Lähdin Helsingin yöhön tutkimaan miltä raskaamman musiikin livekeikkojen elinvoimaisuus näyttää tänä päivänä.

kuva: Selma Savolainen

Elämme aikaa, jossa musiikin kuluttaminen on tehty pakkomielteisen helpoksi. Miljoonamäärä audioita ilmaiseksi netin välityksellä, milloin vain, missä vain, valmiina kuunneltavaksi. Samaan aikaan koronapandemian turmelema ravintola- ja viihdeala koittaa elpyä sen raunioista. Huolista huolimatta, globaalilla kartalla Suomi on silti raskaan musiikin luvattu maa. Siksi lähdinkin paikan päälle tutkimaan “skenen” elinvoimaisuutta Helsingin sydämessä sijaitsevaan Bar Looseen. Innokkaimpien hedonistien silmissä syyskuun kahdeksantena päivänä elettiin vielä kesää, vaikka kylmä tuuli pureutui paksuimmankin nahkatakin lävitse. Bar Loosen kellarin tyhjä keikkalava kylpi sinisissä valoissa lattian kaivatessa jalkoja päälleen. Pienen odotuksen jälkeen iltaa rokkasivat kolme yhtyettä, Refugees, Afternoon Astronauts ja Turusta saapunut Coochilla. Illan myötä lattia täyttyi ja rock-musiikin kupla oli täydellinen. Ei tulisi mieleenkään ajatella, että joku ei kuuntelisi tällaista musiikkia. Tai että oltaisiin enää edes 2020-luvulla.

Iba esiintymässä yhtyeessä Afternoon Astronauts. Kuva: Jani Vuorela

Haastattelin kyseisen illan yhtä esiintyjää hänen näkemyksistään vaihtoehtomusiikin ja livekeikkojen vetävyydestä nykypäivänä. Iba on laulaja-kitaristi yhtyeessä Afternoon Astronauts.

Huolestuttaako sinua elävän musiikin suosion taso nuorten keskuudessa?

“Ehkä aikaisemmin, noin viisi vuotta sitten, kun en tiennyt mikä meininki täällä skenessä on. Nyt olen luottavaisin mielin, sillä on todella paljon nuoria ja nälkäisiä bändejä, jotka tekee hyvää musaa ja hienoja livekeikkoja.” hän kertoo.

Onko teidän (Afternoon Astronauts) musiikki “nälkäistä”?

“Kyllä mä sanoisin että se on, toki yleisö voi sen kertoa vähän paremmin. Mutta kyllä meillä nälkä on, soitonnälkä ainakin.” Iba tarkentaa.

Mitä Afternoon Astronauts haluaa viestittää musiikillaan?

“Meidän sanoitukset ovat hyvin usein aiheista, joista on vaikea puhua. Itelle on just helpompi sit laulaa ne. Mulla on aina olemassa sellainen toivon kipinä vaikeiden aikojen keskellä. Se on se meidän juttu.” hän jatkaa.

Iba. Kuva: Jani Vuorela

Sain haastatteluun myös pari yleisön jäsentä ja tiedustelin heidän näkemyksiään vaihtoehtoisen musiikin suosiosta. 

Jimmy the Animal “hengaa täällä”, hän kertoo viitaten Bar Looseen. Hän on tyytyväinen keikkalippujen hintatasoon, sillä halvalla pääsee näkemään laadukkaita bändejä. Toisaalta Jimmy the Animal toivoo, että “rokki taas boomaisi”.

Toinen yleisön jäsen, “en-ole-bändissä-vaan-laulaja-kitaristin-veli”, Muhis tunnistaa ilmiön, jossa nykynuoriso kuuntelee huomattavasti enemmän rap- ja pop artisteja. Hänestä pukeutumistyyli ja sosiaaliset ympyrät vaikuttavat vahvasti nuorten musiikkimakuun. Muhiksen pohdinta ei ole vain myöhäisen illan filosofointia, sillä elävän musiikin elinvoimaisuutta tutkivan kyselyn mukaan, vastaajista vain 14% kertoi rahatilanteensa olevan este. Sosiaaliset tekijät ovatkin merkittävimpiä, sillä lähes puolet vastaajista ei menisi livetapahtumaan ilman ystävää tai tuttua. Kyselyn mukaan useampi olisi valmis lähtemään keikoille, jos hintataso olisi matalampi, ja jos tapahtumista tiedottaminen olisi laajempaa. Sen lisäksi moni osallistuisi livetapahtumiin todennäköisemmin, jos heidän tuntemansa yhtye tulisi Suomeen tai heidän kotikaupunkiinsa.

Illan kääntyessä yöhön on ilmassa toiveikkuutta, sekä kiitollisuutta nykyisen skenen elinvoimaisuudesta. Silti haikeutta rock n’ rollin kultavuosiin voi aistia, sekä kuulla. Aikana, jona musiikkia voi kuluttaa juuri kuten haluaa, on ymmärrettävää että vaihtoehtoisen elävän musiikin suosio populaarikulttuurissa laskee. Vaikka kahdeksakymmentäluvulle emme ole palaamassa, Ibaa lainaten, “nuorten ja nälkäisten” yhtyeiden ansiosta on tulevaisuudessa luvassa jotain vieläkin parempaa.