Kotkalaislähtöinen Manu Marttinen, 41, oli 15-vuotias kun hän perusti kavereidensa kanssa salibandyjoukkueen. Tuolloin Marttinen ei tiennyt, mihin tuo kotkalaisessa squashhallissa tehty päätös tulisi johtamaan. Pian pelaamisen aloittamisen jälkeen Marttiselta kysyttiin, voisiko hän alkaa erotuomariksi otteluihin. Vuonna 1999 hän osallistui viralliselle tuomarikurssille Imatralla.
Teksti: Eevert Lifländer
Monen muun erotuomarin tavoin Marttiselle rooli pillin varressa oli alussa hauska harrastus, josta sai mukavan korvauksen työstä lajin parissa. Hänen mukaansa sosiaalisuus ja lajin haastavuus sekä yllättävyys ovat syitä, miksi tie lajin parissa jatkuu vielä tänäkin päivänä.
“Enää kyse ei ole niinkään bensarahoista, vaan kyllä nykyään motivoivat ihan muut jutut”, Marttinen naurahtaa.
“Kyllä elämää pitää katsoa kokonaisuutena”
Marttisen koulutustausta on rakennusalalta, ja hän työskenteleekin atk- ja rakennusalan töissä Infrakitin kehityspäällikkönä. Hänen mukaansa työ- ja erotuomariura tukevat loistavasti toisiaan.
“Kyllä nuo molemmat maailmat kehittävät vuorovaikutustaitoja omalla tavallaan. Molemmissa rooleissa kouluttaudutaan jatkuvasti, eikä sosiaalisilta ja opettavaisilta tilanteilta voi välttyä.”
Kotona Marttisella odottaa vaimon lisäksi puolitoistavuotias poika, ja perheenlisäystäkin on tulossa lähitulevaisuudessa.
“Kyllä se menee niin, että perhe ensin. Harrastuksista joustetaan ensin, mutta kuitenkin hyvässä suhteessa. Elämää pitää katsoa kuitenkin kokonaisuutena.”
Marttinen on harrastanut elämänsä aikana monia lajeja, mutta lähinnä kunnon ylläpito tavoitteenaan. Muun muassa tanssi, juoksu ja kuntosaliharjoittelu kuuluivat nuoren Marttisen arkeen. Nykyään perhe-elämän haasteiden lisäksi arkea vauhdittaa salibandyn lisäksi crossfit-harrastus.
Hymyilystään tunnettu Marttinen antoi harvinaisemman tuiman katseen kohti toimitsijapöytää viime keskiviikon EräViikingit-TPS-ottelussa. Kuva Eevert Lifländer
“Manu on meistä se optimisti”
Manu Marttinen ja Henri Heinola muodostavat yhden suomalaisen salibandyn näyttävimmistä erotuomarikaksikoista. Heidän positiivisuutensa ja ammattitaitoisuutensa keräävät kiitosta salibandypiireissä. Kaksikko valittiin kauden 2019-2020 päätteeksi miesten Salibandyliigan vuoden erotuomaripariksi. Nykyään F-Liigana tunnettua pääsarjaa on pian molemmilla takana 300 ottelun verran.
“Manu on meistä se optimisti ja mulle jää sitten se pahan poliisin rooli. Useasti minä olen jo laittamassa pelaajaa jäähylle, mutta Manu rauhoittelee sanomalla, että otetaan ihan rauhassa”, Heinola naurahtaa.
Kaksikko puhuu toisistaan samalla todella kunnioittavasti, mutta pieni pilke silmäkulmassa. He ovat tunteneet toisensa kauan, eikä se jää huomaamatta.
“Tällä tasolla viheltäminen ei olisi mielestäni mahdollista ilman Henriä. On tärkeää löytyä se oma pari, jonka kanssa kehittyä yhdessä palvelemaan tätä peliä. Se on käytännössä välttämättömyys”, Marttinen kertoo.
Marttinen huomauttaa kuitenkin, että silloin tällöin on ihan tervettä tuomita ottelu jonkun toisen parin kanssa.
Kaksikon yhteinen taival alkoi vuonna 2007. Silloisen miesten 1.divisioonassa he tuomitsivat M-Teamin ja SBS Savon välisen ottelun. Ensimmäisen kerran Marttinen nähtiin miesten pääsarjassa seuraavalla kaudella. Tuolloin Marttinen sai parikseen kokeneen Timo Sikkilän.
Marttisen ja Heinolan yhteistyö on toiminut alusta asti. Parilla on ollut koko ajan selvä tavoite: kansainväliset pelikentät.
Ensimmäinen virallinen IFF:n alainen ottelu heille koitti elokuussa 2010. Parille tarjoutui mahdollisuus päästä Euro Floorball Cupin miesten karsintoihin tuomitsemaan ranskalaisen FK Parisin ja espanjalaisen CUF Leganesin välistä ottelua. Oslon Hoyenhallenissa pelatut karsinnat olivat unelmien täyttymys.
“Kyseessä oli käytännössä alemman korin maiden seurajoukkueiden sarja, mutta se oli silti uskomaton kokemus.”
Vuonna 2015 he tuomitsivat maailman parhaiden seurajoukkueiden finaalin ruotsalaisen IBF Falunin ja Sveitsiläisen SV Wieler Ersigenin välillä.
“MM-debyytti oli unelmien täyttymys”
Vuonna 2018 parin unelmat kansainvälisillä kentillä tulivat viimeistään toteen. Pari oli mukana ensimmäisissä MM-kilpailuissaan. Tšekin Prahassa järjestetty turnaus oli lajin suurin yleisömäärältään. Prahan O2 Arena houkutteli katsomoihin 16 000-päisen yleisön.
“Se oli unelmien täyttymys. Ei sitä voi oikein kuvailla. Koko turnaus ja sen järjestelyt toimivat upeasti. Ammattimaisuus huokui ulospäin, ja koko salibandyväki teki yhdessä töitä tapahtuman onnistumisen eteen”, Marttinen avaa.
Erotuomarin kehonkieli on yksi tärkeimmistä osa-alueista. Selkeät näytöt heijastavat itsevarmuutta. Usein pelaajat myös kunnioittavat selkeää, mutta reilua auktoriteettia. Kuva: Eevert Lifländer
Pelaajat antavat tunnustusta
Erotuomarit eivät elä hienoista maaleista tai syötöistä, vaan he ansaitsevat kunnioituksen auktoriteetin kautta. Vaikka usein urheilumedioissa nousevat esille vain negatiiviset palautteet tuomareita kohtaan, on moni valmis myös kehumaan erotuomareita.
Miesten F-Liigassa TPS:sää edustava Miko Kailiala luonnehtii Marttista humoristiseksi ja rennoksi ihmiseksi.
“Ei voi liikaa kuvailla, ettei Manulle jää traumoja meidän seuraavaan peliin. Ei, kyllä hän on mukava veijari. Hänellä on aina pilke silmäkulmassa ja ainakin yleensä hänen kanssaan pystyy keskustelemaan asiasta kuin asiasta. Välillä se peli voi lähteä käsistä itse kullakin, mutta yleensä heillä on parina Heinolan kanssa sopivan humoristinen ote pelistä. Se tarttuu useasti myös meihin pelaajiin”, Kailiala kertoo.
TPS:n Miko Kailiala luonnehti paria mukaviksi veijareiksi. Kuva: Eevert Lifländer
Myös Tampereen Classicissa pelaava Jussi Piha antaa parille tunnustusta.
“Ollaan varmasti otettu heidän kanssaan tulisestikin yhteen, mutta on pakko antaa positiivista palautetta siitä, miten heidän auktoriteettinsa on kehittynyt. Heillä on tietty jämäkkyys mukana, mutta se on kuitenkin luonnollinen osa heidän tekemistään. He pystyvät myös myöntämään tarvittaessa virheitään ja osallistumaan molemminpuoleiseen keskusteluun. Ei heillä ole jokainen peli mennyt meidän kanssamme putkeen, mutta emme mekään aina onnistu kaikessa. Kyllä heistä kuitenkin on hyvin positiivinen kuva jäänyt vuosien varrella”, Piha tiivistää.
Classicin Jussi Pihakin antaa tunnustusta parille Heinola-Marttinen. Kuva Eevert Lifländer
“Kyllä urheilu on vaan hienoa yleisön edessä”
Keväällä 2020 urheilusarjat katkesivat, ja salibandyliigan mestaruus jäi jakamatta. Marttinen ja Heinola olivat keskellä kiihkeää Espoon Derbyn playoff-sarjaa Esport Oilersin ja Westend Indiansin välillä.
Sarjan neljäs ottelu oli tarkoitus pelata Espoon Metro Areenalla. Sitä ottelua ei koskaan pelattu.
Seuraavalla kaudella Suomessa pelattiin maan pääsarjat ilman yleisöä. Salibandyssä pelattiin samalla myös historian ensimmäiset F-Liiga-kaudet.
“Tuo kausi jää historiaan varmasti monessakin mielessä. Meidän tekemisiimme koronalla ei ollut oikeastaan vaikutusta, mutta yleisön puutteen vuoksi tein havainnon, että pelaajat kannustivat toisiaan enemmän aikaisempiin kausiin verrattuna. Saattaa olla, että näin on ollut ennenkin, mutta olisihan se hienoa, jos nämä vaikeat ajat toivat positiivisia puolia joukkueurheiluun ja joukkuekavereiden kohteluun.”
Tällä kaudelle yleisöä on päästetty kasvavissa määrin takaisin katsomoihin. Se on Marttisen mukaan hieno asia kaikkien kannalta.
“Nyt on mahtava fiilis. Kyllä urheilu on vaan hienoa, kun on porukkaa taas katsomoissa”, Marttinen tiivistää tuntemuksiaan.
