Entinen jääkiekkoilija Teemu Rinkinen on edustanut urallaan useita seuroja Suomessa, mutta käynyt  myös Saksassa toisiksi korkeimmalla sarjatasolla. Matkan varrella on tapahtunut paljon. Nykyisin Rinkinen työskentelee lastensuojelussa, jonka pariin hän päätyi uran jälkeen puoliksi sattumalta.

Teksti: Jonni Kivinen

Teemu Rinkinen on Hollolasta kotoisin oleva entinen jääkiekkoilija, jolla on 280 pelin verran kokemusta Suomen korkeimmasta jääkiekkosarjasta SM-liigasta. Ura ei Rinkisellä koskaan lähtenyt varsinaiseen nousukiitoon, mutta pisteitä Rinkinen silti teki SM-liigassa mukavat 103 pistettä (45+58). Rinkinen työskentelee nykyisin lastensuojelussa, mutta sitä ennen on ehtinyt tapahtua paljon niin nykyisessä SM-liigassa kuin omalla uralla ja elämässä. 

“Kuusivuotiaana kävin ensimmäisen kerran Hollolan Kiekon harjoituksissa.Silloin se jäi vielä yhteen kertaan, eikä kiinnostanut ihan hirveästi. Seuraavana vuonna menin 

koulun jälkeen mukaan Kiekko-Reippaan lähiökiekkoon. Innostuin siitä, ja sille tielle jäätiin.”

Pelicansin A-nuorissa Rinkinen iski ennen miesten SM-liigaa tehoja kiitettävään tahtiin ja oli kautena 2007-2008 joukkueen paras pistemies, maalintekijä ja syöttäjä. Hän sijoittui sarjan pistepörssissä kuudenneksi. 

Kutsu  miesten peleihin ei tullut yllätyksenä.

“Siinä tuli oltua jo edellisenä kautena miesten harjoituksissa mukana. Enemmän tuli yllätyksenä se, että sitä ensimmäistä mahdollisuutta joutui odottamaan niinkin kauan”, Rinkinen hymähtää.

Ensimmäisen SM-liigaottelunsa Rinkinen pelasi 4. lokakuuta 2008, jolloin vastassa oli Rauman Lukko. Rinkinen muistaa ottelun tänäkin päivänä selvästi, eikä mikään ihme, sillä peli ei olisi voinut alkaa paremmin. 

“Jännitti niin saakelisti koko matkan sinne Raumalle. Jännitys laukesi oikeastaan siinä vaiheessa, kun ekassa vaihdossa sain kiekon ja syötin Tuomas Santavuorelle, joka teki maalin. Eli ensimmäinen kosketus kiekkoon SM-liigassa ja sain heti syöttöpisteen. Sen jälkeen pystyi pelaamaan vähän rennommin.”

Nykyliiga on erilainen

Rinkinen sanoo, että nykyinen SM-liiga eroaa paljonkin hänen uransa alkuajoista.

“Silloin kun itse pääsin SM-liigaan, joukkueiden pelaajien keski-ikä oli varmaan vuotta enemmän kuin nyt. Nykyään liigassa on paljon nuoria pelaajia, jonka myötä vauhtia on tullut myös jonkin verran enemmän. Ehkä puuttuu sellaista peliosaamista, joka tulee sitten iän mukana, esimerkiksi pelisilmää ja tilanteiden näkemistä. Ennen myös taklattiin enemmän, ja oli ehkä vahvempia vastustajia kuin nyt. Nyt veikkaan, että vähän kokeneemmat pelaajat pystyvät työntämään näitä nuorempia sivuun.”

Liigassa ei nähdä enää paljoakaan kovia tappeluita ja taklauksia. Rinkisen mielestä molemmmat kuuluvat lajiin.

“Taklaukset ja pikku tappelut kuuluvat jääkiekkoon, mutta niitä ei tule enää niin paljon, koska ne satuttavat joka kerta. Kun me olimme nuoria, opettelimme taklaamaan, ottamaan taklauksia vastaan ja katsomaan vähän olan yli. Ei käännetty selkää, vaan yritettiin ottaa niitä taklauksia vastaan. Nyt kun näkee niitä tilanteita tuntuu, että siellä ei olla valmiina siihen kontaktiin.”

Kaikilla pelaajilla on urallaan hyviä ja huonoja hetkiä. Mikä on Rinkisen uran ikimuistoisin hetki, jota hän ei koskaan unohda?

“Tuo nsimmäinen peli on varmasti yksi sellainen. Sitten tietysti A-nuorten mestaruus oli iso asia aikoinaan, ja SM-liigassa finaalikevät oli myös kivaa aikaa.”

Kaudella 2015-2016 Rinkinen jäi hyvin vähälle peliajalle KooKoossa, ja hänen sopimuksensa purettiin tammikuussa 2016. Rinkinen siirtyi loppukaudeksi Saksaan jossa vietti vielä seuraavan kauden ennen uransa lopettamista.

Päätös kaukaloiden jättämisestä syntyi lopulta luonnostaan.

“Tavallaan tunsi sen, ettei enää ole sitä kipinää harjoitteluun ja pelaamiseen, eikä saanut itsestään ihan kaikkea irti. Tiesin olevani parempi pelaaja, mitä pystyin enää olemaan, niin siitä alkoi hiipiä tunne, ettei viitsi vain rimpuilla mukana. Jos haluaa pelata, niin sitten pitää pelata täysillä”, hän sanoo.

Lastensuojelutyö vei mukanaan

Nykyisin Rinkisen arkeen kuuluu perhe-elämä ja työ lastensuojelussa, jonka pariin hän päätyi puoliksi sattumalta.

“Arkeen kuuluu vaimo ja kaksi lasta kotona, joista toinen on oma ja toinen bonuslapsi. Lastensuojelutyö kuuluu vahvasti elämään.”

Lastensuojelutyö on arvokasta työtä ja voi olla välillä haastavaakin, mutta miten entinen SM-liigapelaaja päätyi juuri sen pariin?

“En viitsi sen enempää avata, mutta olen siis lastensuojeluaitoksessa töissä. Tähän päädyin siten, että kaksi omistajaa vieraili Saksassa luonani katsomassa. Kun käytiin pelin jälkeen syömässä, sanoin että lopettaisin jääkiekon. He sanoivat,  että kesällä olisi tarvetta yöhoitajalle täällä lastensuojelussa. Otin kokeilumielessä  paikan vastaan, ja tykästyin ammattiin. Sitten lähdettiin kouluun, ja sillä tiellä ollaan edelleen.”

Onko entinen jääkiekkoilija viihtynyt uudessa työssään?

“Totta kai, tämä on todella palkitsevaa, vaikka välillä vähän rankkaakin. Työ on antanut paljon ja kehityksen tiellä ollaan edelleen. Tässä ammatissa ei voi koskaan olla täysin valmis, mutta pidän siitä enkä ihan hetkeen ole vaihtamassa muuhun.”

Päätös lopettamisesta ei liioin ole kaduttanut, eikä paloa takaisin kaukaloon ole ilmennyt.

“Ei ole kertaakaan kaduttanut, eikä hinkuakaan jäälle ole ollut. Kun kipinä lähti ja päätin lopettaa, niin se päätös on pitänyt.”