Räjähdysmäisesti suosiotaan kasvattanut fitness-urheilu on synnyttänyt maahamme suoranaisen buumin.

Viime vuosina media on ollut tulvillaan kauhukertomuksia fitness-lajiin liittyvistä vaaroista. Sosiaalisessa mediassa entiset lajiaktiivit, lääkärit ja psykiatrit varoittelevat kilpaa lajin mukanaan tuomista lieveilmiöistä.

Traagisia tarinoita joissa osalla fitness -urheilijoista terve järki on kadonnut ja heillä on todellisia terveysongelmia. Syömishäiriöitä, häiriöitä kehon luonnollisessa tasapainossa, hormonitoiminnassa, luuston hyvinvoinnissa ja tasapainossa. On ylirasitusta, alipalautumista, jaksamis- ja stressiongelmaa, joka ovat usein monisyisiä ja haasteellisia selvittää.

 

Oona Ylitolonen on amatööri-fitneksen suurimpia suomalaislupauksia. Nuorten sarjassa kilpaileva Ylitolonen on jo niittänyt mainetta myös aikuisten tasolla saavuttamalla pronssia SM-kisoissa 2014.

Viimeisimpänä IFBB Finland ry:tä edustava Ylitolonen saavutti pronssia 27.9. Madridissa käydyssä Arnold Classic Europe -fitness-kilpailussa.

Kolmas sija irtosi Arnold Schwarzeneggerin arvostetun nimikkokilpailun yli 163-senttisten Fitness-sarjassa.

22-vuotias Ylitolonen tiedostaa lajin vaarat. Ongelmat ovat kuitenkin vältettävissä. Omaa kehoa pitää kuunnella. Tukiverkoston merkitys nousee tärkeään rooliin.

– Tiedän mitä diettaaminen voi pahimmillaan tehdä. Kuuntelen kroppaani. Mahdolliset ongelmat pitää heti selvittää, Ylitonen kertoo.

 

22-vuotias Otto Salminen on aktiivinen lajin harrastaja. Hän ei kilpaile. Häntä motivoi rakkaus lajiin. Myös Salminen on tietää lajin sudenkuopat.

–  Kyllä ylikuntoa, alipalautumista ja muita ongelmia näkee. Asiat pitää muistaa tehdä järkevästi, hän muistuttaa.

– Tukiverkosto on kaikki kaikessa. Varsikin huonoina päivininä, kertoo Salminen.

 

Monien mielestä halutaan ylläpitää harhaa, että laji on terveellisyyden perikuva. Vaikka usein meikatun supertreenarin hymyn takaa löytyy väsynyt ja rikkinäinen ihmisraunio.

– Ihmisestä näkee, että se on ihan puhki ja sillä on paha olla. Tullaan salille kun on pakko. Harrastuksesta on kadonnut ilo, Salminen huokaa.

 

Avainasemassa on reagointi. Ongelmiin pitää puuttua välittömästi. Tarvittaessa päivän treeni pitää osata jättää väliin.

– Treenin ja levon tasapaino pitää muistaa. Jos kroppa sanoo, että nyt pitää levätä, niin kyllä mä sillon lepään, sanoo Ylitolonen.

 

Ongelmat ovat lajin piireissä tabu. Asioista mieluummin vaietaan.

– Ei ihmiset ylipäätänsä halua tuoda ongelmiaan esille. Oli aihe sitten mikä tahansa. Syömishäiriön kanssa on sama tilanne, toteaa Ylitolonen.

 

Kyse on aina yksittäisistä tapauksista. Myös median vastuuta painotetaan.

– Asioista puhutaan niin paljon, että se jo ärsyttää. Media haluaa mustamaalata. Liikaa yleistetään, vaikka ongelmat ovat kuitenkin yksilöllisiä, Ylitolonen.puhisee,

Salminen muistuttaa, että tietoa on monenlaista.

– Media haluaa luoda väkisten väärää kuvaa. Tottakai on ongelmia, mutta niin on kaikilla. Ei pidä tuomita ketään pelaajaa pelin takia, kiteyttää Salminen

– Somessa on paljon bloggaajia, jotka haluavat olla esillä. Pitää osata suodattaa. Kaikkea ei pidä uskoa, Salminen toteaa.

 

Kumpikaan ei allekirjoita väitettä, että fitness olisi suora tie syömishäiriöön.

– Tottakai sitä näkee. Varsinkin Bikini-fitness -kilpailijoiden keskuudessa. Syömishäiriöiset hakeutuvat lajin pariin. Laji itsessään ei ole syy syömishäiriöön, kertoo Ylitolonen.

–  Pitää muistaa, että se mikä perustallaajan silmiin on syömishäiriö on lajissa menestymisen kannalta välttämätöntä. Olen nähnyt epätervettä touhua, joka menee syömishäiriön puolelle, huomauttaa Salminen.

 

Jotkut valmentajat ja personal trainerit eivät suostu enään ottamaan valmennettavakseen fitness-urasta haaveilevia.

– Useasti tavoitteet eivät ole realistisia. Muutaman kuukauden treenin jälkeen halutaan lähteä heti kisaamaan, toteaa aihetta tutkinut personal trainer ja ratvitsemusasiantuntija Anni Lehto.

Ylitolonen ja Salminen ovat samoilla linjoilla.

– Lajia ei pidä aloittaa siksi, että haluaa kisaamaan. Kisojen pitää tulla treenivuosien kautta. Alussa ei vielä edes tiedä, että tykkääkö lajista, muistuttaa Salminen.

– Never change passion for glory!  Pitää muistaa miksi laji on aloitettu. Kovaa työtä ei saa unohtaa, hän kiteyttää.

– Tämä ole mikäään prinsessalaji. Helposti saa sellaisen kuvan. Tämä on oikeasti rakaa touhua, Ylitolonen huomauttaa.

 

Finess-urheilun sisällä lajien vaatimustasossa on suuria eroja.

– Bikini-fitneksen suuren suosion selittää lajin aloittamisen matala kynnys. Laji eroaa suuresti Body-fitneksestä ja fitneksestä. Kahdessa jälkimmäisessä on käytännössä mahdotonta menestyä mikäli ei ole ennestään huippu-urheilija, taustoittaa Lehto.

Koripalloa koko nuoruutensa harrastanut Ylitonen on samaa mieltä.

– Ei ymmärretä, että mitä laji vaatii. Jos ei ole kilpaurheilijan taustaa, niin lajin raakuus voi tulla yllätyksenä. Parhaiten pärjää, jos tietää mitä on määrätietoinen ja kova treenaaminen.

– Laji on fyysisesti ja henkisesti todella raskas, varoittaa Ylitolonen.

 

Lajia aloittavan on hyvä tietää mihin on lähdössä. 

– Ehdottomasti suosittelen lajia! Ota asioista selvää. Kysy ja opiskele alaa. Itse tein alkuun paljon virheitä. Olisi ollut hyvä, kun joku olisi auttanut ja näyttänyt, opastaa Salminen.

– Tutustu lajiin käymällä kisoissa. Seuraa blogien sijaan kilpailijoita, hän toteaa.

Ylitolonen on samoilla linjoilla.

– Tiedosta, että mistä olet valmis luopumaan ja peilaa sitä omaan elämääsi. Onko valmis luopumaan dokaamisesta, kavereista ja matkustelusta, hän muistuttaa.

– Pitää muistaa, että laji ei ole kaikkia varten. Pitää löytää se oma laji, päättää Salminen

Teksti: Jukka Kanninen

Kuvat: Danae Delikouras