Työharjoitteluni

Viikko kaksi, Radio Rock, 24.4.- 28.4.2017

Toinen viikko lähti rennoissa merkeissä liikkeelle. Ajolista kuntoon ja sitten DJ-vieras -podcasteja Costello Hautamäestä naputtelemaan nettiin. Marcella kun on ohjelmaosio, nimeltään Iltapäivän DJ-vieras, jossa eri aloilta tutut henkilöt kertovat tarinoita elämästään ja suosikkibiiseistään. Otsikkojen ja lyhyiden tekstien kirjoittaminen podcastien yhteyteen on aivan oma taiteenlajinsa! Siinä puuhassa saa hetken jos toisenkin kulumaan, mutta loppujen lopuksi, tarpeaksi monen kuuntelukerran jälkeen, jutulle löytyy otsikko.

Pientä käsityötä tuotti Rockpokeri- tapahtumaan tehtävä soittolista, johon numeroin 175 kappaletta niin, että uusia, vanhoja, suomenkielisiä ja englanninkielisiä kappaleita tuli tasaisesti hyvänä sekoituksena. Vieraina viikon aikana kävi vapaaottelijat Janne Elonen-Kulmala ja Abdul Hussein ja Sam Öhman, joka aikoo soutaa Atlantin yli. Sain siis harjoitella materiaalin ottamista lähetystä tallentavasta ohjelmasta. Nyt editointiohjelmat ovat jo tuttuja, mutta soittolistaohjelman kanssa teen vielä tuttavuutta, minkä huomasin oikein hyvin kun olin loppuviikosta keskenäni. En siis ole ainut harjoittelija, eli Marcen apuri, vaan kaksikkona yleensä hommia teemme. Vaikka tämä niin ärsyttävä, harjoittelijoille tuttu ’teen huolella ja tarkasti, mutta pieniä hassuja juttuja tapahtuu’ -ilmiö seurasi minua, niin jotkut asiat vain oppii parhaiten kun ensin teet ne kerran, niissä on korjattavaa ja teet uudestaan. Sillon myös ne asiat, jotka teoriassa osaat ja muistat, painuvat muistiin niin, että osaat ja muistat ne myös käytännössä. Huomasin taas myös sen, että siinä on iso ero kun ohjeet kerrotaan kerralla hyvin, tai kun opastaja muistaa kertoa jonkin asian vasta kun huomaa opastettavan tekevän asiat erilailla kuin pitäisi.

Viikon kohokohtiin itselleni lukeutui ehdottomasi kahviseuran pitäminen Remu Aaltoselle. Olin tehnyt hommani jotka pystyin ja pidin taukoa samalla kun odottelin podcast- materiaalien saapumista. Iltajuontaja Laura Vähähyypän haastateltavaksi oli saapumassa Remu ja kun hän tuli paikalle, huomasin olevani ainoana paikalla, kun Vähähyyppä lähti laittamaan studiota valmiiksi. Siinä sitten niitä näitä tuli höpöteltyä Remun kanssa ja hänen lähdettyä Lauran haastatteluun totesin itselleni: ”Jopas jotakin, enpä olisi aamulla arvannut että tälläinenkin hetki koittaa tänään”.

Nyt kun vajaa pariviikkoinen on tullut heiluttua hajoittelijana, niin on ollut mukava huomata että päivittäiset toimet alkavat jo luonnistua. Enää ei tarvitse jokaista salasanaa ja kansiopolkua luntata muistiinpanoista, vaan voi keskittyä editoidessa itse juttuun tai ajolistaa tehdessä osaa jo hieman paremmin ’lukea’ listaa. On ollut mukava huomata se, että ammatikseen radiossa puhuvat ihmiset pohtivat samoja asioita (miksi ihmiset tekee näin ja noin, puhuttanko tästä, otanko tuon aiheen tänään), kuin mitä itsekin tuli pohdittua lopputyön, Radio Trombit, aikana.

Suvi Kosunen