1.8.2024 sain sähköt päälle sekä avaimet kouraan uuteen asuntoon. Vaikeroin muuttolaatikko käsissäni ulko-oven edessä, kunnes oven taloon avasi itse “Sauna-Timo”. Kiitin tyynesti ja tyylikkäästi niin kuin en edes tunnistaisi häntä. Hissiin päästyäni laskin laatikon ja soitin äidilleni: “Uudessa kodissani tapahtuu heti ja täällä asuu Timppa! Enköhän mä täällä ihan hyvin viihdy.”
Asuin ennen pienessä Vääksy -nimisessä kunnassa, jossa kaikki paikat on kierretty tunnin sisään sekä naamat opittu kolmasosassa siitä. Kesäisin tapahtumaa ja uusia kasvoja on enemmän, mutta talvisin pystyy kuvittelemaan arokierijän pomppivan hiljaisen kadun ylitse. Hiljaista eloani elättää kotini piha, joka toimii parkkipaikkana lääkärikeskukselle. Kotini yhteydessä on vanhempieni yritys, joka on rakennettu entisen autotallimme tilalle. Pihalla on päivisin jatkuvasti asiakkaita, joten jos hälinää kaipaa, tarvitsee vain kurkkia ikkunasta ulos.
Kuvassa kotini etuovi
Nykyinen kotini sijaitsee aivan Lahden ytimessä. Aamuisin näen eläkeläiset kahvilla viereisellä torilla, kun heidän ohi tarpovat töihin kiireessä olevat ihmiset. Päivisin kadut vilisevät shoppailijoista sekä alakerran terassit ja ravintolat täyttyvät naurusta ja astioiden kilinästä. Iltaa kohden nauru muuttuu hieman humaltuneemmaksi ja viikonloppuisin näen tällöin liikkeellä myös enemmän itseni ikäistä porukkaa.
Kuvassa yrityksen sisäänkäynti
Voisi kuvitella, että näin vilkkaalla kadulla asuminen olisi hermoja raastavaa, sillä koko ajan altistuu ulkoa tulevalle melulle ja möykälle. Päinvastoin – tämä on ollut hermolomaa Vääksy-kotiin verrattuna. Kotona ympärilläni on pihan asiakkaitakin lukuun ottamatta jatkuvasti porukkaa: Pleikkaria pelaava ja samanaikaisesti sille karjuva veli, ties mille haukkuva labradorinnoutaja ja kaksi huonosta kuulosta kärsivää vanhempaa. Ainakin kyseiseen ongelmaan viittaa heidän ohjelmien volyymitasot sekä minun valitusten kuulemattomuus. Nämä yhdistettynä omasta rauhasta nauttivaan ja herkkähermoiseen minuun, on lopputulos huonosti yhteensopiva.
Vaikka Lahtikin osaa olla äänekäs, asuntoni on kuin taialla eristetty, sillä kadun möykät eivät kantaudu luokseni. Hiljaiset naapurit saavat minut pohtimaan, onko minulla edes naapureita. Hiljaisuuden tasapainoksi ulkoa löytyy paljon nähtävää ja koettavaa.
Kokemukseni Lahteen muutosta on positiivinen. Voin siis suositella tänne muuttoa kaikille omasta rauhasta nauttiville, mutta kuitenkin aika ajoin menoa ja meininkiä kaipaaville. Kuten Amuletin Suomen Chicago -kappaleessakin sanotaan: “Tule Lahteen, Suomen Chicagoon”.
Teksi ja kuvat: Ilona Wangel