Viiden viikon mittainen työharjoitteluni loppui eilen Urheilulehdessä. Jotenkin tuntuu, että se loppui ennen kuin ehti kunnolla edes alkaa. Aika harjoittelussa meni todella nopeasti, ja tämä kertoo myös osaltaan viihtymisestäni A-lehdissä. Hienot ja huomioivat työkaverini pitivät huolen siitä, että joka päivä oli hyvä fiilis niin ennen työpäivää kuin sen jälkeenkin.
Ajattelin ennen työharjoittelun alkua, että olisi upeaa saada kirjoittaa lehteen. Se unelma toteutuikin nopeammin kuin osasin edes haaveilla ja pääsin kirjoittamaan juttuja lehteen lähes välittömästi. Ensimmäisestä päivästä lähtien kävi myös selväksi, ettei tähän työharjoitteluun oltu tultu lomailemaan ja pyörittelemään peukaloita. Sain alusta asti paljon vastuuta ja pääsin kehittämään osaamistani monilla eri osa-alueilla. Lehtijuttujen kirjoittamisen lisäksi videoita tykitettiin maailmalle kovaa tahtia koko harjoittelun ajan.
En ollut ennen työskennellyt toimituksessa, joten oli hienoa päästä läheltä seuraamaan millainen prosessi lehden valmistuminen kannesta kanteen on. Printtimediassa panostetaan nykyään paljon myös internetin ja sosiaalisen median hyödyntämiseen, joten ala muuttuu koko ajan yhä monipuolisemmaksi. Viisi viikkoa on lyhyt aika näyttää osaamistaan. Alusta lähtien pyrinkin olemaan mahdollisimman oma-aloitteinen ja suhtautumaan innokkaasti ja ennakkoluulottomasti kaikkiin uusiin haasteisiin.
Hieno kouluvuosi on nyt takana vaikka tuntuukin, että vasta äsken matkasin kaupunkijunalla Kirstinkadulle ensimmäistä kertaa. Monta kokemusta rikkaampana ja paljon uutta oppineena tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kirjoitin Trombit.net:in viimeiseen kolumniin, että matka on vasta alussa ja kukaan meistä ei ole vielä valmis journalisti. Nyt toistan nuo sanat ja toivotan kaikille oikein hyvää matkaa – minne ikinä se viekään.
Olen siinä mielessä onnellisessa tilanteessa, että minun ei tarvinnut palauttaa kulkukorttiani Urheilulehteen, vaan saan jatkaa siellä ainakin tulevan kesän.
Henri Inki (@whos_inki)
Ohessa joitain töitä harjoittelusta: