HJK:n pettymykset Euroopassa ja Suomen Cupissa eivät vaikuttaneet tulevan mestarin hyviin suorituksiin liigassa.
HJK raivasi tiensä sarjakärkeen häviten vain kolme peliä 28 pelatusta ottelusta. Joukkue tarvitsee vain yhden pisteen varmistaakseen mestaruutensa. Veikkausliigaa on jäljellä vielä viisi ottelua jättäen Joao Klaussille, jolla on 19 maalia, mahdollisuudet rikkoa Kimmo Tarkkion ja Veikkausliigan 23 maalin ennätyksen.
Mestaruuskauden jälkeen HJK lähti kauteen selvällä tavoitteella: Mestaruuden puolustaminen ja siihen HJK varautui siirtoikkunassa hyvin, joukkue menetti paljon hyviä pelaajia kuten Atomu Tanakan, Thomas Dähnen, Rasmus Schüllerin ja Demba Savagen, ja kesällä ovi kävisi myös kun Filip Valencic siirtyi Norjan pääsarjaan. HJK vahvisti joukkuettaan yhtä vahvoilla pelaajilla kun ovet kävivät ja sisään tuli paljon paluumuuttajia.
Daniel O’Shaughnessy ja Riku Riski palasivat Suomeen. Lisäksi Nikolai Alho palasi tuttuun sinivalkoiseen paitaan yhden Ruotsissa vietetyn kauden jälkeen, vaikka jatkaminen ulkomailla olisi ollut mahdollista.
– Oli helppo valinta kun on ollut täällä koko elämän. Vuoden poissaolon jälkeen oli mahdollisuus tulla takaisin eikä ollut omasta mielestä muuta vaihtoehtoa, vaikka oli mahdollisuudet jäädä ulkomaille näin paremmaksi tulla takaisin klubiin.
Alho kommentoi myös mennyttä kautta erittäin hyvin onnistuneena omalta osalta.
– Huikea kausi takana, päässyt paljon pelaamaan ja tullut hyvin tehoja kun on päässyt hyvin mukaan pelijärjestelmään. Mestaruus on enää pisteen päässä eikä voisi olla iloisempi.
HJK-ROPS Nikolai Alho 21.9.2018 Kuvaaja: Mari Mäntynen
Klubi vahvistui myös kahdella lainasiirrolla kun Joao Klauss saapui Hoffenheimista ja Maksim Rudakov Zenitistä.
Kausi alkoi klubilta hieman huterasti. Ystävyysotteluissa oli toistuva kaava, vahva alku minkä jälkeen klubin sulaminen. Ystävyysotteluista selvisi että johtoaseman pitäminen oli HJK:lle jatkuva ongelma
Suomen Cupissa tilanne oli toinen. HJK aloitti Cup-taipaleensa erittäin vahvasti, 4 -1 -voitto PEPOsta, 0-8 -murskavoitto Gnistania vastaan, ottelu jossa silloin vasta 18-vuotias Eetu Vertainen näytti merkkejä tulevasta läpimurtokaudesta ja vakiinnutti paikkansa HJK:n pelaavassa joukkueessa hattutempulla. Loput lohkovaiheesta oli hieman kivisempää Klubille. Niukka 1-0 -voitto paikalliskilpailija HIFK:ta vastaan ja 2-1 -tappio FC Honkaa vastaan. HJK:n Suomen Cupin pufotuspelit sujuivat moiteetta, sillä joukkue eteni itsevarmasti Suomen Cupin loppuotteluun, jossa klubin toinen perättäinen tuplamestaruus haave kaatui kun FC Interin kaatoi HJK:n lukemin 1-0.
HJK aloitti kautensa hyvin ottaen ensimmäisestä kolmesta pelistä kolme voittoa ja myös uusi hyökkääjä Joao Klauss onnistui näissä peleissä iskemään kaksi maalia aloittaen laina kautensa hyvin. Seuraavat neljä ottelua eivät sujuneet aivan yhtä hyvin: vain yksi voitto ja yksi tasapeli johtivat samaan lopputulokseen kuin viime kaudella ja fanit vaativat HJK päävalmentajan Mika Lehkosuon eroa. Uudet tuulet puhalsivat ja fanien Lehkosuo-viha jäi taakse. HJK aloitti kymmenen ottelun tappiottoman putken, jossa Klauss onnistui iskemään joukkueen 19 osumasta peräti yhdeksän maalia. Ensimmäinen tappio melkein kahteen kuukauteen tuli kun FC Lahti voitti HJK:n Pirisen oman maalin ja FC Lahti maalivahdin Vasyutinin mahtavan ottelun jälkeen. Tämä ottelu todistautui olemaan HJK:lle vain pieni takaisku ja joukkue ei ole kirjoitukseen mennessä hävinnyt enää ainuttakaan Veikkausliiga-ottelua.
Heinäkuu tuli ja sen mukana tuli myös Mestarien liiga karsintaottelut. HJK lähti suuren ennakkosuosikkina Vikinguria vastaan. Matka Färsaarille herätti hieman kysymyksiä, kun joukkue onnistui nappaamaan vain 1-2 -vierasvoiton, mutta onnistui olemaan paljon uskottavampi kotiottelussaan, varmistaen paikkansa seuraavalla kierroksella 3-1 -voitolla. Seuraavalla kierroksella vastaan tuli Bate ja HJK venyi yllättävään 0-0 -tasapeliin Valko-Venäjällä ennakkosuosikkia vastaan. Seuraavaksi pelattiin Helsingissä, missä oli suuret toiveet, nimittäin paikka Mestarien Liiga karsintojen välierässä. Mutta HJK ei kestänyt painetta, Klauss ei onnistunut taaskaan maalinteossa ja kärki oli jäänyt vain yhteen maaliin viimeisessä seitsemässä pelissä, Rafinhan oma maali oli viimeinen naula arkkuun, jossa lepäsi HJK:n toiveet paikasta välierissä.
HJK jatkoi kuitenkin Eurooppa-liigan karsintojen välieriin, jossa tuli hyvin nopea loppu kun vastaan asettui Olimpija Ljubljana Sloveniasta. Ljubljana käveli HJK:n yli kokonaislukemin 7-1. HJK Eurooppa toiveet olivat taas murtuneet ja taas jäi Klauss maaleitta.
Klaussin surkea vire herätti paljon kysymyksiä siitä, miksi HJK ei ollut kunnolla korvannut loukkaantunutta Akseli Pelvasta. Chrisantus oli saapunut ilmais siirrolla Murciasta, mutta todisti vain pätemättömyytensä Klubille ja on kirjoitukseen mennessä onnistunut tekemään vain yhden maalin.
HJK:n loppukausi on sujunut lähes moiteettomasti. Kuudesta ottelusta viisi voittoa ja jokaisessa ottelussa HJK onnistui pitämään oman maalin tyhjänä sekä Joao Klauss oli taas löytänyt maalintekotaitonsa iskiessään näissä otteluissa yhteensä viisi maalia. Nämä viisi maalia auttoivat lainakärkeä pitämään itsensä maalipörssin kärjessä 19 maalilla 28 ottelussa. Viimeisimmässä ottelussa HJK voitti Ropsin 3-0 ja käytännössä varmisti toisen perättäisen Veikkausliiga mestaruutensa. Tilanne vaatiikin pienen ihmeen, jos Rops haluaa enää HJK:ta saada kiinni joka tarvitsee enää vain yhden pisteen varmistaakseen mestaruuden. Tätä vaikeuttaa vielä enemmän se että HJK on onnistunut nappaamaan pisteen jokaisesta Veikkausliiga ottelusta viimeisen kolmen kuukauden aikana.
HJK kannattajat odottavat tuomarin loppuvihellystä.
Kuvaaja: Mari Mäntynen
HJK:n kausi on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä. Euroopassa ei ole ollut onnistumisia, Suomen Cupin finaalin häviö ja Pelvaksen loukkaantuminen eivät kuitenkaan varjostaneet mahtavaa Veikkausliiga kautta.
HJK:n seuraava ottelu on 26.09 Ilvestä vastaan Tampereella missä Ilves ei tule ilman taistelua kaatumaan koska joukkue taistelee myös kynsin ja hampain edustuspaikasta Eurooppa-liiga karsinnoissa.
Toimittaja: Frans Danakas
Kuvaaja: Mari Mäntynen
