelma on kuitenkin tätäkin suurempi.
Rehevöityminen johtuu ravinteiden, kuten fosforin sekä typen, lisääntymisestä. Ravinteita Itämereen leviää jätevesien, lannoitteiden sekä ilmasta tulevan laskeuman mukana. Myös järvien sekä jokien mukana Itämereen kulkeutuu monia eri saasteita, jotka edesauttavat rehevöitymistä. Kyse on siis ravinnekuormituksesta.

Vesistön rehevöityminen vaikuttaa juuri leväesiintymien yleistymiseen, mutta sen lisäksi myös pohjien happikatoon sekä eliöyhteisöjen muutoksiin. Vaikka ihmisen aiheuttama ravinnekuormitus saataisiinkin loppumaan, saattaa rehevöityminen jatkua siitä huolimatta silloin, kun pohjasedimentteihin varastoituneet ravinteet vapautuvat takaisin mereen. Kuitenkin jo ravinnekuormituksen saamisella hallintaan olisi Itämerellä jo paljon valoisampi tulevaisuus. Viimeisellä kuvallani halusin saada viimeistään esille sen, kuinka rehevöityminen tulee vaikuttamaan laajemmin kuin usein ajattelemmekaan. Ellemme pysäytä nykyistä toimintaamme annamme rehevöitymisen kasvaa kuin varkain köyttä pitkin. 

Kirjoittaja ja kuvaaja Justiina Toivanen