Tapaus Tom Nybondas – paikoilleen jämähtänyt HIFK kaipaa uudistusta

Liigan suurseura HIFK on 2000-luvulla ollut suomalaisen jääkiekon suurin alisuorittaja. Johtuuko tämä kylmästi pelkästään pelaajista ja valmentajista, vai piileekö asian takana isompikin ongelma?

On vuosi 2010.  Uuden SM-liigakauden avausottelussa HIFK-Jokerit Mikael Granlund pyörittää ylivoimaa hyökkäysalueen kulmassa. Ville Peltonen liukuu kohti maalia tarjoten syöttömahdollisuutta. Juha-Pekka Haataja väijyy neliön keskellä. Mikko Kousa on valmiina laukomaan siniviivalla, mikäli kiekko sinne tulee. Granlund päättää kuitenkin laukoa itse. Mika Järvinen on yllätetty, ja peli petolaumalle 1-0. Toisen erän alkuun Teemu Ramstedt lisää HIFK:n johtoa Martti Järventien sekä Markus Kankaanperän tekemästä esityöstä. Kari Jalonen hymyilee vaisusti vaihtopenkin takana.

Tom Nybondas onnistui kasaamaan kaudelle 10-11 täysin käsittämättömän tähtisikermän, ja kausi päättyikin upeaan mestaruuteen keväällä. Koko HIFK:n joukkue ja erityisesti Nybondas, onnistuivat vastaamaan jokaisen toimittajan ja asiantuntijan asettamiin odotuksiin. Mestaruuskauden jälkeen päävalmentaja Kari Jalonen koki hänen työnsä Helsingissä olleen tehty ja jatkoi uusiin kuvioihin. Petri Matikainen palkattiin Espoon Bluesista korvaajaksi. Tästä alkoi Helsingin IFK:n hidas lasku mestaruuden jälkeisestä euforiasta takaisin 2000-luvun tuttuun alisuorittamiseen.

Mikael Granlund ja Ville Peltonen jäivät vielä joukkueeseen mestaruuden jälkeiselle kaudelle 2011-12. Vaikka HIFK sijoittui runkosarjassa kolmanneksi, Jokerit sai janoamansa revanssin edellisen kauden pudotuspelisarjasta ja pyyhki puolivälierissä HIFK:lla lattiaa tylysti lukemin 4-0. Tämän jälkeen Petri Matikainen sai siirtyä valmentajan pallilta.

Kaudelle 2012-2013 mestaruuden takaamasta akselista Granlund-Jalonen-Peltonen vain enää Ville Peltonen jäi joukkueeseen, kun ”Mikke” suuntasi kohti Minnesotaa. Granlundin kaltaisen maailmantähden korvaaminen on toki todella vaikeaa, mutta Nybondaksen kalliilla rahalla tuodut korvaajat ovat herättäneet lähinnä naurunpurskahduksia kiekkopiireissä. Gralundin korvaajaehdokkaat Patrick O’Sullivan sekä Joel Perrault veivät ison osan budjettia ja floppasivat täysin. Tyler Redenbach ei myöskään täyttänyt odotuksia palkkaansa nähden. Nybondas saakoon synninpäästön työsulkukauden ”PR-hankinnoista” Mathieu Perraultista sekä Sean Bergenheimista.

Kokonaisuudessaan HIFK:n pelaajahankinnat mestaruuskauden jälkeen ovat olleet budjettiin nähden todella huonoja. Miten on mahdollista, että esimerkiksi SaiPa vetää kausi toisensa jälkeen huippunimiä Lappeenrantaan Pohjois-Amerikasta, mutta HIFK lähes kaksinkertaisella budjetilla ei onnistu narraamaan samantasoisia pelimiehiä. SaiPan viime vuosien hankintalista rapakon takaa on komeaa katseltavaa: Stefano Giliati, Patrick Davis, Ryan Glenn, Dave Spina, Brian Salcido, David McIntyre, Sam Lofquist, Chad Rau. Näistä nimistä kaikki ovat olleet SaiPassa- ja koko liigassa johtavia, huipputason pelaajia. HIFK:n vastaava huippunimien ulkomaalaislista on huomattavasti lyhyempi, kun lasketaan vain pelaajat, jotka eivät ennen ole pelanneet SM-liigassa: Corey Elkins on ainoa nimi, jonka voi tähän kategoriaan laskea.

Tom Nybondasta on huonojen Pohjois-Amerikan hankintojen lisäksi kritisoitu myös vanhojen, jo kipinänsä menettäneiden paluumuuttaja-pelaajien ostamisesta kalliilla hinnalla. Nuori energisyys on jäänyt viime vuosina miltei kokonaan Roope Hintzin harteille Nybondaksen joukkueissa.

Vuonna 2014 helsinkiläiset uskalsivat toivoa jo paremmasta, kun uudeksi päävalmentajaksi pestattiin Antti Törmänen. Vuonna 2017 seuran jättäneen valmentajan saldoksi jäi yksi hopeamitali ja yksi neljäs sija. Liigan kalliimmalla budjetilla operoivalle joukkueelle tätä voidaan kuitenkin pitää alisuorituksena. Se kertoo paljon, etttä Törmäsen kolme vuotta helsinkiläisjoukkueen peräsimessä olivat Jalosen aikakautta lukuun ottamatta HIFK:n menestyksekkäimmät kolme vuotta 2000-luvun puolella.

Nybondaksen päättömien päätöksien sarjan huipentaa 1.12.2016 julkistettu jatkosopimus Törmäsen kanssa. HIFK näytti jo tässä vaiheessa uneliaalta, väsyneeltä ja muutoksen tarpeessa olevalta ryhmältä. Nybondas solmi Törmäsen kanssa jatkosopimuksen, joka ulottui kevääseen 2018 asti. Puoli vuotta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Antti Törmänen sai lähtöpassit seuralta.

Juuri kun jo kärsivällisimmätkin HIFK-kannattajat vaativat Nybondaksen päätä vadille, kesällä 2017 HIFK julkisti uudeksi päävalmentajakseen Ari-Pekka Selinin. Selinin Turusta mukanaan tuoma uusi hankinta Erik Thorell herätteli myös toivoa helsinkiläiskannattajissa. Aika näyttää, onnistuiko Nybondas vihdoin myös huippu-ulkomaalaishankinnassa Patrick Carlssonin merkeissä.

Kuten aina, uudelle kaudelle riittää myös hyvin kyseenalaisia päätöksiä. Jarkko Malisen nostama 240 tuhannen euron vuosipalkka kuulostaa lähinnä vitsiltä, ja maalivahti-ikoni Niklas Bäckströmin otteet ovat olleet palkkaan nähden keskitasoa parhaimpinakin päivinä.

Tällä kaudella menestystä on tultava. Liigan isoimmalla budjetilla operoiva joukkue ei voi toistuvasti vuosi vuodelta olla mestaruustaistelusta ulkona. Nybondasilla ja koko HIFK:n organisaatiolla ei ole mitään tekosyitä epäonnistumiseen. Jos HIFK ei  mene tällä kaudella vähintään finaaleihin, Nybondasin on korkea aika myöntää virheensä ja tehdä tilaa uudelle urheilutoimenjohtajalle. Suojatyöpaikat eivät sovi Suomen suurimman urheiluseuran johtoportaaseen.

Toimittaja: Aarni reunanen

Kuva: Heidi Viitamaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s