Katri Merisiipi on kohdannut elämässään enemmän kuin oman osansa vastoinkäymisiä. Nyt sukellamme pintaa syvemmälle hänen yksityiselämäänsä ja musiikkiuraansa.
Kun Katrille ostettiin vuonna 1991 huilu, hän olisi halunnut kitaran tai rummut. Yhtä kaikki, istuessaan Helsingin Evankelisen Opiston tyhjentyneessä ruokalassa, hän muistelee lämmöllä noita aikoja. Yksityisopinnot Vantaan Musiikkiopistossa sekä iltamat nyt jo edesmenneen Raimo-vaarin kanssa Sipoon mökillä, olivat bensiiniä ja sytytystikkuja uutuudenviehätyksen aikaansaamaan kipinään musiikin tekemisestä.
– Soittelin valssia ja humppaa, kaikkia klassikkobiisejä nuorempana vaarin kanssa. Myöhemmin isäni kautta tutustuin reggae-genreen. Black Sabbath, Led Zeppelin, Steppenwolf…sieltä se mun musikaalinen pohja lähtee. Lopulta löysin sitten hard rockin, mutta sitä meillä ei saanut kuunnella kotona.
Katri nimeää kaikkein rakkaimmakseen legendaarisen rock-yhtye KISSin. Paul Stanleyn nerokkaat sanoitukset, myytti Gene Simmonsin tarunhohtoisesta lehmänkielestä sekä Ace Frehleyn liekehtivä kitara ovat miljoonien muiden legendojen ohella tähdittäneet amerikkalaisyhtyeen lähes 50-vuotista taivalta rock’n’rollin VIP-paikoilla. Heidän kappaleissaan huokuu ajattomuus, tietynlainen koskemattomuus. Nyt Katri kuitenkin aikoo ottaa härkää sarvista.
– Seuraavalle keikalleni, 4.12, valitsin KISSin Heart of Chromen. Revenge oli mun ensimmäinen KISS-levy, se mistä mun fanitus lähti. Tätä kyseistä biisiä ovat olleet tekemässä kolme miestä, jotka ovat minulle todella tärkeitä – laulaja Paul Stanley, bändin vanha kitaristi Vinnie Vincent sekä tuottaja Bob Ezrin. Ajattelin pitkään, etten koske rakkaimpaani, mutta lopulta tulin kuitenkin tähän tulokseen. Tahdon ottaa haasteen vastaan!
– Olen sillä tavalla vähän sadomasokisti, että tykkään työntää itseäni epämukavuusalueelle. Vituttaa pyöritellä papereita, mutta laulan, tai kirjoitan musiikkia ihan milloin vain, Katri lisää naurahtaen.
Raimo-vaarilla oli suuri vaikutus Katrin musikaaliseen kasvuun.
Vihaa, rakkautta ja kansanpuhdistusta
Kuten KISS systeeminvastaisessa taistelussaan 70-luvun poliittista korrektiutta ja nykystandardeilla yltiökonservatiivista yhteiskuntaa vastaan, myöskään Katri ei ole selvinnyt tänne saakka mustelmitta. Isovanhempien paettua sotaa Karjalasta, hän kasvoi Hakaniemessä. Äiti jätti nuorena. Isä joi. Lopulta, kun vanhoillisempi muu perhe ei ymmärtänyt Katrin tuskaa, välit sukuun katkesivat kokonaan. Tämän kaiken keskellä hän kävi läpi avioeron, työpaikkakiusaamista, sekä ystävän itsemurhan. Elämän pelastusrenkaana toimi kuitenkin musiikki.
– Kaikenlainen musiikki on ihana asia, mutta kyllä mä rock olen sielultani. Mun biisejä voisi sanoa karmivan rehellisiksi. Ja toistaiseksi julkaisemattomia kirjoitettuja biisejä mulla on valmiina todella paljon, eli niitä tulee kyllä vielä lisää. Ystävät vuosien takaa ovat olleet kaiken tän kanssa todella isona tukena.
– Mun sanat on tosi kantaaottavia, Katri alleviivaa
Taistelu on kuitenkin vielä kaukana voitetusta. Katri opiskelee iltaisin musiikkia ja taistelee päivisin byrokratian kanssa. Päätös kurottaa kohti unelmia on merkinnyt myös unettomia öitä.
– Tuntuu, että heti kun löytää oman juttunsa ja oppii vihdoin rakastamaan itseään, yhteiskunnalta tulee vastaus, että etkö sä muista, ettet kelpaa, ellet sovi meidän muottiin. Täällä ei arvosteta taiteenlajeja, kuten musiikkia, oikeana työnä. Mutta jos tässä käy niin, että ne vetää mua dunkkuun, niin meinaan kyllä silti jatkaa.
– Herää kysymys, että miksei me olla niin arvokkaita, että meitä voisi auttaa? Tuolla kaduilla olisi niin paljon potentiaalia, jos vain annettaisiin mahdollisuus. Monet on vaan lyöty niin alas, ettei ne jaksa enää nousta.
On helppoa huomata se inspiraatio, millä Katrin kappaleet syntyvät. Mutta, konkreettisesti, minkälaisilla ratkaisuilla tätä tilannetta tulisi hallituksessa lähteä korjaamaan, ehkä jopa rakentamaan uusiksi?
– Mun mielestä tärkeimmät olisi, että se valehtelu pitää saada loppumaan. Alettaisiin kertoa totuus, olemaan rehellisiä ja ottamaan vastuu siitä mitä siellä tehdään. Läpinäkyvyyttä. Siellä on kuitenkin kansalaisten elämät käsissä, mutta tehdään vain ratkaisuja, jotka palvelevat sitä hyväveliverkostoa. Suomea ajetaan alas! Tuntuu, että meidän poliitikot on täysin vieraantuneita tavallisista kansalaisista.
– Kuten kirjoitin biisissäni, täällä “jyvät irtoo akanoista”. Tahallaan tehdään kansanpuhdistusta. Semmonen ihminen, joka on heikossa tilanteessa…eihän se jaksa tapella vastaan edes.
Kaiken tämän keskellä Katri kuitenkin kertoo pystyvänsä kanavoimaan kaikki vastoinkäymiset energiaksi musiikkiinsa, ja säilyttää vankasti uskonsa tulevaisuuteen. Hän kertoo visiostaan rokata ympäri maailmaa ja halustaan lopulta palata kotiin merenrantaan. Kaiken vihan ja turhautumisen keskeltä huokuu luotto omaan tekemiseen. Ennen kaikkea takaisinmaksuun, musiikin kautta.
I’ve got an angry soul, I’ve got a broken home, I’m gonna stick it in your heart of chrome.
(KISS, 1992)
