Kaijansinkon tapaus ja seksuaalinen häirintä urheilussa: “Uhria ei saa jättää yksin”

Jos urheilija joutuu seksuaalisen häirinnän uhriksi, ei asian kanssa kannata jäädä yksin. Kuva: Anne Kämppi

Jyväskylän Kirittärien kakkospelinjohtaja Petri Kaijansinkko syyllistyi vuonna 2014 17-vuotiaan naispelaajan seksuaalisen häirintään toimiessaan Rauman Feran valmentajana ja pelinjohtajana. Väestöliiton asiantuntijan Pauliina Liuksen mukaan häirinnän ja ahdistelun yleisyyteen on todella herätty suomalaisessa urheilussa vasta viime vuosina.

Teksti: Jaakko Servo

Urheilulehti kertoi 9. helmikuuta pesäpallovalmentajan syyllistyneen nuoren pelaajan seksuaaliseen häirintään vuonna 2014. Hän oli viestitellyt alaikäiselle pelaajalle sävyltään intiimejä ja flirttailevia viestejä. 

Valmentaja Petri Kaijansinkko irtisanottiin tuolloin seurastaan. Kaijansinkko sai myöhemmin töitä Jyväskylän Kirittäristä, vaikka he olivat tietoisia Kaijansinkon menneisyydestä

Pitkän linjan pesäpallovaikuttaja Kaijansinkko on ollut Kirittäjien toiminnassa mukana kaikkiaan seitsemän kauden ajan. Kauden 2022 jälkeen Kaijansinkko lopettaa työnsä Kirittärissä. 

Suomen urheilun eettinen keskus SUEK vastaa urheilun eettisyyden vahvistamisesta Suomessa. 

SUEKin tutkintapäällikkö Jouko Ikonen sanoo, että häirintätapaukset ovat lajiliittojen vastuulla. Seksuaalisen häirinnän tapaukset, joissa on rikosepäilty, kuuluvat aina poliisille, etenkin uhrin ollessa alaikäinen. Rikostutkinta ei poissulje lajin omaa kurinpitomenettelyä. 

Ensi vuonna voimaan tulee urheilun yhteinen kurinpitojärjestelmä, jota hallinnoi Suomen Olympiakomitea. Lajiliitot voivat halutessaan liittyä tähän. Ikosen mielestä seksuaalisen häirinnän tapaukset otetaan Suomen urheilumaailmassa nykyisin pääsääntöisesti tarpeeksi vakavasti. 

Tukea uhrille pikaisesti

Väestöliiton Pauliina Lius korostaa, että jos urheilija joutuu seksuaalisen häirinnän uhriksi, ei asian kanssa kannata jäädä yksin. 

“Vaikka asiasta olisi vaikea puhua kenenkään kanssa, kannattaa kuitenkin kertoa luotettavalle aikuiselle ihmiselle. Jos tällaista häirintää havaitsee, on asiaan reagoitava heti.”

“Seksuaalinen häirintä on vakava asia, ja uhri ei saa jäädä yksin sen kanssa. Uhrin kanssa pitää pystyä tekemään yhteistyötä, kun asiasta kuullaan, ja etenkin uhrin ollessa alaikäinen on aikuisella velvollisuus pitää huolta nuoresta”, Lius painottaa Floppitaulun haastattelussa..

Etenkin nuorten valmentajan pitää muistaa asemansa velvoitteet. Liuksen mukaan Kaijansinkon tapauksessa eli auktoriteettiasemassa olevan aikuisen lähettäessä sävyltään intiimejä viestejä alaikäiselle pelaajalle täyttyvät jo rikoksen tunnusmerkit. 

Väestöliitolla on “Et ole yksin” palvelu, johon voi olla yhteydessä häirintää kohdatessa. Pauliina Liuksen mukaan seksuaalisen häirinnän uhrin kannattaa olla yhteydessä myös seksuaaliterapeuttiin tai terveyskeskukseen. 

Kuva: Et ole yksin viestintämateriaali

“Suomessa on vasta herätty seksuaaliseen häirintään”

Lius ja Ikonen sanovat, että seksuaalisen häirinnän tapaukset otetaan Suomen urheilumaailmassa nykyisin pääsääntöisesti tarpeeksi vakavasti. 

SUEK on tehnyt tutkimuksen “Häirintä suomalaisessa kilpaurheilussa”. Tutkimuksessa selvitettiin seksuaalisen ja sukupuolisen häirinnän yleisyyttä suomalaisessa kilpaurheilussa. Tutkimuksen kohdejoukko oli arviolta 160 000 kilpaurheilijaa. 

Kaikista vastaajista seksuaalista häirintää oli kokenut noin joka neljäs (26 prosenttia). Naisista seksuaalista häirintää oli kokenut lähes joka kolmas (32 prosenttia) ja miehistä lähes joka viides (19 prosenttia). 

Useimmin seksuaalinen häiritsijä tai ahdistelija on toinen urheilija (29 prosenttia) tai oma tai toisen urheilijan valmentaja (23 prosenttia). Myös yleisö, fanit ja someseuraajat häiriköivät urheilijoita. Häirintäkokemukset kasaantuivat eniten 20-25-vuotiaille urheilijoille. 

Lähteet: Länsi-Suomi, Urheilulehti, Yle