Vuosi helvetistä – Antonio Brown-analyysi

Antonio Brownin siirtosaaga tarjoili kesällä 2019 NFL-maailmalle varsinaisen sirkuksen.

Kuka olisi kuvitellut helmi-maaliskuun vaihteessa, että kesänä, jolloin Nick Foles ja Le’Veon Bell vihdoin vaihtoivat maisemaa, New York Giants varasi Daniel Jonesin, Andrew Luck päätti jäädä eläkkeelle ja kaiken kukkuraksi Cleveland Brownsia on povattu mestarikandidaatiksi, NFL-maailman huomio tulisi olemaan lähes täysin Antonio Brownissa.

Tilanteen purkamiseksi, täytyy palata ajassa vuosi taaksepäin, syksyyn 2018. Pittsburgh Steelers lähti kauteen suurin odotuksin. Joukkueensisäisen parhaan pelaajan palkinnon edeltävän kauden päätteeksi voittanut Brown, aisaparinsa Le’Veon Bellin kanssa, olivat kauden 2017-18 loistavilla otteillaan auttaneet mustakeltaiset 13 voittoon 16 runkosarjaottelussa. Tämä oikeutti kuusinkertaiset Super Bowl-mestarit selvään divisioonakruunuun. Kausi päättyi lopulta pettymykseen, Jacksonville Jaguarsin haettu ensimmäisellä pudotuspelikierrokselle todellisen yllätysvoiton Pittsburghin Heinz Fieldiltä, mutta siitäkin huolimatta seurasta huokui vahva usko tulevaisuuteen.

Le’Veon Bell ja katastrofin ensimerkit

Pian tämän jälkeen alkoi noin puolentoista vuoden pituinen saaga, joka saatetaan jonain päivänä tulla muistamaan hetkenä, jolloin Pittsburgh Steelersin 2000-luvun imperiumi kaatui. Le’Veon Bellin, yhden liigan lahjakkaimmista keskushyökkääjistä, sopimus tulisi pian päätökseen. Steelers ja Bell olivat jo vuotta aikaisemmin olleet samassa neuvottelupöydässä, jolloin sopimukseen ei päästy, vaan sen sijaan Steelers käytti franchise taginsa Belliin. Joka NFL-joukkue voi käyttää franchise tagin kerran vuodessa. Se tarkoittaa käytännössä, vaikka pelaajalla ei varsinaista sopimusta seuraan enää olisikaan, että pelaaja sidotaan joukkueeseen vielä yhdeksi vuodeksi, liigan määrittämällä palkalla. Missään ei rajoiteta kuinka monta vuotta putkeen kuhunkin pelaajaan voi tagin käyttää, mutta kun toisen vuoden palkka on 120 prosenttia ensimmäisestä, ja kolmannen 144 prosenttia, se käy erittäin kalliiksi, erittäin nopeasti.

Mutta takaisin syksyyn 2018. Le’Veon Bell ilmoitti, ettei hän halua toista kertaa putkeen franchise tagia, vaan pitkän ja rahakkaan sopimuksen. Sopimukseen ei päästy, Steelers yritti silti käyttää taginsa toista vuotta putkeen Belliin, mutta Bell lähti Floridaan lomalle ja kertoi, ettei aio palata Pittsburghiin, ennen kuin hän saa haluamansa. Lopulta, pian runkosarjan puolenvälin jälkeen, marraskuun 13. päivä 2018, Pittsburgh Steelers ilmoitti, ettei sopimusta olla allekirjoitettu eräpäivään mennessä, ja että Le’Veon Bell ei enää edusta Pittsburgh Steelersin organisaatiota. Bell lopulta allekirjoitti neljän vuoden sopimuksen New York Jetsin kanssa kesällä 2019. Se on arvoltaan hulppeat 52,5 miljoonaa dollaria.

Kenties tämä kaikki toimi jonkinlaisena tuomiopäivän ennusteena Steelersille. Ilmankin Le’Veonin apuja, se pelasi hyvän kauden, mutta yhdeksästä voitosta huolimatta, se mokasi rutiinilla voitettavissa olleita otteluita tärkeillä hetkillä ja lopulta näitä pistemenetyksiä oli yksi liikaa. Indianapolis Colts vei viimeisen pudotuspelipaikan Pittsburghin nenän edestä. Tuskin kuitenkaan kukaan olisi osannut ennustaa sitä vuoristorataa, jonka kyytiin koko NFL-maailma oli lähtemässä, kun uutiset ensimmäisen kerran tulivat julki, että muuan Antonio Brown oli riidellyt veteraanipelinrakentaja Ben Roethlisbergerin kanssa, eikä suostunut harjoittelemaan joukkueen kanssa, ennen viimeisen peliviikon elintärkeää Cincinnatti Bengals-kotiottelua.

https://usatftw.files.wordpress.com/2019/01/antonio_brown_ab84_trade_me_lets_find_out_ryan_scarpino_36327215.png?w=1000

Antonio Brown ja Pittsburghin tuomiopäivä

Le’Veon Bell-saagasta oppineena, Pittsburgh Steelers teki mielestäni kypsän ratkaisun – se ilmoitti välittömästi muulle liigalle, että Brown oli kaupan. Se oli ainoa oikea ratkaisu, sillä joukkue, joka on niinkin selkeästi rakennettu nuorien tähtien varaan, ei voi sallia yhden liigan suurimmista tähdistä myrkyttävän pukuhuonetta yhtään enempää. Ironista tässä on, etten usko Antonio Brownin ymmärtäneen, miten pahasti hän olisi voinut joukkuetovereidensa moraaliin teoillaan vaikuttaa. Raporttien mukaan, jätettyään loppukaudesta koko viikon harjoitukset väliin, ennen Cincinnatti-ottelua, hän ilmestyi kuitenkin muina miehinä ottelupäivän aamupalaveriin, yllättyen, kun valmentaja Mike Tomlin kertoi, ettei hän todellakaan pelaisi illalla. Kuitenkin ennen kuin kukaan alkaa tuntea sen enempää sympatiaa miestä kohtaan, on hyvä muistuttaa, että myöhemmin vuodenvaihteen jälkeen, kun Pittsburghin nuori laitahyökkääjätähti, Juju Smith-Schuster, valittiin Steelersin vuoden pelaajaksi, Brown kommentoi tyylikkäästi twiittiin Smith-Schusterin pallonmenetyksen eräässä loppukauden ottelussa maksaneen Pittsburghille pudotuspelipaikan. Jos ei vielä tässä kohtaa, niin viimeistään muutamaa päivää myöhemmin, kun Brown julkaisi pilkallisesti muutaman vuoden takaisin tekstiviestin, jossa yliopistossa silloin pelannut Smith-Schuster pyysi Brownilta neuvoja pelinsä kehittämiseen, alkoi kannatus Antonio Brownia kohtaan olla täysin loppuun kulutettu.

Vaikka joukkuetoverina Antonio Brown ei välttämättä eliittiä olisikaan, kukaan ei voi kieltää, etteikö mies omaisi aivan häikäiseviä NFL-laittahyökkääjän kykyjä. Yksi seura, joka päätti kokeilla onneaan miehen suhteen, oli yksi liigan perinteisesti heikoimmista joukkueista, Buffalo Bills. Buffalo on harvoin erityisen viehättävä paikka vapaille agenteille, sillä pelaajien huomio luonnollisesti normaalisti keskittyy seuran menestysmahdollisuuksiin, itse kaupunkiin, sekä siihen, miten hyvin asiat hoidetaan johtoportaassa. Buffalo ei varsinaisesti loista missään näistä kategorioista. Kenties juuri siksi he olivat niin innokkaita tarjoamaan Brownille kaiken mitä mies halusi. Mies oli kuitenkin kertonut hakevansa organisaatiota, jossa häntä arvostettaisiin ja jossa hänelle maksettaisiin mitä hän haluaisi. Heillä olisi mukavasti tilaa palkkakatossa, heillä Brown saisi aivan taatusti olla suurin tähti ja, kukaties, ehkä Brown pystyisi nostamaan tämän sympaattisen pikkuseuran profiilia, tehden heistä jatkossa viehättävämmän vaihtoehdon muillekin tähtipelaajille. Steelers oli luonnollisesti halukas puhumaan kaupasta, ja lopulta 7. päivä maaliskuuta, yhtäkkiä lähes kaikki urheilujulkaisut osasivat kertoa Brownin siirron Buffalon lumisateeseen olevan äärimmäisen lähellä. Lopulta jopa Brown itse kommentoi asiaa Instagramissa.

 

Oakland Raiders – paleltumia, kypäröitä ja Kalifornian aurinkoa

Noin viikkoa myöhemmin Steelers kauppasi Brownin Oakland Raidersiin, vaihdossa kasaan varausvuoroja. Raiders ei varsinaisesti 80-luvun dynastiavuosien jälkeen ole paljon Buffaloa paremmin menestynyt, mutta toki seura on kiistattomasti perinteisempi, joku sanoisi ehkä coolimpi. Raiders oli neuvotellut Brownin kanssa siirron yhteydessä 30,1 miljoonan dollarin jatkosopimuksen. Hetken jo maassa näytti olevan rauha. Toki Brown meni lomamatkalla Ranskassa cryo-kammioon ilman suojajalkineita, palelluttaen ihonsa molemmista jalkapohjistaan, toki hän värjäsi hiuksensa sinisiksi ja viiksensä valkoisiksi, ja toki hän ilmestyi Raidersin harjoitusleirille kuumailmapallossa, mutta yhtäkaikki, vihdoin voitiin hetki vetää henkeä ja keskittyä oleelliseen. Pittsburgh Steelersillä oli edelleen veteraani-Roethlisberger ja joukko lahjakkaita nuoria. Buffalo oli ainakin osoittanut kannattajilleen haluavansa menestyä. Viime kaudella molemmat supertähtensä, Khalil Mackin ja Amari Cooperin menettänyt Raiders oli paikannut aukkojaan uudella tähtipelaajalla. Tilanne rauhoittui. Kunnes Brown kuuli liigan uudesta kypärämallista.

Amerikkalainen jalkapallo on vaarallinen laji ja NFL on lajin nopeatempoisin sarja. Vahinkoja on sattunut vuosien varrella ihan riittävästi ja liiga pyrkii luonnollisesti jatkuvasti parantamaan pelaajiensa turvallisuutta. Yksi tälläisistä turvasäädöksistä tulevalle kaudelle, oli uudelleen suunniteltu kypärä, jonka tarkoituksena oli suojata pelaajaa vanhoja paremmin, etenkin kahden kypärän kolahtaessa yhteen pelin tiimellyksessä. Brown kuitenkin koki, että hänen kypäränsä esti häntä pelaamasta. Hivenen vanhaa suurempana, hän ei nähnyt sieltä kunnolla ja se painoi ikävästi hänen otsaansa. Mies halusi pelata vanhalla kypärällään, kymmenen vuotta sitten suunnitellulla mallilla, mutta vaikka kovaa työtä tehneet Raiders-huoltajat pyrkivät yötäpäivää löytämään jonkinlaista kompromissiratkaisua liigan kanssa, sellaiseen ei koskaan kuitenkaan päästy. Jossain kohtaa tätä koko saippuaoopperaa, Brown alkoi purkaa turhautumistaan Oakland Raidersiin, kadoten kartalta kokonaan ja jättäen väliin pakollisia harjoituksia. Lopulta 18. päivä elokuuta, Raiders GM Mike Mayock sakotti Brownia 40,000 dollaria, miehen oltua jälleen kerran omilla teillään, muun joukkueen harjoitellessa. Kaksi viikkoa myöhemmin kuulimme uutisia, joiden mukaan Brown ja Mayock olivat huutaneet toisilleen kesken harjoitusten, Brownin uhatessa lopulta hakata Mayockin. Tämän jälkeen kaikki tapahtui erittäin nopeasti. Seuraavana päivänä, syyskuun viidentenä, Raiders hyllytti Brownin. Raiders käytti Brown-sopimukseen tehdyn erityispykälän, jonka mukaan he olivat oikeutettuja pidättämään sopimuksen “Guaranteed”-rahat – eli rahat, jotka seura maksaa pelaajalle normaalisti, vaikka he kauppaisivat hänet muualle, tai pudottaisivat hänet joukkueesta. Kuudentena päivänä Brown pyysi käytöstään anteeksi koko joukkueelta, ja Raiders ilmoitti Brownin pelaavan seuraavan viikonlopun kaudenavauksessa Denver Broncosia vastaan. Seitsemäntenä päivänä Raiders sakotti Brownia 215,000 dollaria “joukkueelle tuhoisasta käytöksestä”. Myöhemmin samana päivänä Raiders erotti Brownin pysyvästi ja mies teki sopimuksen hallitsevaan mestariin, New England Patriotsiin. Vuoden sopimus on arvoltaan n. 15 miljoonaa dollaria, allekirjoitusbonus yhdeksän miljoonaa dollaria.

Tällä hetkellä tuntuu, että kukaan ei tiedä varmasti, mitä Oaklandissa tapahtui noiden kahden viimeisen päivän aikana. Kenties olemme viikon, tai kuukauden, päästä viisaampia. Toivotaan niin, sillä kun tilanne on näin sekava, lähinnä salaliittoteoriat ovat hallinneet tilannetta. Nykyään TV-asiantuntijan töitä tekevä legendaarinen Reggie Bush heitti ensimmäisen kiven melko suositussa teoriassa, jossa uskotaan Brownin yrittäneen tahallaan saada potkut Oaklandista, pystyäkseen liittymään mestarisuosikki-Patriotsin riveihin. Oli miten oli, kauden avauskierroksella sekä Buffalo Bills, että Oakland Raiders hakivat ilman Antonio Brownia tärkeät avausvoitot. Brownin New England Patriots puolestaan suorastaan runollisesti murskasi Pittsburgh Steelersin 33-3. Brown ei pelannut ottelussa.