Itsenäisyyspäivän viettoa Lappeenrantalaisittain!

Itsenäisyyspäivän humua

Aamulla herätessäni mietin missä ihmeessä olen. Tajusin olevani Lappeenrannassa omassa sängyssä äidin luona. Sitä on jo niin helsinkiläistynyt. Itsenäisyyspäivä valkeni kauniina. Taivas näytti harmaalta. Lunta oli satanut lisää yön aikana ja koko maa oli valkoinen. En kerennyt syömään aamupalaa. Halusin nukkua kerrankin pitkään. Tänään olisi vuorossa itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati täällä. Se pidettiin viimeeksi Lappeenrannassa vuonna 1978. Tänä vuonna teemana on Maanpuolustusta sukupolvesta toiseen.

Äiti teki hyvin maukasta ruokaa eli riisiä ja broileria uunissa. Annoin tänään broilerille mahdollisuuden. En syö punaista lihaa ja tosi harvoin siipikarjaa. Oli ihan hyvää. Meille tuli paraatiin kiire. Puettiin paljon päälle koska pakkasta oli ainakin -5 astetta ja sellaiseen ei oltu vielä tänä talvena totuttu. Tai ainakaan minä en. Lappeenrannassa talvi on yleensä kylmempi verrattuna pääkaupunkiseutuun. Laitoin tietenkin liikaa vaatteita. “Parempi niin kuin olla kylmissään” mietin. Soitettiin veljelleni Mikolle. Hän halusi myös tulla katsomaan meidän kanssa paraatia. Mikolle tuli myös kiire. Onneksi hän ajoi pyörällä nopeasti tähän. Äiti ja Mikko asuvat muutenkin aika lähekkäin. Lähdettiin noin puoli tuntia ennen paraatin alkua kävelemään paikalle. Koska äiti asuu melkein paikan vieressä, meille ei tullut kiire. Käveltiin sinne ehkä noin 5-10 minuuttia. Ihmisiä näkyi olevan pilvin pimein Ainonkadulla. Taisi olla melkein koko Lappeenranta paikan päällä. Siltä se ainakin näytti. Päästiin silti ihan tien viereen.

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati alkoi klo 13.15. Maakuntavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Pasi Välimäki otti vastaan ohimarssin. Hänen seuranaan näkyi olevan Lappeenrannan kaupunginvaltuustonpuheenjohtaja Sanna Koskenranta. Ensin marssivat kaikki jalkaväen rykmentit. Lappeenrannan Maasotakoulun Rakuunasoittokunta soitti rytmikkäästi tahtia marssijoille. Näkyi paljon armeijan vihreää sekä valkoisia ja mustia asuja. Miekat olivat todella hienon näköisiä Merivoimien rykmentissä. Muilla oli enemmän ampuma-aseita. Naisia näkyi myös olevan paljon paraatissa osallisena ja se on tosi hyvä asia. Välillä olen itsekin miettinyt armeijaan lähtöä. Ehkä vielä joskus. Maanpuolustus kuuluu kaikille, ei vain miehille.

Ihmiset hurrasivat innoissaan. Seuraavaksi taivaalla näkyivät Ilmavoimien F/A-18 Hornet monitoimihävittäjät. Niiden perässä lensivät Hawk-suihkuharjoituskoneet. Oli upeaa katsoa hävittäjien mahtavaa liitoa taivaan halki. Ja vähän ajan päästä Maavoimien isot helikopterit saapuivat taivaalle. Niistä lähti kovaa ääntä. Katsoin lumoutuneena kaikkea tapahtuvaa. Jalkaväen jälkeen isot ajoneuvot lähtivät vyörymään tietä pitkin. Ensin tulivat tiedustelijat maastomoottoripyörien kyydissä. Sitten panssarivaunut ja muut järkäleet. Ajoneuvot liukuivat yllättäen kevyesti tiellä ja sain niistä hienoja kuvia. Katsojat olivat haltioissaan. Paraatin kruunasi viimeisenä tuleva ratsuväki. Hevoset olivat niin ihania ja käyttäytyivät hyvin. Muutama meinasi lähteä laukalle mutta rauhoittui sitten kun ratsastaja toppuutteli hevosta. Paraati loppui iloisissa merkeissä. Oli sanoinkuvaamattoman hieno kokemus. Ehkä hienoimpia elämässäni tähän mennessä.

Päätettiin lähteä Mikon kanssa vielä Lappeenrannan satamaan katsomaan tarkemmin paraatissa olleita ajoneuvoja. Hirveän ruuhkan takia siirtymiseen meni hetki aikaa. Kannatti lähteä sinne silti. Päästiin oikein kunnolla tarkastelemaan kaikkea. Mikko oli tietysti armeijassa ollessaan nähnyt vaikka mitä mutta minä en. Tietysti olin taas kuvaamassa niitäkin. Tästäkin jää niin hienot muistot elämään. Sataman kojuilla oli myynnissä vaikka minkälaista  makkaraa, munkkia ja kahvia. “Harmi kun ei muistettu ottaa rahaa mukaan” Mikko päivitteli.  Ai että rakastan Lapppeenrantaa ja sataman aluetta.

Loppupäivä vietettiin perheen kanssa yhteisesti. Äiti paistoi uunissa suussasulavia joulutorttuja ja korkattiin ensimmäiset joulukuun glögit. Lämmitti mukavasti. Syötiin myös riisipiirakoita munavoilla ja suklaakonvehteja. Äiti on kyllä aina niin ihana kun tulen käymään Lappeenrannassa. Kaiken maailman herkkuruuat ja muut odottamassa. Mikkoa oli myös tosi kiva nähdä pitkästä aikaa. Viimeeksi kun kävin marraskuussa täällä hän oli kipeänä. Oli paljon kaikenlaista puhuttavaa ja ikävä molempia. Onneksi ehdittiin nyt olla rauhassa ja rentoutua.

Linnan juhlat alkoivat seitsemältä. Päätettiin itse olla mukavissa olo-asuissa juhlan aikana. Pitihän ne tietenkin katsoa ja vertailla niitä Sauli Niinistön ja Jenni Haukion pitämiin juhliin. Presidenttiparina heitä jäi ikävä ja oli outoa kun he eivät enää olleet vastaanottamassa vieraita. Alexander Stubb ja Suzanne Innes-Stubb ottivat vieraat vastaan hymyssä suin ja rennon oloisina. “Niin kaunis mekko Suzannen päällä” äiti tokaisi. Hänellä oli sellainen tyylikäs, sekoitukseltaan vaalean-ja tummanvihreän värinen mekko. Kriitikot arvioivat mekkoa valjuksi ja mitäänsanomattomaksi. Kaikesta sitä ihmiset jaksavat valittaa. Minusta mekko oli myös todella kaunis. Suosikkini oli kuitenkin Diandran kimalteleva, samppanjan värinen mekko. Olkapäissä olevat toppaukset ja viitta tekivät siitä aivan täydellisen. Mekon suunnitteli Anne-Mari Pahkala yhdessä itse Diandran kanssa. Miesloistoa nähtiin myös. Kuuluisa tanssija Alex Komulainen saapui suomalaisen
VAIN-merkinkuluttajapoistotekstiileistä valmistetussa frakissa. Asukokonaisuus poikkesi hienosti muiden miesten asuista. Näissä juhlissa ei ollut tänä vuonna ekaa kertaa veteraaneja ollenkaan. Heille oli järjestetty oma juhla ja minusta se oli todella hyvä ratkaisu. Saivat sitten rauhassa jutella presidenttiparin ja muiden kanssa. Kaikin puolin tyylikkäät juhlat ja todella modernit, pisteet siitä Stubbeille. Illan päätti Juha Tapio laulaen muutamia klassikobiisejään sekä uutta materiaalia. En jaksanut hirveästi keskittyä Linnan jatkoihin kun siellä ei tänä vuonna ollut ihan niitä omia suosikkiartisteja esiintymässä. Hyvin kaikki esiintyivät silti mitä sivusilmällä katselin.

Toivotettiin Mikolle hyvät yöt, hän olikin aika myöhään viettämässä iltaa meidän kanssa. Mikä oli kyllä todella mukavaa. Rättiväsyneenä kävin nukkumaan puoliltaöin vieläkin fiilistellen hienoa paraatia ja loppupäivän tunnelmia. Sellainen oli tämä itsenäisyyspäivä.

Teksti ja kuvat: Iida Ryhänen