Tapaan Petjan lokakuisena torstai-iltapäivänä yhteisen koulumme aulassa. Pitkähiuksinen, vaatimattoman ja herkän oloinen mies näyttää muusikolta. Sitä tämä 27-vuotias lauluntekijä opiskelija onkin. “Mä teen sellaista musiikkia mitä itse haluan kuulla ja mistä tykkään. Jos siitä muutkin tykkäävät, niin se on ihan kiva” hän naurahtaa.
Palataan koulun aulasta tarinan alkuun.
Petja Toivasen päässä on soinut musiikki pienestä pitäen. Lapsena hän katseli vanhempiensa levyhyllyn levyjä ja tutki kappalelistoja tarkasti. Petja keksi mielessään millaisia ne levyn biisit voisivat olla tai hän saattoi keksiä omasta päästään artistin tai bändin ja sille omia biisejä. Petja teki ensimmäiset omat kappaleensa 14-vuotiaana. “En päättänyt alkaa säveltämään, lähti vaan soimaan päässä joku biisi” hän kuvailee. Sanoitusten kieli on matkan varrella vaihtunut englannista suomeksi. Nykyään, kun Petjalla soi biisi päässä, hän ihan tiedostaen päättää, että mä teen tästä nyt kappaleen.
Petja tekee musiikkiaan yksin. Hän toivoisi löytävänsä hyviä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa touhuta musiikin parissa, mutta toistaiseksi bändi koostuu hänestä itsestään. MIDI-syntikka ja Garageband-ohjelma mahdollistavat kappaleiden tekemisen ilman bändiä. Petjalla oli juuri ensimmäinen keikka Helsingissä ravintola Mascotissa. Hän on soittanut ennenkin keikkoja eri kokoonpanoilla opiskellessaan Joensuun konservatoriossa, mutta nyt kyseessä oli oman kappaleen ensiesitys yleisölle. Mascotin keikalla Petja esiintyi muista musiikkiopiskelijoista kootun bändin kanssa laulajana. Petjan mielestä se oli jännää ja outoa, mutta myös yllättävän luonnolliselta tuntuvaa ja kivaa. “Osasi luottaa omaan biisiin, tää on ihan hyvä biisi ja nyt mä vaan esitän sen” hän kommentoi hymyillen.
Petja esitti keikalla kappaleen nimeltään Salmen yli, joka on tuore tänä syksynä valmistunut teos. Kaunis ja tarttuva biisi vie kuulijan matkalle kesäisen illan tapahtumiin. Petjan kappaleet kertovat asioista tai tapahtumista usein metaforien kautta. Niissä on tarina ja biisin kertoja on päähenkilö. Tarinaa itsessään ei kuitenkaan kerrota, vaan käydään joku kohtaus tarinasta läpi kertojan kokemana. Näin ollen kuulijalle syntyy kuva kohtauksesta, mutta hän saa itse keksiä siihen tarinan ympärille.
Tulevaisuus on Petjalla vielä auki. Levyn teko ja keikkailu olisi kivaa, mutta paineita siihen ei ole. “Mulle on ihan ok, vaikka musa pysyisi jatkossa ihan vaan harrastuksena ja tekisi sitten jotain muuta työkseen”, hän toteaa. Musiikkia työkseen tekeviä miesartisteja on Suomessa paljon. Kysyessäni mikä tekee Petjasta ainutlaatuisen hän naurahtaa jälleen. “Jaa a..emmä tiedä tekeekö kukaan sitten loppujen lopuksi sellaista mitä minä teen. Mun musiikissa kuuluu se mitä olen kuunnellut ja mistä tykkään, ei kellään muulla varmaan ole tismalleen samanlaiset vaikuttimet mistä ammentaa”. Petjan musiikkia on mahdollista kuulla seuraavan kerran tammikuussa HEO:n musiikkilinjan opiskelijoiden keikalla.
Kuvat: Mari Hepola
