Historian parhaat NHL-joukkueet – osa 3

Juttusarjan kolmannessa osassa suoritamme aikahypyn sekä 1990-luvun loppuun että 1980-luvun alkuun. Toinen joukkueista oli voittanut jo kaksi edellistä mestaruutta, kun taas toinen jahtasi tuplamestaruutta voitettuaan ensimmäisen Stanley Cupinsa 42 vuoteen.

6. Kauden 1997-98 Detroit Red Wings

Kesällä 1997 Detroitissa saatiin pitkästä aikaa aihetta iloon, ainakin jos puhutaan NHL:stä. Kaupungin NHL-joukkue Red Wings voitti Stanley Cupin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1955 ja legendaarisen Gordie Howen huippuaikojen. Finaaleissa punasiivet onnistuivat kaatamaan Eric Lindrosin johtaman Philadelphia Flyersin suoraan neljässä ottelussa. Voitosta ehti kulua vain kuusi päivää, kun tummat pilvet kasaantuivat autokaupungin ylle.

Venäläispuolustaja Vladimir Konstantinov loukkaantui vakavasti limusiinionnettomuudessa, ja vammautui loppuiäkseen. Myös joukkueen hieroja Sergei Mnatsakanov kärsii kolarin aiheuttamista vammoista vielä tänäkin päivänä. Tämän lisäksi supertähtihyökkääjä Sergei Fedorov oli pahoissa sopimusvaikeuksissa Red Wingsin kanssa. Kilpaileva joukkue Carolina Hurricanes oli tehnyt Fedoroville täysin käsittämättömän 38 miljoonan dollarin sopimustarjouksen. Detroitilaisille sopimus oli erittäin kova pala nieltäväksi erityisesti sen bonuspainotteisuuden vuoksi. Aivan viime hetkillä Red Wings kuitenkin vastasi Hurricanesin tarjoukseen, ja venäläistähti jäi autokaupunkiin.

Jäällä kuitenkin kulki. Kapteeni Steve Yzermanin, supertähtipuolustaja Nicklas Lidströmin ja muiden pelaajien avulla Red Wings ylti NHL:n runkosarjan kolmannelle sijalle. Yzerman johti joukkueen sisäistä pistepörssiä 69 pisteellä. Kevään 1998 pudotuspeleihin lähdettiinkin tosissaan puolustamaan mestaruutta. Ennen loppupelejä Red Wingsin pelipaitaan ommeltiin merkki, jossa luki ”Believe” sekä englanniksi että venäjäksi. Tämä oli kunnianosoitus Konstantinoville ja Mnatsakanoville, joiden nimikirjaimet sisällytettiin merkin mukaan.

Playoffien avauskierroksella vastaan luisteli selvästi heikompi Phoenix Coyotes. Arizonalaisjoukkueen riveissä pelasivat kuitenkin kaksi aikansa yhdysvaltalaista supertähteä, Jeremy Roenick ja Keith Tkachuk. Kojoottipaidat saivat yllätettyä punasiivet voittamalla sarjan toisen ja kolmannen pelin, mutta tämän jälkeen Red Wings ei enää taipunut. Michiganilaiset marssivat parista jatkoon voitoin 4-2. Toisella kierroksella panokset kovenivat, kun Detroit sai vastaansa St.Louis Bluesin maalitykki Brett Hullin johdolla. Blues onnistui voittamaan sarjan ensimmäisen ottelun, mutta myöskään sinipaidoista ei ollut kaatamaan hallitsevaa mestaria, ja autokaupungin ylpeys hoiti sarjan nimiinsä voitoin 4-2.

Konferenssifinaaleissa oli Dallas Starsin aika yrittää pudottaa Red Wings. Teksasilaisten riveissä luisteli muun muassa kaikkien aikojen amerikkalaispelaaja Mike Modano, ja maalia vartioi ”Crazy” Ed Belfour. Tähtipaidat olivat kuitenkin pudotuspelien ensimmäinen joukkue, joka ei onnistunut missään vaiheessa sarjaa ottamaan johtoa käsiinsä. Red Wings paineli kohti Stanley Cupin finaalia voitoin 4-2, ja dallasilaisten kohtalona oli vielä odottaa ensimmäistä mestaruuttaan.

Finaaleissa Red Wings kohtasi pääkaupungin joukkueen Washington Capitalsin. Itäisen konferenssin voittanut Capitals oli kuitenkin täysi vastaantulija, kun Red Wings raivasi tiensä toiseen peräkkäiseen mestaruuteen voitoin 4-0. Kapteeni Steve Yzerman palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana hänen iskettyään 22 ottelussa tehot 6+18=24.

Tunteikkain hetki koitti kuitenkin voiton jälkeen. Pyörätuolissa istuva Vladimir Konstantinov työnnettiin jäälle juhlimaan mestaruutta muun joukkueen kanssa, ja hän sai kunnian nostaa ensimmäisenä Stanley Cupia. Vaikka hän ei pelannut yhtään ottelua juuri päättyneellä kaudella, myös hänen nimensä kaiverrettiin muiden joukkueen pelaajien kanssa pokaaliin.

5. Kauden 1981-82 New York Islanders

New York Islanders oli 1980-luvun alun kovin NHL-joukkue. Syksyllä 1981 saarelaiset valmistautuivat kauteen tuplamestareina, heidän voitettuaan kaksi edellistä mestaruutta. Tuohon aikaan liigassa ei näkynyt haastajia puolustaja Denis Potvinin kipparoimalle joukkueelle.

Potvin ei suinkaan ollut ainoa joukkueensa supertähti, vaikka hän olikin yksi kovimmista. Yksi historian parhaista maalintekijöistä, kanadanranskalainen laitahyökkääjä Mike Bossy, kuusi Stanley Cupia urallaan voittanut keskushyökkääjä Bryan Trottier ja maalivahti Billy Smith olivat jokainen pelipaikkansa parhaimmistoa 1980-luvun alkupuoliskolla. Kaikkea muuta kuin mestaruutta olisikin voinut pitää suurena pettymyksenä.

Kausi sujuikin Long Islandilla mallikkaasti. Joukkue voitti tammi-helmikuussa 1982 käsittämättömät 15 ottelua putkeen. Putki oli siihen astisen historian pisin, ja vasta 1990-luvulla Pittsburgh Penguins onnistui rikkomaan ennätyksen. Olikin lähes itsestäänselvyys, että he sijoittuivat runkosarjan kärkeen 54 voitetun ottelun jälkeen. Runkosarjan paras pistemies oli Bossy, hänen iskettyään peräti 64 maalia ja 83 syöttöä. Koko NHL:n pistepörssissä Bossyn 147 pistettä riittivät toiseen sijaan, kun edellä oli vain muuan Wayne Gretzky. Trottier pelasi myös komean runkosarjan, kun hänen tehopisteensä olivat 80 pelatun ottelun jälkeen 50+79=129. Islanders lähtikin varsin herkullisista asemista kilpailemaan kolmannesta peräkkäisestä mestaruudestaan.

Pudotuspelien avauskierroksella Islanders sai vastaansa Penguinsin. Pittsburghilaisten runkosarja ei ollut sujunut hyvin, kun he olivat hävinneet otteluita enemmän kuin voittaneet. Penguins ei kuitenkaan kaatunut helpolla, kun he onnistuivat voittamaan viiden ottelun pudotuspelisarjasta pelit kolme ja neljä. Superyllätys jäi kuitenkin piippuun, kun Islanders marssi sarjasta jatkoon otteluvoitoin 3-2.

Toisella kierroksella nähtiin New Yorkin paikalliskamppailu, kun saarelaisia vastaan luisteli Rangers. Sinipaidoilla oli kulkenut runkosarjassa hyvin, ja he olivat divisioonassaan toisella paikalla edellään vain Islanders. Rangers onnistuikin viemään nimiinsä sarjan ensimmäisen kamppailun lukemin 5-4. Tästä Islanders kuitenkin sisuuntui ja he voittivat kolme seuraavaa ottelua, ja sarja oli kuuden pelin jälkeen ohi.

Prince of Wales-konferenssin finaalissa New York sai vastaansa Quebec Nordiquesin. Kanadanranskalaisten riveissä pelasi tuohon aikaan hurjia pistemääriä tehnyt slovakialaishyökkääjä Peter Stastny. Quebecin runkosarja ei kuitenkaan Stastnyn kovasta panoksesta huolimatta ollut sujunut hyvin, mutta pudotuspeleissä he olivat onnistuneet yllättämään sekä Montreal Canadiensin että Boston Bruinsin. Saarelaiset olivat kuitenkin liian kova pala purtavaksi, kun Nordiques passitettiin kesälomille suoraan neljän ottelun jälkeen.

Vancouver Canucks oli onnistunut raivaamaan tiensä finaaleihin Clarence Campbell-konferenssista. Matkallaan kohti loppupelejä he olivat onnistuneet kaatamaan Calgary Flamesin, Los Angeles Kingsin ja viimeisimpänä Chicago Black Hawksin. Brittiläisen Kolumbian joukkue ei kuitenkaan tarjonnut Islandersille kovin kummoista vastusta, ja suoraan neljän ottelun jälkeen saarelaiset pääsivät juhlimaan jo kolmatta perättäistä mestaruuttaan. Pudotuspelien parhaana pelaajana palkittiin Mike Bossy, joka iski 19 kamppailussa hurjat 17 maalia.

Tähän päättyy juttusarjan kolmas osa. Jatkoa on luvassa ensi viikon tiistaina 15.12, kun tarkasteluun otetaan joukkueet 3.-4.

Teksti: Valtteri Lähtinen

Kuvituskuva: Eero-Aleksi Manttari