Kävimme vierailemassa Urheilulehden toimituksessa Helsingin Kulosaaressa. Meren äärellä sijaitseva hulppea A-lehtien toimitustalo Itäväylän varrella on suomalaisen aikakauslehtimenestyksen ikoni. Apu, Avotakka, Eeva, Kauneus & Terveys, Tuulilasi. Näitä riittää, Lyytikäisen lehtiperhettä kaikki.
Merivesi huuhtelee rantakiviä ja aurinko paistaa joulukuiselta taivaalta, kun astumme sisään lehtitaloon. Ensimmäisenä vierailijat vastaanottaa veistoksellinen korkeuksiin ulottuva aulatila. Upea takka palaa kotoisasti valtavankokoisten ikkunoiden sylissä. Seinäpinnat ovat puuta, ehkä mäntyä. Katossa lasia. Vastaanotossa ystävällinen nainen kertoo, että meidät haetaan tuota pikaa.
A-lehtien toimitustalo Helsingin Kulosaaressa
Täällä tehdään myös sitä Urheilulehteä, jonne olemme saapuneet excursiolle. Mitä tämä rakennus kertoo pääasiassa jääkiekkoon ja jalkapalloon keskittyvästä viikkolehdestä, joka ärhäkkäästi ja äänekkäästi pitää pintansa omalla jäljittelemättömällä urheilujournalismillaan?
“Urheilulehti ei vain totea. Se ottaa kantaa, väittelee ja kyseenalaistaa. Hyökkää jos pitää hyökätä, puolustaa jos pitää puolustaa. Paljastaa jos on jotain paljastettavaa”, luonnehtii lehti itse omaa rooliaan.
Urheilulehden toimituspäällikkö Jenni Kleemola toivottaa iloisesti tervetulleiksi ja johdattaa meidät rakennuksen alakertaan lehden toimitukseen. Sinne ei aurinko anna valoa maisemaikkunoista, kattokin on matalalla. Toimituksen tunnelma on rento. Henri Inki twiittaa pöydän takana ja valmistautuu päivän Pausaan, Janne Eerikäinen pyörii tuolissaan, formulamies Ossi Oikarainen huutelee jotain autoasioista. Inkin lisäksi myös Ilkka Palomäki ja uutispäällikkö Ismo Lehkonen ovat valmistuneet HEO Median urheilujournalismiopinnoista.
“KASVATTAKAA KIDUKSET JA MUUTTAKAA ASUMAAN MERENPOHJAAN”
Urheilulehden päätoimittaja Jukka Rönkä
“Urheilulehti on maailman toiseksi vanhin yhä ilmestyvä urheilulehti”, aloitta lehden päätoimittaja Jukka Rönkä. Puhelias ja hyvänoloinen savolainen, jolla ns. juttua riittää. Yli sata vuotiaan urheilulehden päällysmiehen sopii olla rehvakas, vain italialaislehti La Cazzetta Dello Sport on ehtinyt olla alalla pitempään kuin UL.
“Jos teidän pitäisi tehdä juttu ankeriaista, niin miten te lähtisitte sitä tekemään?”, kysyy Rönkä opiskelijoilta ja vastaa itse: “Kasvattakaa kidukset ja muuttakaa asumaan merenpohjaan”. Tämä metafora sopii myös Urheilulehdelle. Se haluaa olla asemassa, josta siltä kysytään miten asiat urheilussa makaavat. Into, tunteen palo, uhmakkuus ja vahva itsetunto puhkuu esiin myös lehden jutuissa. Otsikoissa on yleensä aina aggressiivinen väite.
Toimituspäällikkö Kleemola kertoo lehden tekorutiineista ja avaa koneelta taitto-ohjelman, jossa on lähes valmiiksi taitettu seuraava uusi Urheilulehti. Kun lehti on painovalmis, niin toimituksessa käynnistyy seuraavan lehden teko.
Urheilulehden toimitus puskee sivuistolleen päivittäin uusia videoita. Lyhyitä yhden väiteen mediabiteja, joita on näppärä katsoa kännykästä. Päätoimittaja Röngän mukaan videot ovat lehdelle merkittävä tulonlähden niiden nenälle myytävien mainosten ansiosta. Urheilulehden nettivuston materiaali on lähes yksinomaan videoita.
Pausan kuvauksissa paikalla ovat Inkin lisäksi myös jalkapalloanalyytikko Gerd Remmel ja “professori” Jussi Leppälahti, uutispäällikkö Velimatti Sutela sekä ohjaajana Essi Lyytikäinen. Nyt on tiimin aika keskittyä hetkeksi analysoimaan fudista videolle. Kevyellä videokalustolla mennään. Studiossa on välitön tunnelma, ja ryhmä repeää kerran Remmelin suoraviivaisen kommentin ansiosta. Uusiksi menee, näistä saisi kelpo videokoosteita? Niitä odotellessa, kiitoksia koko Urheilulehdelle. Saimme tarvittavaa ammattipotkua ja ajattelemisen aihetta valitsemallamme opintielle kohti uutta urheilujournalismia.
Teksti ja kuvat: Ramstedt
