Juniorifutis: Minä osaan, minä pystyn -pelifilosofia on tärkeää luoda jo varhaislapsuudessa

Floppitaulun toimitus pääsi tällä kertaa tutustumaan kiireiseen Pakkalan Palloseuran tyttöpuolen valmentajaan Maria Olin-Boliniin. Tämä monitoiminainen on valmentanut 23 vuotta: tyttöjä ja poikia, varhaiskasvatusikäisistä aikuisiin, sekä harrastetasolta tavoitteelliseen valmennukseen B-tyttöjen SM-sarjassa.

Teksti Piia Utoslahti, kuvat PPS:n Facebook-sivu ja Maria Olin-Bolinin kotialbumi

    PPS:n tyttöpuolen valmentaja Maria Olin-Bolin

Maria Olin-Bolin vastaa tyttöpuolen toiminnasta Pakkalan Palloseurassa. Lisäksi hän valmentaa 2014 syntyneiden tyttöjen joukkuetta. Tytöt treenaavat kolme kertaa viikossa, puolitoista tuntia kerrallaan.

“Treenatessa tärkeimpiä tavoitteita on tukea tyttöjen kehitystä yksilöinä, luoda heille taitopohjaa ja kehittää sitä kautta joukkuepelaamista”, Olin-Bolin alleviivaa.

Monipuoliset liikunnalliset taidot on tärkeää luoda lapsesta lähtien. Monille jalkapallo voi olla ainoa liikunnallinen harrastus, siksi Olin-Bolin näkee monipuolisten liikunnallisten taitojen kehittämisen lapsille tärkeänä. Hyvä itseluottamus syntyy pelikentällä, jos sen pystyy lapselle turvallisessa ympäristössä luomaan.

“Minä osaan, minä pystyn” – pelifilosofian on tärkeää luoda jo varhaislapsuudessa, siitä on hyötyä pelikentällä ja kaikkialla muuallakin.

Fyysinen ja psyykkinen valmennus ovat tärkeitä

Pelaajien fyysinen ja psyykkinen valmennus ovat tärkeitä osa-alueita tulevaisuutta silmälläpitäen. Fyysinen puoli tulee esiin, kun lapset tulevat liikkumaan jalkapallon pariin ja halutaan kesyttää pallo. Kun hallitsee oman fysiikan, voi hallita paremmin myös palloa.

Psyykkinen valmennus on tärkeää huomioida, kun on kyse lapsista. He tarvitsevat paljon rohkaisua, jotta he uskaltavat touhuta pallon kanssa.

”Valmennuslinjan mukaiset treenimäärät kasvavat ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana. Siinä vaiheessa Pakkalan Palloseurassa treenataan kolme kertaa viikossa, kun nuoremmat harjoittelevat kahdesti viikossa. Noin 12-vuotiaana harjoitellaan neljä kertaa viikossa, mutta toki ennen tätäkin on tarjolla muun muassa taitokoulu lisäharjoituksena motivoituneille ja innokkaille”, Olin-Bolin kertoo.

”Toki kaikki on yksilöllistä, koska osa lapsista harjoittelee vain kerran viikossa. PPS on kasvattajaseura ja kaupunginosaseura, jossa jokaisen lapsen on mahdollista harrastaa omilla ehdoillaan. Osa käy treenaamassa kaksi kertaa viikossa, osa kolme kertaa, ja osa haluaa käydä vielä muidenkin joukkueiden treeneissä. Jokainen saa itse päättää meidän seurassamme miten haluaa harrastaa.”

Kasvattajaseura, joka ohjaa eteenpäin

Pakkalan Palloseurassa ei ole ensisijaisena tavoitteena kilpailullinen toiminta, vaikka toki joukkueen pärjääminen on hyvä asia. Olin-Bolinin mukaan PPS:llä on seurayhteistyö, joka mahdollistaa tavoitteellisesti treenaavan pelaajan ohjaamisen eteenpäin peliuralla, kun sen aika on. PPS:ssä on tavoitteena, että kaikilla lapsilla on tasapuolinen mahdollisuus harrastaa.

Kahdeksanvuotiaat jaksavat keskittyä treenaamiseen jo ihan hyvin. Toki on myös päiviä, kun lapsilla, niin kuin aikuisillakin voi vireystila vaihdella. Silloin valmentajalla on iso rooli.

Hänen tulee Olin-Bolinin mukaan huomioida, tuleeko lapset treeneihin kiireellä tai väsyneenä. Valmentajan tehtävä on huomioida, että saadaan valmennustapahtuma mieleiseksi.

”Ei pidä pitää liian tiukasti kiinni suunnitelmistaan, vaan pitää osata muokata mukava ja positiivinen harjoitustapahtuma.”

Palloliiton tärkeä panostus tyttöjalkapalloiluun

Palloliitto on alkanut panostaa tyttöjalkapalloon viime vuosikymmenen aikana. Naisten ja tyttöjen jalkapallo on nostettu paremmalle tasolle, he saavat nyt samanlaisen arvostuksen kuin miehetkin.

“Enää ei puhuta pelkästään naisten tai tyttöjen jalkapallosta vaan puhutaan pelkästä jalkapallosta. Siinä on menty positiivisempaan suuntaan”, Maria Olin-Bolin mainitsee.

Naisten pääsarjan nimi muutettiin Kansalliseksi liigaksi, mikä kertoo arvostuksesta ja muuttuneesta ilmapiriistä. Siitä Olin-Bolin antaa ison kiitoksen Palloliitolle, että lajissa eletään ja toimitaan modernien arvojen mukaan.

“Seuroja on opastettu, heille on annettu resursseja ja jaettu tietoa. Seurat ovat myös saaneet tukea erilaisten hankkeiden kautta toimintaansa, ja sitä on nimenomaan jalkautettu tyttöjen jalkapallotoimintaan”, hän päättää.