Englanti on ottanut kovat aseet käyttöön jalkapallon suurta ongelmaa vastaan. Muut maat voisivat ottaa mallia.
Epäurheilijamainen käytös on mielestäni pelkurimaista sekä epäkunnioittavaa vastustajaa kohtaan. Filmaaminen eli näytteleminen on epäurheilijamaista käytöstä kentällä, josta tulee varoitus. Silti tätä selkärangatonta filmaamista tapahtuu jalkapallokentillä liikaa. Toki muissakin lajeissa filmataan, mutta ei yhtä räikeästi kuin jalkapallossa eikä muissa lajeissa hyöty ole yhtä suuri.
Osa jalkapallon seuraajista hyväksyy filmaamisen eri syistä, esimerkiksi filmaus tilanteessa voi pitää arvokkaan pelaajan pelikuntoisena tai filmauksella voi saada hyötyjä omalle joukkueelle, kuten pelaamalla aikaa.
Jalkapalloilijan tärkeisiin ominaisuuksiin kuuluu peliäly ja fyysisyys. Älyllä ymmärretään mitä kentällä tapahtuu ja osataan tehdä oikeita ratkaisuja oikeaan aikaan. Fyysisyydellä osataan taas ottaa niitä taklauksia ja osumia vastaan, jotka kuuluvat kentälle. Jokaisesta pienestä hipaisusta ei tarvitse hyppiä ja heittäytyä nurmen pintaan. Peliin tulee tauko, tuomarit ihmettelevät ja muut kenttäpelaajat säestävät vierestä. Katsojana mielessäni liikkuu, voisiko peli jo jatkua kiitos.
Valioliigassa sentään yritetään kitkeä sukeltamisia pois, sillä tästä kaudesta alkaen Englannin jalkapallosarjoissa voidaan antaa pelikieltoa pelaajalle, joka syyllistyy sukeltamiseen. Pelikieltoja voidaan tuomita kuitenkin vain tilanteista, jotka ovat johtaneet rangaistuspotkuun, punaiseen korttiin tai ulosajoon vaikuttaneeseen keltaiseen korttiin. Nähtäväksi jää kuinka paljon tällä saadaan turhia filmauksia pois. Toivottavasti muut maat ottavat tästä mallia.
Tuossa on varmasti jo työsarkaa paneelille, joka kokoontuu pelejä tutkimaan, mutta jalkapalloamatööri haluaa sinne vielä mukaan nekin filmaustilanteet, jotka eivät ole johtaneet tuomarin toimenpiteisiin.
Oikeitakin loukkaantumisia tapahtuu ja rapatessa roiskuu, mutta kun huutaa tarpeeksi monta kertaa sutta, sinua ei oteta enää vakavasti, kun oikeasti tekee kipeää.
Janette Färm
