Keihäänheiton Suomen mestarin synkkä tie Tokion valoihin alkaa olla maalisuoralla.
- Lassi on pikkupoikana päättänyt tehdä kaikkensa, että saisi joskus edustaa Suomea olympiakisoissa. Ilman sitä haavetta hän varmaan olisi jo palannut farmasian yliopisto-opintoihinsa ja valmistunut.
Näin kommentoi Ilta-Sanomille elokuussa Etelätalon veteraanivalmentaja Leo Pusa. Hän oli juuri todistanut suojattinsa pitkän ja kivisen tien jälkeisen palkinnon. Ei pääpalkintoa, mutta merkittävän virstanpylvään – 84,11 metriä riitti miehen ensimmäiseen SM-kultaan. Kyseinen tulos ylitti myös Dohan MM-kisojen tulosrajan, mutta lopullinen päämäärä Etelätalolla on kuitenkin Tokion aamuauringossa, tulevan kesän olympialaisissa.
Uusi keihästoivo
Miehen tarina alkaa Pyhäselän pohjoisrannalta, Joensuusta. Ensimmäisen varteenotettavan kosketuksensa Suomen yleisurheilukarttaan hän otti jo 18-vuotiaana, taisteltuaan tiensä kolmannelle palkintosijalle Kiteellä, alle 20-vuotiaiden SM-kilpailuissa. Sama sijoitus toistui vuotta myöhemmin 2007. Viikko viikolta ja vuosi vuodelta tulokset paranivat, kunnes lopulta vuonna 2011, silloin 23-vuotias nuori mies rykäisi Leppävirran viilenevässä kevätillassa peräti 84,41 metriä. Suomalaisella keihäänheitolla oli jälleen virallisesti, sekä kansallisella, että kansainvälisellä mittarilla, uusi lupauksensa.
Tulokset tulisivat seuraavat kaksi vuotta pysymään tasaisesti 80:n ja 84:n välillä, kunnes lopulta 2013 Etelätalo teki suuren päätöksen – ammatillinen suhde häntä koko nuoren uran valmentaneen Olavi Parjasen kanssa tulisi päätökseen. Vastuu Suomen keihästoiveiden saattamisesta seuraavalle tasolla asetettaisiin nimekkäämmän Leo Pusan kokeneille hartioille. Vaikka Pusa heittäjäurallaankin saavutti muunmuassa edustuspaikan Münchenin olympialaisissa, se kalpenee vertailussa miehen ansioluetteloon valmentajana. Oli kyse sitten tarunhohtoisesta Aki Parviaisesta, Soulin olympialaisissa keihäskultaa voittaneesta Tapio Korjuksesta, taikka Atlantan olympialaisissa niin ikään korkeimmalle korokkeelle kiivenneestä Heli Rantasesta, veteraanin vaikutusta suomalaiseen keihäänheittoon ei voi liikaa korostaa.
– Keihään olympiavoittaja Matti Järvinen sanoi minulle, että “Leo, ei sinusta tule huippuheittäjää. Sinusta tulee huippuvalmentaja”, Pusa muistelee Turun Sanomille
Kaksikko oli kuin luotu toisilleen, kaksi toisiaan täydentävää keihäänheiton lahjakkuutta. Silloin 67-vuotias Pusa oli saavuttanut paljon, mutta tankista löytyi vielä bensaa ja tahtoa jakaa viisautta lajin seuraavalle sukupolvelle. Etelätalo puolestaan koki kiivenneensä Parjasen kanssa niin korkealle kuin pystyi ja toivoi saavansa apua, tuoretta näkökulmaa uraansa, noustaakseen seuraavalle tasolle.
Valtavia odotuksia ja toivotonta loukkaantumiskierrettä
Yhteistyön alkajaisiksi alettiin valmistautua EM-vuoteen. Kaksikko painoi hartiavoimin töitä ja se maksoi lopulta itsensä takaisin, kun Etelätalo kiskaisi heinäkuussa 2014 Joensuussa peräti 84,98 metriä – henkilökohtaisen ennätyksensä. Kolmea viikkoa myöhemmin Zürichin EM-kilpailuissa miehen tulos jäi kuitenkin 83,16 metriin, joka riitti kyllä neljänteen sijaan, mutta lähes kahden metrin menetys Joensuusta koettiin karvaana pettymyksenä kultatoiveiden jälkeen. Siitäkin huolimatta, sen piti olla vain pieni pettymys matkalla keihäskartan tikapuita ylöspäin. Kaikki edellytykset kansainväliseen menestykseen olivat omissa käsissä. Kunnes eivät olleetkaan.
Pian Zürichin jälkeen paljastui, että Etelätalo oli heittänyt edellämainitut 83,16 metriä särkylääkkeiden voimalla, taisteltuaan läpi kevään kipeän kyynerpään kanssa. Epätoivoisista yrityksistä huolimatta, mies ei pystynyt vammaa omin avuin selättämään, vaan se vaatii puhdistusleikkauksen keväällä 2015. Vammojen syytä ei kuitenkaan onnistuttu paikantamaan ja vain hetki sen jälkeen, koko kyynerpään jänne meni poikki – kausi 2015 oli ohi ennen kuin se kunnolla alkoikaan.
Vamma leikattiin syksyllä ja mies teki kauanodotetun paluunsa parrasvaloihin kaudeksi 2016. Kyynerpää kesti yhdet kisat. Kausi oli jälleen ohi, jo lähtövaloissa. Etelätalo kuitenkin pysyi positiivisena, jaksaen uskoa parempaan tulevaisuuteen.
– Käsi ei ole oireillut tänä kesänä yhtään, eikä parina aiempanakaan, Etelätalo kertoi Iltalehdelle
Kyynerpää saatiin kuitenkin kuin ihmeen kaupalla kuntoon kesäksi 2017 ja kun hetki uskallettiin uskoa, mieheltä petti nilkka. Tässä kohtaa historiaa Etelätalo alkoi jo menettää suomalaisen keihäänheiton kärkinimen, Antti Ruuskasen, manttelinperijän titteliä IF Raseborgin nuorelle lupaukselle, Oliver Helanderille. Kun loukkaantumiskierre on näin pitkä, armoton ja ennenkaikkea monipuolinen, kamppailu paluusta on yhtälailla henkinen, kuin fyysinenkin. Moni vertailukelpoinen urheilija olisi tässä kohtaa kenties keskittänyt huomionsa stadionien ulkopuolelle – opiskelihan Etelätalokin samaan aikaan farmasiaa Helsingissä. Mies ei kuitenkaan missään vaiheessa suostunut luovuttamaan. Amerikanenglannissa on sanonta mielen voitosta materiaalista ja se, jos mikä, kuvaa Lassi Etelätaloa ihmisenä.
– Vaikka on hänelläkin niitä synkimpiä aikoja kanssani ollut, kertaakaan “Leksa” ei ole lietsonut huonoa mielialaa harjoituksissa, valmentaja Pusa summasi Iltalehdelle
Elämän tärkein vuosi
Kaksi seuraavaa vuotta mentiin rauhallisesti. Miehen paras tulos vuodelta 2017 on Turussa heitetty 77,80 metriä ja vuotta myöhemmin 78,38. Tässä kohtaa mies oli pudonnut pois urheilun apurahoilta ja keskityttyään kokopäiväiseen urheiluun, opintotukia hän ei ollut lunastanut vuosiin. Kesän 2019 merkitystä tulevaisuuden kannalta ei voi liikaa alleviivata.
– Jos tämäkin kausi olisi mennyt yhtä penkin alle kuin edelliset, niin syksyllä olisi ollut pakko alkaa ansaita rahaa. Viime vuosina tyttöystävä ja vanhemmat ovat tukeneet taloudellisesti, hän kertoi Ilta-Sanomille
Ja kuten klassikkoromaanissa, myös Lassi Etelätalon loukkaantumiskierteessä draamankaari huipentui unohtumattomalla tavalla. Eletään elokuuta 2019. Kalevan kisat, Lappeenranta. Ennakkosuosikkina heittämään lähtenyt Ruuskanen johtaa kisaa aina viidennelle kierrokselle saakka, kunnes viimeisellä heitollaan Lassi Etelätalo kiskaisee kaikkien loukkaantumistensa ja pettymystensä jälkeen, koko suomalaisen yleisurheilukansan edessä keihään pisimmälle sitten ennätysheittonsa kesällä 2014. 84,11. Pölyn laskeutuessa, mies seisoi yksin korkeimmalla korokkeella, Dohan MM-karsintaraja selkeästi rikottuna.
Etelätalo heitti Dohassa 82,49 metriä, joka oikeutti neljänteen sijaan. Rio jäi aikanaan loukkaantumiskurimuksessa väliin, mutta nyt kaikki työ tehdään kesän 2020 Tokion olympialaiset horisontissa. Suomen kolmesta keihäspaikasta kaksi on täytetty – sekä Antti Ruuskanen, että Oliver Helander tulevat edustamaan Suomea laskevan auringon maassa. Kolmas paikka on kuitenkin vielä täyttämättä.
– Eniten harmitti Rion olympiakisojen väliin jääminen, kun ei päässyt edes yrittämään sinne käsivaivojen vuoksi, mies kertoi Iltalehdelle elokuussa
– Kun ikää on tullut, ei ole enää nuoruuden uhoa, että heitän varmasti 90 metriä. Mutta siellä 85–90 metrin välillä se minun ennätykseni tulevaisuudessa on. Toivottavasti se tulee vaikka Tokion olympiakisoissa 2020.
