Selailen eri urheilulehtiä ja havahdun faktaan, että otsikoita naisurheilusta ei osu silmään kovin montaa. Naisurheilun arvostus ei ole kummoista tällä hetkellä Suomessa. Kuinka moni suomalainen on esimerkiksi tietoinen siitä, että Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen pääsy ensi kesän EM-kilpailuihin on vain yhden pisteen päässä.

Naisurheilusta puhuvat miehet ovat sitä mieltä, että esimerkiksi naisjalkapallo kiinnostaisi enemmän, jos naiset pukeutuisivat tiukempiin vaatteisiin. Monet miehet mieltävät naisjalkapalloilijat isokokoisiksi ja jopa miehekkäiksi, pelit vastaavasti hidastempoisiksi ja huonolaatuisiksi. Monelle ei varmasti tule mieleen, että naisten peleissä tekniikka ja kuviot ovat oleellisimpia. Miehillä ja naisilla on eronsa urheiluissa, mutta onko sen korostaminen tarpeellista. Eihän yleisurheilussakaan verrata naisia ja miehiä keskenään.

Tästä hyvänä esimerkkinä on Fifan puheenjohtaja Sepp Blatterin kommentti: ”Kehotan naispelaajia pukeutumaan tiukempiin pelihousuihin, jotta kentälle saataisiin enemmän naisellista estetiikkaa.”

Mielestäni parannusta naisjalkapallon parissa saataisiin jo sillä, että ei korostettaisi miesten ja naisten välisiä eroja. Ruotsissa ollaan asiassa paljon edellä Suomea. Naisten sarjaotteluja näytetään televisiossa ja pelaajista kirjoitetaan paljon lehdissä. Vähäinen näkyvyys tiedotusvälineissä johtaa helposti kierteeseen; kun lajia ei näytetä mediassa, ei laji tule tutuksi myöskään yleisölle.

Vuonna 2010 Suomen Palloliitolla oli projektina nostaa naisjalkapallon profiilia. Edistämiseksi he ovat sen eteen tehneet sen, että esimerkiksi naisten ja miesten Suomen Cup -finaalit pelataan eri päivinä, ja yhtäkään naisten liiga- kierroksen peliä ei televisioida. Muutoksen asenteeseen naisurheilua kohtaan on tultava lajiliitosta. Mistä se muuten lähtisi?