Bluesin ensimmäinen mestaruus ei tullut helpolla. Joukkue etsi itseään tammikuun loppuun asti.
10.12.2018 Atlantin toiselta puolelta kuului urheilullisesti hälyyttäviä tarinoita. Kyseistä maanantaita edeltävänä viikonloppuna NHL-joukkue St. Louis Blues hävisi myös sarjataulukon pohjalla nyhjäävälle Vancouver Canucksille 6-1. Tappio oli ‘’Nuoteille’’ kymmenes edellisestä neljästätoista pelistä.
Tarkoitus oli maanantain harjoituksissa nollata viikonlopun tervaus, ja tavallaan nollaus tapahtuikin. Harjoitusten jälkeen sosiaalisessa mediassa alkoi pyöriä pätkä, missä joukkuetoverit Zack Sanford ja Robert Bortuzzo olivat päästelleet höyryjä toisiinsa ja päätyivät jäällä nyrkkirysyyn. Nyt se oli varmaa: Blues oli pohjalla
Hukattu potentiaali
Terassikaudella 2018 St.louis päätti hankkia edellisellä kaudella kaupatun Paul Stastnyn tilalle uutta taitoa keskustaan. Selväksi kandidaatiksi nousi tyytymätön Ryan O’Reilly. O’Reilly oli julkisesti tympääntynyt sen aikaiseen seuraansa Buffalo Sabresiin. Mies väitti menettäneensä kiinnostuksensa jääkiekkoon, joten Buffalolle oli itsestäänselvää yrittää kaupitella tähtisentteriään etsien sopivaa tarjousta. Parhaimman tarjouksen pöytään iski Blues.
Vaikka toimitusjohtaja Doug Armstrong menettikin ydinpelaajia uuden keskushyökkääjän etsinnässä, oli joukkueessa enemmän potentiaalia kuin vuosiin. Puolustuksesta löytyi kapteeni Alex Pietrangelo sekä nuori Colton Parayko. O’Reillyn lisäksi hyökkäyskalustoa vahvisti uransa parhaimman kauden edellisellä sesongilla tarjonnut Brayden Schenn, venäläistykki Vladimir Tarasenko sekä lupauksia herättävä Jaden Schwartz. Pelkästään kokoonpanoja katsellessa joukkue oli yksi lännen suosikeista. Jääkiekkoa ei kuitenkaan pelata paperilla.
St.Louis kyykkäsi pahasti jo kauden ensimmäisillä kierroksilla: nuotit hävisivät ensimmäisestä 20 pelistä 13. Ykkösvahti Jake Allen jatkoi otteitaan yhtä huterasti kuin olisi voinut olettaa. Mies ei saanut silmiäkään kiinni. Hyökkäyspäässä ruuti oli kuivaa. O’Reillyä kierrätettiin ketjusta toiseen yrittäen löytää oikeita kemioita turhaan. Blues jäi nollille 3 kertaa ensimmäisen kahden kuukauden aikana. GM Armstrong päätti toimia.
Uusi aikakausi
Syyt sai niskoilleen päävalmentaja Mike Yeo. Yeo oli toiminut päävalmentajana 3 vuotta nuottien peräsimessä vaihtelevin tuloksin. Edelliskauden pudotuspelit menivät ohi viimeisessä runkosarjaottelussa Coloradolle. Alkukauden sukellus oli viimeinen tikki: paikalle nostettiin väliaikaisesti apuvalmentaja Craig Berube. Berube oli toiminut Yeon apulaisena vuodesta 2017. Liike oli tarvittava, mutta herätti silti kysymyksiä. Suurin niistä asui tolppien välissä
Oli selvää että Allen ei toisi menestystä Bluesille. Asia tuli enemmän selväksi syyskauden loputtua joulukuussa. Berube oli saanut hyökkäykseen puhtia, mutta oma pää vuoti edelleen pahasti. Sormi osoitti alisuorittavaa Allenia. Paikkaaja täytyi löytää, mutta mistä? Vastaus löytyi omasta organisaatiosta.
Royn jalanjäljissä
Jordan Binnington teki kesällä 2018 vuoden jatkosopimuksen Bluesin kanssa. Binningtonin mahdollisuudet olivat rajalliset, sillä näyttöjä NHL:stä ei pahemmin löytynyt. Tammikuussa se näytön paikka tuli. Valmentaja Berube päätti turvautua 25-vuotiaaseen ottelussa Philadelphia Flyersia vastaan. Binnington kiitti luottamuksesta ja torjui kaikki 25 laukausta, jotka maalitolppien väliin osuivat. Tästä alkoi Bluesin hidas kiipeäminen sarjataulukossa.
Blues pelasi itsensä pudotuspeleihin Binningtonin sekä uudelleensyntyneen O’Reillyn avulla. Binningtonin rauhallisuudesta oli noussut taalaliigan seuraajien keskuudessa kuumakin puheenaihe tämän pelatessa tyynesti tilanteessa kuin tilanteessa. Runkosarja oli kuitenkin vasta ensimmäinen pysäkki. Paine kasautuisi vasta pudotuspeleissä.
Pojat pelaavat syksyllä, miehet keväällä
Vastaan ensimmäisellä kierroksella saapui Winnipeg Jets. Kanadalaisjoukkue oli lähtenyt kauteen Bluesin tapaan ennakkosuosikkina lännestä. Jets oli kohdannut myös pientä turbulenssia kauden aikana. Joukkue turvautui liikaa ykkösketjuunsa, ja maalivahti Connor Hellebyuck ei ottanut kiekkoja kiinni samalla tasolla kuin edelliskaudella. Joukkueiden välinen sarja osoittautui tasaväkiseksi väännöksi, jossa vierasjoukkue oli niskan päällä. Tämä trendi kuitenkin päättyi kuudennessa osaottelussa Bluesin tiputtaessa Jetsin 3-2. Seuraavaksi matka jatkuisi Kandan kylmyydestä kohti Texasia.
Dallas Stars yllätti Nashville Predatorsin ensimmäisellä kierroksella ja asettui nuotteja vastaan. Ben Bishop seisoi maalillaan kuin muuri ja Stars johtikin sarjaa kuudenteen peliin lähdettäessä, mutta Blues onnistui venyttämään sarjan legendaarisen seitsemänteen osa-otteluun. Sankariksi nousi paluumuuttaja Patrick Maroon. St.Louisista kotoisin oleva voimahyökkääjä ratkaisi sarjan toisessa jatkoerässä. Vastaan konferenssifinaaleissa asettui lännen suosikki, San Jose Sharks.
Pelillisesti ottelusarja oli St.Lousin paras. Vaikka sarja venyikin kuuteen otteluun, oli Blues jatkuvasti aktiivisempi osapuoli. Puheenaiheeksi nousi tuomarivirheet sekä Erik Karlssonin loukkaantuminen. Karlsson oli pelannut koko kauden puolikuntoisena ja pudotuspelien kova tempo ei auttanut asiaa. Karlsson ei pysynyt jalalla perässä mikä maksoi puolustuspäässä Sharksille jatkuvasti. Puolustus osoittautuikin Sharksin heikkoudeksi, minkä takia joukkue ei päässyt taistelemaan mestaruudesta finaaleihin. Blues eteni jatkoon voitoin 4-2
Koston paikka
Vastaan finaaleissa asettui idän hirmu Boston Bruins. Joukkueet kohtasivat finaaleissa viimeeksi 70-luvulla jolloin Blues ei voittanut peliäkään. Kyseisestä finaalisarjasta muistetaan parhaiten Bobby Orrin lentävä jatkoaikamaali. Bluesilla oli siis lisäpanos alkavaan sarjaan.
Nuotit hakivat myös ensimmäistä voittoaan finaaleissa. Bostonin dominoidessa ensimmäisen ottelun siirtyi hallinta pikkuhiljaa Bluesille. Peli oli fyysistä ja vähämaalista. Maalivahdit Binnington ja Rask olivat sarjan hahmot. Sarja venyi seitsemään otteluun, missä Beruben ryhmä pelasi parhaimman pelinsä pudotuspeleissä.
Joukkue kesti Bruinsin alun hallinnan ja iski omista paikoistaan maalit. 60 minuutin jälkeen Blues juhli seuran ensimmäistä mestaruutta rakkaan vihollisen arenalla. Matka oli tehty vaikeimman kautta mutta lopputulos oli sen arvoinen. Viimeiseltä sijalta mestariksi. Ryan O’Reilly oli pudotuspelien arvokkain pelaaja, eikä Binnington seurannut kaukaa perässä. Kaikki nuotit osuivat kohdalleen. St. Louis on mestareiden kaupunki.
Nooa Ruuth
