Suomalainen mäkihyppy on jo pidemmän aikaa elänyt suvantovaiheessa. Mäkihypyn taso Suomessa kääntyi selvään laskuun 2010-luvun vaihteessa, kun menestyneet mäkimiehet alkoivat laittaa monojaan naulaan. Matti Hautamäen ja Janne Ahosen lopettaminen jätti suomalaiseen mäkihyppyyn valtavan kokoisen tyhjiön, jota täyttämään ei löytynyt tarpeeksi lahjakkaita junioreita. Kiinnostaako mäkihyppy nykynuoria ollenkaan, vai keräävätkö joukkuelajit nuoret harrastajat pariinsa?

Valmentajien ammattitaito on tärkeässä roolissa nuorten hyppääjien kehityksessä, koska lajin harrastajamäärät ovat erittäin pieniä. Suomi tarvitsee osaajia, jotka pystyvät houkuttelemaan nuoria lajin pariin ja kehittämään nuoret aina kansainväliselle huipulle asti. Juuri tämänlaiset lahjakkuudet ovat viime aikoina loistaneet poissaolollaan.

Mäkihypyn välineet ovat kehittyneet viime vuosien aikana. Moni voisi todeta, että Suomi on jäänyt kehityksen jalkoihin. Väite pitää osittain paikkansa, koska tauon jälkeen palanneet mäkihyppääjät Harri Olli ja kuningaskotka Janne Ahonen eivät ole pärjänneet samalla tavalla kuin aikaisemmin. Toki Ahosen ikä (39) vaikuttaa hänen menestykseensä, mutta Ollin (31) kohdalla ikä ei ole selitys huonolle menestykselle.

Suomen mäkimaajoukkuetta valmentaa ensi kaudella itävaltalainen Andreas Mitter. Itävalta on pitkään hallinnut mäkimonttuja, joten Mitter voi olla kaivattu tekijä suomalaisen mäkihypyn ylösnostamiseen. Nähtäväksi jää, pystyykö hän tuomaan menestystä tässä Suomelle perinteisessä lajissa. Sitä kansa kaipaa.

Riku Hellanto ( Kuva: Julia Sivén)

Rasmus Turtia (Kuva: Milja Putkonen)