Euroopan huippupelaajien nousu NBA:n kärkeen on vuosikymmenten työnteon tulos.
Koripallomaailman raskassarja NBA on muuttumassa. Jo ennen viime kautta, jolloin kreikkalainen supermies Giannis Antetokounmpo kuittasi liigan arvokkaimman pelaajan palkinnon, sekä slovenialainen ihmelapsi Luka Doncic vuoden tulokkaan, NBA muodostui neljännekseltä Yhdysvaltojen ulkopuolelta kotoisin olevasta pelaajakatraasta.
Suunnannäyttäjiä, omalla tavallaan eurooppalaisia pioneereja, on helppo nimetä. Kun saksalainen Dirk Nowitzki jäi viime kauden päätteeksi eläkkeelle, koko koripallomaailma, kansa- ja seurarajojen ylitse, päästi silmäkulmastaan miehekkään kyyneleen. Ja kuinka sopivaa olikaan, että liigan arvokkaimman pelaajan palkintoa, finaalien arvokkaimman pelaajan palkintoa, NBA-mestaruutta, 14 All Star-ottelua ja 31 560:tä pistettä myöhemmin, hänen paikkansa Dallas Mavericksin johtotähtenä perisi juuri slovenialainen Doncic. Hänen perinteisen tonttinsa ison laitahyökkääjän pelipaikalla taas tulee ensi kaudella täyttämään Lukan tapaan yksi liigan lupaavimmista nuorista pelaajista, puolalainen Kristaps Porzingis.
Kenties Mavericks pyrkiikin tarkoituksellisesti rakentamaan joukkueensa ydintä Euroopasta? San Antonio Spursin 2000-luvun kultavuodet voidaan, ja kuuluukin, alleviivata paksulla tussilla organisaation ulkomaalaistaustaisten pelaajien meriittilistoihin. Ranskalainen pelintekijä Tony Parker, espanjalainen iso laitahyökkääjä Pau Gasol, argentiinalainen heittävä takamies Manu Ginobili, sekä italialainen pieni laitahyökkääjä Marco Belinelli olivat kaikki tärkeä osa Spursin dynastiaa. Jäisikö tarunhohtoisen Spurs-valmentaja Gregg Popovichin viimeiseksi jäljeksi koripallomaailmaan luoda muille liigajoukkueille kannustava esimerkki perinteisen joukkueenrakennuksen ulkopuolelta?
Tottakai kun puhutaan eurooppalaisista NBA:ssa, on puhuttava, ainakin suomalaisena, myös Lauri Markkasesta. Sanon ”ainakin suomalaisena”, sillä vaikka Markkanen hyvin onkin kaksi NBA-kauttaan pelannut, europelaajat ovat viime vuosina lyöneet tauluun niin hurjia lukemia, että joukosta on vaikea erottua pelkän kotimantereen turvin. Jos katsomme taaksepäin vuoden 2017 varaustilaisuuteen, suurimmat vertaukset tehdään usein kahteen muuhun laitahyökkääjään. Boston Celticsin kolmantena varaamasta Jayson Tatumista on, ainakin NBA-median mukaan, nousemassa yksi liigan suurimpia tähtiä jo lähitulevaisuudessa. Myös Atlanta Hawksin, numerolla 19 poimittu, John Collins saa jatkuvasti suitsusta levypalloistaan, sekä fyysisestä korinaluspelistään. Markkanen, vaikka miehen tilastot suoran vertailun näihin molempiin herroihin kestävätkin, on jäänyt pienemmälle huomiolle. Eikä se välttämättä huono asia ole – kun valokeila on muualla, miehellä on enemmän aikaa keskittyä terveenä pysymiseen, sekä kehittymiseen. Mies on menettänyt kuluneiden kahden vuoden aikana jo noin 50 ottelua loukkaantumisille, joten takaisin pelikuntoon pääseminen on luonnollisesti tässä kohtaa ensisijaisen tärkeää. Sen jälkeen kuitenkin, mikäli Markkanen pystyy lisäämään vielä vähän lihasta ja kehittämään kykyjään puolustustehtävissä, en näe syytä miksei hän voisi jonain päivänä olla europelaajien eliittiä.
Kaudella 1980-81 NBA-pelaajista vain 1,7 prosenttia tuli Yhdysvaltojen ulkopuolelta, kertoo Business Insider. Nousu tähän päivään on ollu raju, enkä usko sen laantuvan vähään aikaan. Oli puhe sitten Suomesta, kaukoidästä, Afrikasta tai Australiasta, joka maailmankolkasta löytyy edustajia NBA:ssa – ja kun mietitään miten mielettömiä dollarikekoja liiga takoo jo pelkästään Kiinan markkinoilla, olisi täysin absurdi ajatus, ettei NBA ottaisi avoimin sylein vastaan tätä uudehkoa rooliaan koko maailman koripallosarjana. Siksi onkin niin sopivaa lähteä uuteen kauteen maailmassa, jossa maailmanmestari on Espanja, sekä NBA-mestari Kanadasta.
