Skydive Finland Ry:n laskuvarjohyppääjät toivottivat minut tervetulleeksi valokuvaamaan viikonloppuaan Uttiin.
Laskuvarjokerho on aktiiviharrastajalle kuin toinen koti, jossa vietetään paljon aikaa. Kesäviikonloppuina kerholla voi olla yhtä aikaa paikalla hyvinkin sata henkilöä.
Parhaassa tapauksessa hyppääminen tapahtuu neljästä kilometristä. Pilvisellä säällä voidaan kuitenkin hypätä myös matalammalta, kuten 1500 metristä, mutta hypätessä on oltava näköyhteys hyppypaikalle, eli dropzonelle. Jos sää ei ole sopiva hyppäämiseen, joudutaan odottamaan sen muuttumista paremmaksi, jolloin mm. pakataan laskuvarjoja ja katsotaan elokuvia.
Kerhorakennukselta löytyy majoitustilat ja nykyaikaiset mukavuudet ja lajiin hurahtaneet saattavatkin aloittaa harrastuksensa viettämällä koko kesälomansa asuen kentän laidalla, treenaten hyppäämistä kerta kerran jälkeen. Muutamia kuukausia lajia harrastaneillakin voi siten olla hyppysaldo esimerkiksi 50 tai vaikkapa 80 hyppyä!
Laskuvarjohyppääminen voi kuulostaa huolettomien hurjapäiden lajille, mutta turvallisuus näyttelee siinä niin isoa roolia, että lajissa pitää omata myös kärsivällisyyttä.
Kaikista hypyistä pidetään tarkasti kirjaa. Kokemuksen karttuessa hyppääjä voi saada lisenssin erilaisten haastavampien hyppyjen tekoon, kuten esimerkiksi liitopuvun käyttöön.
Reportaasin teksti ja kuvat:
Anni Sulonen
Annin kuva:
Oskari Andersson
