Fanikulttuuri – huliganismia vai suurta rakkautta?

Maa- ja seurajoukkueillamme on aina ollut kannattajia. Pelejä on käyty katsomassa paikan päällä, jännitetty radiosta tai televisiosta. Kannattajatoiminta ei kuitenkaan ollut johdettua, fanijärjestöt ja -yhdistykset puuttuivat.

Eurooppalainen fanikulttuuri rantautui Suomeen vuosituhannen vaihteessa. Erillisistä kannattajaporukoista muodostui pienen sisäpiirin johdolla suuria ja organisoituja faniryhmiä.

Jalkapallossa esimerkiksi HIFK:lle muodostui Stadin Kingit, HJK:lle Forza HJK. Myös miesten maajoukkueelle perustettiin oma yhdistys; Suomen Maajoukkueen Kannattajat Ry. Jääkiekossa Jokerit saivat Eteläpäädyn, HIFK:lle muodostui HIFK fan club.

Tässä artikkelissa pureudutaan Jokereiden Eteläpäätyyn ja HIFK:n Stadin Kingeihin. Näiden kahden faniryhmän historiaan ja syntyyn, nykytilaan sekä tulevaisuuden näkymiin.

Jokerifanit – muutoksen äärellä

Kun Jokerit siirtyi vuonna 1997 Nordenskjöldinkadun hallista Hartwall Arenalle, alkoivat muutoksen tuulet puhaltaa. Vanha vastustajan vaihtoaition takana sijainnut Jokereiden epävirallinen fanikatsomo ja sen asukit hajosivat ympäri uutta Arenaa. Tämä antoi mahdollisuuden aivan uudenlaisen faniryhmän synnylle. Hartwall Arenan eteläiseen katsomon osioon syntyi muutaman kauden kuluessa aivan erilainen ryhmä.

Toisin kuin aiempi fanikatsomo, hyppivät ja lauloivat nämä fanit äänekkäästi koko pelin ajan ja sen jälkeenkin. Aluksi suomalaiskatsojat hiukan vierastivat tätä outoa ilmiötä, mutta ottivat sen pian kuitenkin omakseen. Fanikatsomo nimettiin lopulta Eteläpäädyksi.

Parhaimmillaan meno oli 2010-luvun käänteessä, ja yksi fanikulttuurin huipuista oli, kun melkein tuhat Jokerifania matkusti yhdessä junalla Turkuun kannustamaan omiaan.

Vuosien saatossa tämä eteläpääty on kokenut monia muutoksia, suurimpana ehdottomasti KHL:ään siirtymisen aiheuttama kaaos. Myös pelaajien, joilla on vahvat HIFK-taustat, hankkiminen (Jarkko Ruutu, Jere Karalahti) herätti närää Jokerifanien keskuudessa.

Liigan vaihdos vaikutti myös vahvasti tärkeisiin vieraspelireissuihin, sillä etäisyydet ja matkakulut kasvoivat moninkertaisiksi aiempaan verrattuna. KHL-siirron myötä monet vanhat Eteläpäätyläiset jättäytyivät kokonaan pois seuran fanitoiminnasta. Eteläpäädyn jättäneet eivät vain kokeneet Jokereita enää omakseen, kun suurin osa pelaajistosta ja valmennuksesta vaihtui, vastustajista ja liigasta puhumattakaan.

Myös Hartwall Arenan ja Jokereiden uusi osaomistaja venäläinen Roman Rotenberg ja hänen kaksoisroolinsa Jokereiden ja samassa liigassa pelaavan Pietarin SKA:n omistajana on herättänyt skismaa. Osa kannattajista on sitä mieltä, että Jokerit on vain farmijoukkue, josta SKA nappaa parhaat pelaajat.

Tosin toistaiseksi vain Steve Moses on siirtynyt Jokereista SKA:han ja hänkin lyhyen Pohjois-Amerikan visiitin jälkeen. Eteläpääty onkin protestoinut kovaäänisesti Rotenbergia ja hänen toimiaan vastaan, mutta protestit on hiljennetty kovalla kädellä. Tämä ei ole ainakaan lämmittänyt Jokerifanien ja uuden osaomistajan välejä.

Yksi Eteläpäädyn jättäneistä on Simo. Eteläpäädyn nykymeno ei hirveästi kehusanoja mieheltä kerää.

Mielestäni Eteläpääty on nykyisin pelkkä vitsi. Propsit niille, jotka jaksavat yrittää, mutta eihän kyse ole enää samasta asiasta. Hävettää jopa, että nykymenoa jatketaan Eteläpäädyn nimellä, kun tuolla ei ole mitään yhteistä sen mun Eteläpäädyn kanssa, Simo kertoo.

Se, että pistetään banderolli takaseinään, ei itsessään tarkoita mitään. Päinvastoin, sen että sitä mun maalaamaa bandista pidetään seinällä, pitäisi oikeasti velvoittaa johonkin ja saada tuntemaan ylpeyttä, hän jatkaa.

Moni saattaa tunnistaa miehen Twitteristä, jossa hän edelleen ahkerasti kommentoi Jokereiden tekemisiä. Siihenkin on syynsä.

Twitterissä tulee kommentoitua aika reilusti. Parempi pitää meteliä ja antaa ihmisten loukkaantua kuin antaa Hjalliksen ja Romanin tuhota koko seura kaikessa hiljaisuudessa.

Simo olisi valmis palaamaan Eteläpäätyyn, jos Jokerit palaisi Suomeen. Se vaatisi kuitenkin myös muutoksia seuran sisällä.

Paluu Liigaan/Mestikseen/Suomi-sarjaan, kaikki käy. Eteläpäätyyn, miksi ei? Mutta Arenalle tuskin kannan penniäkään, ennen kuin Harkimo ja Rotenberg on lähtenyt, ja Jokerit on puhdistettu seuraa tuhoavista henkilöistä.

kopio-tiedostosta-1_fani-pari-nauttimassa-pelista-jokerit-vastaan-tsska_nm

Eteläpäätyläiset Janne ja Karoliina kiinnostuivat Jokereista KHL:ään siirtymisen myötä.

 

Vaikka monet ovat Eteläpäädyn jättäneetkin, on fanitoiminta yhä toiminnassa, joskin heikentyneenä. Kun osa ihmisistä karsastaa KHL:ää, on myös uusia Jokerifaneja tullut uuteen liigaan siirtymisen seurauksena. Vielä nykyisinkin Eteläpäädyssä on hyvä tunnelma tärkeissä ja isoissa otteluissa. Esimerkiksi ottelut SKA:ta ja TsSKA:ta vastaan sytyttävät yleisön takuulla.

Eteläpääty on tällä hetkellä muutosvaiheen keskellä. Uutta verta on tullut katsomoon. Päädyn tunnelma on kaukana muutaman vuoden takaisesta. Vain aika näyttää, mihin suuntaan Jokerien fanitoiminta kääntyy tulevaisuudessa. Toivotaan parasta.

Stadin Kingit – Suomen suurin, Suomen kiistanalaisin

IFK:n jalkapallojoukkueen hissimäinen liike divarista toiseen 90- ja 2000-luvun alussa teki IFK:n jalkapallojaostolle hallaa. Varsinkin 2001–02-kauden jälkeen IFK olisi voinut jatkaa 1. divisioonassa peliesityksien pohjalta, mutta taloudelliset ongelmat pakottivat IFK:n luopumaan sarjapaikastaan, ja IFK:n nelosdivarissa pelanneesta kakkosjoukkueesta tulikin yhtäkkiä ykkösjoukkue. Kuitenkin IFK:n pudottua neloseen tulivat kuvaan uudenlaiset kannattajat, Stadin Kingit.

Vuonna 2001 perustettu, alkujaan pienen sisäpiirin aloittama kannatusryhmä toi Suomeen keskieurooppalaista jalkapallokulttuuria isolla kädellä, niin hyvässä kuin pahassa. Kingit ovat uudenlainen ilmiö suomalaisessa jalkapallossa: laulut raikuvat koko 90-minuuttisten otteluiden ajan, isoihin otteluihin järjestetään marsseja, soihdut palavat paikalliskamppailuissa, eli derbyissä, ja kauden tärkeissä peleissä kannustuslakanoista, eli tifoista, on tullut suuri nokittelun aihe HJK:n klubipäädyn kanssa.

Pieni osa myös harjoittaa englantilaiseen tyyliin huliganismia ja aiheuttaa käytöksellään järjestyshäiriöitä ja harmia poliisille, sekä järjestyksenvalvojille. Tämä huliganismi rajoittuu suurimmaksi osaksi kuitenkin alle muutaman kymmenen fanin ryhmään.

Perinteisesti Kingit eivät ole olleet kovin hyvissä väleissä IFK:n jääkiekkokannattajien kanssa, joita kutsutaan nimellä HIFK fan club. Tämä johtuu pitkälti jääkiekkokannattajien kielteisestä suuntautumisesta Kingejä kohtaan. Syitä tähän on monia. Monen jääkiekkokannattajan mielestä Kingit ovat huonokäytöksisiä huligaaneja ja pilaavat IFK:n mainetta käyttäytymällä huonosti. Kingien keskuudessa taas vallitsee käsitys jääkiekkokannattajista liian konservatiivisina ja hiljaisina. Tämä kannattajaryhmien välinen kitka ajoi Kingit pois jääkiekko-otteluista pitkään.

Kuitenkin 2015–16 Liigakauden aikana ja varsinkin pudotuspeleissä Kingien ja fan clubin suhde parani huomattavasti ja Nordenskjöldinkadun hallissa raikuivat laulut kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Tämä sai IFK:n jääkiekko-organisaation näyttämään arvostuksensa myös Kingejä kohtaan ja laajentamaan aikaisemmin pieneen kulmaan ajetun kannattajakatsomon suuremmaksi.

Kingien kiistanalainen toiminta on herättänyt Suomessa monenlaisia mielipiteitä. Jalkapallokannattajien keskuudessa Kingit on otettu yleisesti vastaan suomalaisen jalkapallokulttuurin sanansaattajina, kun taas tavalliselle kaduntallaajalle Kingien marssit ja soihdutukset sekä iltapäivälehdissä julkaistut artikkelit huliganismista ja väkivallasta saattavat aiheuttaa turvattomuuden tunnetta. Suurelle osalle suomalaisia Kingit ovat vain iso, harmia aiheuttava lauma nuoria miehiä, joilla ei heidän mielestään ole mitään tekemistä jalkapallokulttuurin kanssa.

Kingit ovat kuitenkin paljon muuta kuin mitä lehdet saattavat antaa ymmärtää. Kingien oma kulttuuri on hyvin vivahteikasta ja omanlaistaan koko Suomessa. Isoa roolia näyttelee IFK:n organisaatioiden kaksikielisyys. Kingeillä on sekä suomen että ruotsinkielisiä lauluja, myös stadin slangi on isossa osassa Kingien kulttuuria. Se näkyy lauluissa, tarroissa, Kingien tiedotteissa, kaikessa. Lauluissa näkyy suuresti kaksikielisyys: ‘’Heja IFK’’ ‘Stadens stolthet’’ ja ‘’Hejsan bönder, vi är IFK’’ ovat tunnetuimpia ruotsinkielisiä lauluja Kingien laajasta laulukirjasta.

Myös Klacken, IFK:n jalkapallokannattajien fanikatsomo, on omanlaisensa Suomessa: se on puhtaasti seisomakatsomo. Klackenin nimi tulee ruotsin kielen sanasta ‘’hejaklack’’, joka tarkoittaa huutosakkia. Seisomakatsomo tekee kannattamisesta helpompaa, ja kannatukseen osallistumisen raja on hyvin matala. Klackeniin tullaan kannattamaan omia, ei syömään hodareita tai juomaan limonadia.

Kannattajien toiminnalla on suuri merkitys IFK:n jalkapallo-organisaatiolle, esimerkiksi noustuaan Veikkausliigaan IFK:n kannattajien keskuudessa järjestettiin avoin osakkeiden myynti, joka tarkoitti, että kannattajat ostivat osan seuran osakkeista. Voisi siis sanoa, että IFK:n jalkapallojoukkue on kannattajien osa-omistama. Osakemyynti oli IFK:n jalkapallo-organisaatiolta suuri hatunnosto kannattajille ja sai aikaisemmin vähemmän kiinnostuneet kannattajat mukaan IFK:n jalkapallojoukkueen toimintaan.

Kingeille tulevaisuus näyttää mielenkiintoiselta, IFK:n jalkapallojoukkueen menestys ei ole vakuuttanut menneellä kaudella. Tämä on kuitenkin saanut fanaattisimmat kannattajat ilmestymään otteluihin suuremmalla joukolla. Tulevaisuus näyttää valoisalta, oli menestys minkälaista tahansa

Teksti: Erik-Kristian Mäki-Fränti, Santeri Silvennoinen, Tuomas Kareinen, Santeri Tynkkynen

Kuvat: Nina Mandelin

Yksi kommentti artikkeliin ”Fanikulttuuri – huliganismia vai suurta rakkautta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s