Kolumni: Salibandy ei kiinnosta ketään

Salibandy on Suomen toiseksi suurin palloilulaji jalkapallon jälkeen 354 000 harrastajalla. Kuitenkin miltei kaikki lajin huiput ovat puoliammattilaisia ja hallit ovat tyhjillään ottelusta toiseen.

Olin sunnuntaina 23.9. katsomassa EräViikinkien ja Happeen välisen ottelun Vantaan Energia -areenalla. Ensinnäkin, otteluun osallistuminen median edustajana ei mennyt ihan niin kuin piti, ja päädyin loppujen lopuksi katsomaan ottelua huonoimman katsomonosan huonoimmalle paikalle mediapaikkojen sijaan, kiitokset tästä EräViikingeille! Ylihintaisen kahvin ja nakkimukin voimalla sain siirrettyä ajatukset otteluun ja huomasin, ettei edes paikalla olevaa vähäistä yleisöä tuntunut kiinnostavan koko tapahtuma. Ihmiset vain juttelivat toistensa kanssa ja esimerkiksi maalin tullessa vain muutamat rutinoituneen kannattajat jaksoivat taputtaa aneemisesti vain hetken, ennen kuin he jatkoivat keskustelua vierustoverin kanssa.

IMG_20180923_183244

Huippuottelun yleisömäärä oli surullista katsottavaa. Kuva: Niko-Petteri Mikola

Salibandyliitto määritteli elokuussa 2015 strategiseksi tavoitteekseen, että laji olisi 2028 -vuoteen mennessä Suomen suurin joukkuepeli. Hieno visio, mutta mitä hyötyä höpönassusählyn harrastamisesta tällä hetkellä on? Jos mietitään lajia maailmanlaajuisesti, huipputasolla salibandya pelaavat maat voidaan laskea yhden käden sormilla. Pelkästään tämä kilpailun puute ajaa salibandyn asemaan, jossa käytännössä lajin kärkinimet vain harrastavat sählyn pelailua. Vaikka kotimainen Salibandyliiga on ehdottomasti yksi maailman kovatasoisimmista sarjoista, todella harva pelaaja pysty pelaamaan salibandya ammatikseen Suomessa. Tämä saa monet pelaajat miettimään, onko järkeä nähdä kaikki se vaiva päästäkseen lajin huipulle, jotta voi nähdä muutaman kaverin ja vanhempien kannustavan katsomossa.

Kun liigajoukkueiden rosterit muodostuvat pääasiassa nuorista pelaajista jotka harrastavat lajia koulun ohella ruokapalkalla, on aika selvää miksi otteluita ei käydä katsomassa. Urheilussa on kyse superihmisistä jotka tekevät illasta toiseen jotain, mihin kukaan tavallinen pulliainen ei pystyisi. Tällä hetkellä jokaisen kylän Jake ja Make pääsevät kohtalaisella treenaamisella vähintään jonkin liigajoukkueen harjoitusrinkiin mukaan. Ovatko nämä niitä superihmisiä, jotka houkuttelevat lisää katsojia lajin pariin? Ovatko nämä niitä superihmisiä, jotka nostavat salibandyn tasoa? Ei ainakaan minun mielestäni.

Älkää ymmärtäkö väärin, olen itsekin harrastanut lajia ja mielestäni se on yksi vauhdikkaimmista ja yleisöystävällisimmistä lajeista Suomessa. Valitettavasti olemme kuitenkin tilanteessa, jossa salibandyn harrastaminen absoluuttisella huipulla kiinnostaa vain harvoja, eivätkä katsojat tule katsomaan otteluita. Mielenkiintoista nähdä, mitä linjauksia ja muutoksia salibandyliitto aikoo tehdä viedäkseen lajia eteenpäin. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin hyvin synkkä, eikä ketään tunnu kiinnostavan.

 

Toimittaja: Niko-Petteri Mikola

Kuvaaja: Niko-Petteri Mikola

Yksi kommentti artikkeliin ”Kolumni: Salibandy ei kiinnosta ketään

  1. Paluuviite: Kolumni: Älä pakota kukkoa munimaan Niko-Petteri! | HEO Median harjoitustoimitus lukuvuosi 2018–19

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s