Tänään otamme suurennuslasin alle kaksi joukkuetta. Toinen saavutti 1980-luvulla dynastian aseman, kun taas toinen jahtasi seurahistoriansa toista mestaruutta.
4. Kauden 1991-92 Pittsburgh Penguins
Edellisellä kaudella Penguins juhli seurahistoriansa ensimmäistä mestaruutta supertähti Mario Lemieux’n johdolla. Rikkonaisen kauden pelannut Lemieux palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana, kun hän iski 23 otteluun huikeat 44 pistettä.
Lemieux ei kuitenkaan ollut joukkueensa ainut tähtipelaaja. Muun muassa ikinuori Jaromir Jagr, uransa mestaruuteen vuonna 2011 Bostonissa päättänyt Mark Recchi ja puolustajalegenda Paul Coffey pelasivat Penguinsissa 1990-luvun alussa. Myös jo aikaisemmin juttusarjassamme esiintynyt veteraanisentteri Bryan Trottier jätti viimeisiä luistimenpiirtojaan NHL-jäille Pittsburghissa.
Joukkueen kapteenina luistelleen Lemieux’n merkitystä ei voi silti korostaa liikaa. Monet pitävät kanadanranskalaista keskushyökkääjää kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana. Urallaan 915 otteluun 1723 pistettä paukuttaneet Lemieux’n pistekeskiarvolle vetää vertoja ainoastaan maanmies Wayne Gretzky, josta kuulemme pian lisää. Jääkiekkoa seuraavan maailman harmiksi hänen uransa oli kuitenkin loukkaantumisten täyttämä, ja kukaan ei tiedä, millaisiin saavutuksiin “Le Magnifique” olisi kyennyt, jos hän olisi saanut pelata ehjän uran.
Tähtisikermän runkosarja sujui hyvin. 80 ottelustaan joukkue voitti 39, ja pääsi pudotuspeleihin. Kapteeni Lemieux johdatti joukkojaan voittamalla liigan pistepörssin hurjin tehoin 44+87=131. Paljoa huonommin ei suoriutunut ketjukaveri Kevin Stevens, joka naulasi tauluun 123 pistettä.
Loppupelien ensimmäisellä kierroksella Penguins sai vastaansa Washington Capitalsin. Pääkaupungin joukkue oli sijoittunut runkosarjassa toiseksi tsekkiläissentteri Michal Pivonkan johdolla. Samanlaista tähtiloistoa Washingtonissa ei ollut, mutta joukkue suoritti tasaisesti. He onnistuivatkin lähes pudottamaan Pittsburghin, mutta seitsemännessä ottelussa pingviinipaidat voittivat sarjan. Myöhemmin urallaan Washingtonissakin pelannut Jaromir Jagr iski Penguinsille sarjan voittomaalin.
Toisella kierroksella vastaan luisteli New York Rangers. Toisin kuin Capitalsilla, Rangersilla riitti supertähtiä joukkueessaan. Kapteeni Mark Messier voitti kauden arvokkaimman pelaajan palkinnon ja yhdysvaltalaispuolustaja Brian Leetch puolestaan pokkasi parhaalle puolustajalle jaettavan Norris Trophyn. Haastetta riitti, mutta Pittsburgh onnistui tiputtamaan New Yorkin otteluvoitoin 4-2. Jo toista kertaa pudotusopelien aikana sarjan voittomaalin iski Jaromir Jagr. Myöhemmällä iällään Jagr pelasi myös sinipaidoissa, ollen joukkueen kapteeni.
Wales-konferenssin loppuotteluissa Pittsburghia lähti haastamaan Boston Bruins. Bruinsin suurimpana tähtenä hääri puolustajalegenda Ray Bourque, mutta hän ei suinkaan ollut joukkueensa ainut tähtipelaaja. Karhupaidoista ei kuitenkaan ollut minkäänlaista vastusta pittsburghilaisille, kun he lähettivät bostonilaiset kesälomille suoraan neljän ottelun jälkeen. Jälleen Jagr onnistui iskemään maalin ratkaisupelissä, mutta tällä kertaa voitto-osuma kirjattiin kapteeni Lemieux’lle. Mielenkiintoisena faktana Jagrista voisi kertoa sen, että 21 vuotta myöhemmin hän pelasi uransa viimeiset loppu-ottelut Bostonin paidassa kesällä 2013.
Finaaleissa vastaan asettui Campbell-konferenssin voittanut Chicago Blackhawks. Intiaanipaitojen suurimpana tähtenä luisteli yhdysvaltalaissentteri Jeremy Roenick. Matkallaan finaaleihin he olivat onnistuneet kaatamaan St. Louis Bluesin, Detroit Red Wingsin ja konferenssifinaaleissa Edmonton Oilersin. Kuten Bostonista, myöskään Chicagosta ei ollut todellista vastusta Penguinsille. Suoraan neljän ottelun jälkeen Pittsburghissa päästiin juhlimaan toista perättäistä mestaruutta. Mario Lemieux palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana hänen iskettyään 15 otteluun hurjat 34 pistettä.
3. Kauden 1984-85 Edmonton Oilers
1980-luvun Oilers oli todellinen dynastia. Seitsemän vuoden aikana he onnistuivat voittamaan viisi mestaruutta, ja heidän riveissään pelasi erittäin kovia nimiä. Silti yksi heistä oli ylitse muiden.
Wayne Gretzky. The Great One. Jos Bobby Orr ja Mario Lemieux olivat kovia pelaajia, heidän saavutuksensa himmenevät huomattavasti hänen rinnallaan. Urallaan 1487 peliä NHL:ssä pelannut Gretzky tykitti 894 maalia ja 1963 syöttöä, molempien ollessa ennätyksiä. Jos “The Great One” ei olisi tehnyt urallaan yhtään maalia, hän olisi silti historian paras pistemies. Jo tämä kertoo kaiken Gretzkyn ylivertaisuudesta. Wikipediasta löytyy artikkeli hänen ennätyksistään, jonka linkitän jutun loppuun. En pysty hänen saavutuksiaan tässä tarpeeksi ylistämään.
Niin suuri, kuin Gretzky olikin, hän sai pelata laadukkaiden ketjukavereiden kanssa. Saumatonta yhteistyötä kanadalaissentterin kanssa teki suomalaislegenda Jari Kurri. Helsingin Jokereissa kiekkokoulutuksensa saanut tähtilaituri voitti kaksi kertaa NHL:n maalipörssin Gretzkyn rinnalla, ja monet pitävät häntä kaikkien aikojen parhaana suomalaispelurina. Paul Coffey oli joukkueen alakerran johtaja, joka pystyi tekemään hurjia tehoja. Myös toinen laitahyökkääjä Glenn Anderson ja maalivahti Grant Fuhr kuuluivat joukkueen kantaviin voimiin.
Oilersin runkosarja sujui odotetusti hyvin, kun he sijoittuivat Campbell-konferenssin kärkeen. Joukkueen johtajana hääri vähemmän yllättäen Gretzky, joka voitti pistepörssin täysin käsittämättömillä tehoilla 73+135=208. Kukaan toinen pelaaja NHL:n historiassa ei ole pystynyt ylittämään 200 pisteen rajapyykkiä, ja Gretzky saavutti sen urallaan peräti neljä kertaa. Jari Kurri sijoittui toiseksi tehoin 71+64=135.
Pudotuspelien avauskierroksella vastaan luisteli legendaarisen Marcel Dionnen johtama Los Angeles Kings. Kings oli kuitenkin täysi vastaantulija, ja Oilers tiputti heidät suoraan kolmen ottelun jälkeen. Myöskään toisen kierroksen haastaja Winnipeg Jets Dale Hawerchukin johdolla ei ollut sen parempi, ja heidän pudottamiseen Oilers käytti vain neljä ottelua.
Konferenssifinaaleissa panokset kovenivat. Vastaan asettui Chicago Black Hawks sentteritähti Denis Savardin ja puolustaja Doug Wilsonin johdolla. Black Hawksista tulikin kevään ensimmäinen joukkue, joka onnistui voittamaan kovassa lennossa olleen Oilersin. Heidän tarjoamansa vastus ei kuitenkaan ollut riittävä, ja Oilers paineli jatkoon kuuden ottelun jälkeen.
Stanley Cupin finaaleissa oli Philadelphia Flyersin aika yrittää. Yksi tuon ajan Flyersin parhaista pelaajista oli nykyään jo edesmennyt suomalaistähti Ilkka Sinisalo. Maalivahtina pennsylvanialaisjoukkueella oli ruotsalainen Pelle Lindbergh, joka menetti henkensä samana vuonna vain 26-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Heistäkään ei ollut tarjoamaan albertalaisille kunnollista vastusta, kun mestaruus päätyi Edmontoniin viiden pelatun ottelun jälkeen. Pudotuspelikevään parhaana pelaajana palkittiin yksinoikeutetusti Wayne Gretzky, joka takoi 18 ottelussa poskettomat 47 pistettä. Pistemäärä on edelleen yhden pudotuspelikevään ennätys, enkä usko, että sitä tullaan koskaan rikkomaan.
Näin juttusarjamme toiseksi viimeinen osa on saatu taputeltua. Viimeinen osa julkaistaan torstaina 17.12, kun paljastamme kaksi parasta joukkuetta, jotka ikinä luistelivat NHL-jäillä.
Täällä lisää Wayne Gretzkyn ennätyksiä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Wayne_Gretzkyn_NHL-enn%C3%A4tyksist%C3%A4
Teksti: Valtteri Lähtinen
Artikkelikuva: Eero-Aleksi Manttari
