Korona loi uuden työnkuvan voimisteluseuraan – ”Yritettiin heinällä rikkoa pähkinää”

Kuva: Ida Holopainen

Riina Berg tuntee voimistelukentän kuin omat taskunsa. Ura pikku voimistelijatytöstä on päätynyt Elise Gymnastics -seuran markkinointivastaavaksi. Ensimmäinen vuosi tehtävässä on ollut kaikkea muuta kuin normaali, mutta seuran kehityksen kannalta ehkä jopa välttämätön. Nyt Berg haluaa tehdä Elisestä näkyvämmän, houkuttelevamman ja suuremman kuin koskaan.

Teksti: Niina Karjalainen

Elise Gymnastics -seuran toimistolla on täysi tohina päällä. Tavarantäyteisessä huoneessa valmistaudutaan Elisen 100-vuotiaan historian juhlistukseen, 13. marraskuuta Helsingin Musiikkitalolla pidettävään juhlagaalaan. 

Upeita asuja valmistuu laatikoittain. Seuran tapahtuma- ja hallintokoordinaattori Riina Berg ohjeistaa TET-harjoittelussa olevia voimistelijoita pukujen koristelussa. Ollaan projektin loppusuoralla, joka on Bergin omien sanojensa mukaan ollut hänen kuluneen vuoden tärkein työtehtävänsä. 

Paluu tuttuun tuntemattomaan

 

Vuosi sitten koronapandemia jylläsi vielä täydellä voimalla. Samaan aikaan Bergin oli määrä palata äitiyslomalta takaisin töihin joukkuevoimistelun päävalmentajan tehtäviin, mutta perhe-elämä osoitti, että iltatyöt eivät enää onnistuneet, vaan jotain muuta olisi keksittävä. Tilanne oli otollinen, sillä seura tarvitsi uudenlaista osaamista vastaamaan koronan luomiin haasteisiin. Bergille tarjottiin markkinointiin liittyvää pestiä, joka mahdollisti myös päivätyön.

Vuodesta 2011 lähtien Elisessä päätoimisesti valmentanut Berg oli uuden haasteen edessä. Tämä ei toki ollut ensimmäinen kerta, kun Berg heittäytyi intuition vietäväksi ammatinvalinnassa.

”Minunhan ei pitäisi olla täällä, olin ajatellut olevani erityisopettaja,” Berg naurahtaa. 

Mutta kuten monelle, myös Bergille harrastuksesta muotoutui lopulta ammatti.

Ensi töikseen Berg oli mukana toteuttamassa seuralle kasvojenkohotusta. Nimi muuttui Voimistelu- ja urheiluseura Elisestä kansainvälisemmäksi Elise Gymnastics -nimeksi. Samalla uudistuivat logo, nettisivut ja sosiaalinen media.

Ulkoasun lisäksi Berg tekee seurassa kehitystyötä, pyrkii lisäämään näkyvyyttä sekä ylipäätään kasvattamaan seuraa isommaksi, paremmaksi ja nykyaikaisemmaksi.

“Työ on kaapannut mukaansa ja on ilmennyt paljon asioita, joita voidaan kehittää. Tällaisessa työssä pitää rohkeasti tehdä ja lähteä luomaan kaikkea.” 

Mutta miten Berg valittiin kyseiseen työtehtävään ilman alan koulutusta? Valmentajan ammattitutkinnon vuonna 2016 suorittanut Berg kokee, että kentältä saatu kokemus voimistelulajin kilpatason vähäisistä harrastajamääristä auttaa ymmärtämään mikä merkitys on konkreettisella tekemisellä ja mihin on mahdollisuuksia. Berg korostaa myös pysyvyyden merkitystä uuden luomisen ja tavoittelemisen lisäksi. 

”Huoli oli iso”

 

”Kun hyppää työnkuvaan, mitä ei ole edes koskaan ollut, niin pitää tuoda esille sitä, kuinka tärkeää tämä kaikki on. Työ pitää tehdä merkitykselliseksi itselle, mutta tuoda myös muille esiin niin, että se näkyy ja siitä on ollut hyötyä. Työ on ollut isolta osalta myös mukautumista korona-aikoihin, välillä tosi epäsuunnitelmallista,” kertoo Berg ensimmäisestä vuodestaan.

Berg koki korona-ajassa haasteellisimmaksi tilanteen vaihtelevuuden, piti elää hetkessä.

”Tammikuussa oli erilaista, helmikuussa oli toisenlaista, maaliskuussa oli taas kauheampaa ja huhtikuussa ei ollut ollenkaan yhtä paha tilanne.”

Sosiaalisen median merkitys ja seurana näkyvyys nousi arvoon arvaamattomaan, kun kaikki muu toiminta supistui. 

”Mietittiin mitä voidaan tarjota, miten vakuutetaan, että toiminta on terveysturvallista. Miten saadaan kaikki näyttämään siltä, että asiaa on mietitty, niin hyvin kuin vain voi. Eniten mietittiin tekstejä ja kuvia, että ne ovat linjassa siihen, mitä vakuutamme. Järjestimme viime vuoden aikana esimerkiksi kolmet kuvaukset, jotta saatiin ammattimaista materiaalia, mitä voitiin käyttää julkaisuissa.”

Eniten toiminnassa huolestutti nuorten tilanne. Harrastajia menetettiin korona-aikana useita. 

”Puhuttiin päivittäin seuran työntekijöiden kanssa siitä, miten teiniharrastajien käy. Huoli oli iso. Siihen oli vaikeaa puuttua, koska yli 12-vuotiaiden harrastaminen oli mitä oli. Tuntui, että nuoret vetäytyivät kuoreensa, vaikka mitä yritettiin. Ihan kuin heinällä olisi rikottu pähkinää. Voimisteluharrastuksen lopetti moni, mutta onnistuimme onneksi ajamaan heitä myös sisään apuvalmentajiksi.”

Uuteen harjakorkeuteen

 

Korona-ajasta toipumisesta tuli ensimmäinen toivon kipinä tämän syksyn alussa.

”Vihdoin Suomessakin ymmärrettiin, että asian kanssa pitää vain elää. Urheilu sai uuden mahdollisuuden,” Berg kiteyttää. 

Tällä hetkellä Elisessä rakennetaan uutta visiota ja päivitetään strategiaa, jonka korona Bergin sanojen mukaan jysäytti.

”Tavoitteena on painia takaisin siihen, missä jäsenmäärissä oltiin ennen koronaa.”

Berg mainitseekin työn kiehtovimmaksi, mutta samalla isoimmaksi haasteeksi asiakkaiden haalimisen.

”Kun seuratyö on voittoa tuottamatonta, eletään kädestä suuhun. Silloin on selvää, että kaikki mikä tulee sisään, auttaa myös kehittämään seuraa.”

Koronan myötä Elisen pitkäaikainen haave omasta, lajin täydet mitat täyttävästä harjoitushallista koki pienen takaiskun, mutta ensi kesäksi Pirkkolan liikuntapuistoon nousevasta monitoimihallista odotetaan muodostuvan seuran toiminnan sydämen.

”Meillä ei ole vielä niin sanottua kotikenttää. Pakan pitäminen kasassa on välillä haastavaa, kun toiminta levittäytyy niin useaan eri paikkaan.”

Berg kokee lajin näkyvyyden nostamisen isona haasteena ja toivoo myös Voimisteluliitolta tähän apua ja tukea.

”Markkinoinnin saralla erityisesti pitää tehdä paljon töitä, jotta halliprojektista selvitään. Uusia yhteistyökumppaneita etsitään, jotta saataisiin taloudellista tukea.”

Kulunut vuosi ei ole ollut kenellekään helppo, mutta erityisesti urheiluseurat ovat joutuneet tekohengittämään toimintaansa rajoitusten vallitessa. Bergillä on kuitenkin ollut hyvä tukiverkosto Elisen muiden työntekijöiden ympäröimänä, eivätkä paineet ole päässeet kasautumaan.

”Tulemme kaikki kolme tosi hyvin toimeen, ja olemme usein yhtä mieltä asioista, vaikka tuodaan erilaisia mielipiteitä esille omien persooniemme kautta. Kun saan toiminnanjohtajalta ja päävalmentajalta sellaisen palautteen, että työstäni on hyötyä ja saan kiitosta, niin olen todennäköisesti onnistunut hommassani.”

Kuukauden päästä vietettävän 100 -vuotiaan Elisen juhlagaala sopii kuin nakutettu myös pandemian lopun juhlimiseen. 

Kuva: Elise Gymnastics