Tamperelainen valmentajalupaus Maso Lehtonen : – ”Joskus voi antaa vaan mennä ja kattoa kun maailma palaa”

Jääkiekossa on kautta aikain tiedetty, että maalivahdit ovat omalaatuisia ja erikoisia persoonia. Imatran Ketterän nykyinen päävalmentaja Maso Lehtonen (pelaajaurallaan maalivahti) ei ole poikkeus tähän sääntöön. Räväkkä, intohimoinen ja ennen kaikkea persoonallinen. Lähdetään katsomaan hänen tähänastista uraansa hieman tarkemmin ja selvittämään, mitä miehellä itsellään oli kerrottavana.

Maso Lehtonen valmentaa parhaillaan neljättä kauttaan Imatran Ketterässä. Palkintokaapista löytyy jo komeasti Mestiksen vuoden valmentajapalkinto, kaksi Suomen Cupin voittoa ja yksi Mestiksen mestaruus. Haaga-Heliassa ja Vierumäellä liikuntaan ja jääkiekkovalmentamiseen kouluttautunut Lehtonen aloitti valmentamisen nopeasti oman uransa päätyttyä. Palo oli syttynyt jo pelaamisen ohella.

-Varmaan viimeisinä pelivuosina alkoi kiinnostaa mahdollinen valmentaminen ja sit aloitinkin heti viimeisen matsin jälkeen. Sit kun sai ekan oman joukkueen syksyllä Heinolan d-junnuista niin kyllä siihen hurahti välittömästi, Lehtonen toteaa.

Muistan hyvin ensimmäisen tapaamiseni nimenomaan valmentaja Lehtosen kanssa. Eräänä sunnuntaina tuolloin Vierumäki Unitedin A-junioireita valmentanut mies kävi päivän pelissä hieman kuumana. Niin fläppitaulu kuin juomapullotkin saivat kyytiä. Pelin jälkeen hallin ulkopuolella tavatessamme Lehtosen kierrokset olivat laskeneet, mutta pelitilanteesta hän oli yhä samaa mieltä. Tuomarin virhe. Muistan jo silloin miettineeni, että tuollaista persoonaa kaivataan jääkiekon pariin. Tunteet esiintuovaa, mutta myös analyyttisesti hyvin peliä ymmärtävää valmentajaa. Hänessä oli tiettyä Raimo Summasmaisuutta—hyvällä tavalla.

-No joskus on käyny niin että on mennyt vähän yli, mut ei siinä auta kun vaan rauhotella. Onneks itellä kun leimahtaa nopeesti, niin usein leppyykin nopeesti. Ei siin auta kun tuijottaa seinään vähän aikaa ja käydä asia läpi.

Tämä yhteinen sävel toi Imatralle Mestiksen mestaruuden kaudella 2018-2019. Kuva: Imatran Ketterän kuvapankki

Tämän tapaamisen jälkeen ei onneksi mennytkään montaa kautta, kun mies nähtiin jo Ketterän peräsimessä.

-Olin päättäny jo talvella et aika siirtyä eteenpäin A-nuorista. Siin oli sit erilaisia neuvotteluja mut mikään ei tärpänny loppujen lopuks. Ketterästä oltiin sit vähän yllättäenkin yhteydessä keväällä ja aika nopeesti löydettiin yhteinen sävel.

Valmentajan arki pitää sisällään pitkiä päiviä.

Valmentajan työn näkyvä osuus tapahtuu otteluissa vaihtopenkin takana pelaajia ohjeistaessa. Sekä tietysti myös lehdistötilaisuuksissa pelillisiä jargoneita toimittajille kertoen. Suurin osa tunneista on kuitenkin lyöty jo sisään siinä vaiheessa kun joukkue on jäällä.

-Kyllä aika iso osa menee sen ajan ulkopuolella. Karkeasti perus päivänä menee työaikaa se 8-12 tuntia josta peli tai päivän harjoitukset itsessään vie ehkä sen 3 tuntia. Sit kaikkii muu tehdään siellä taustalla. Enimmäkseen videoiden pyörittelyä ja erilaisia palavereja pelaajien tai valmennuksen kesken

Suomen toisiksi korkeimman sarjatason yksi tärkeimmistä tehtävistä on kasvattaa yksilöitä seuraavalle tasolle kuitenkin niin, ettei yksilö mene joukkueen edelle. Yksilöiden valmentamiseen tamperelaiselta löytyy selkeä resepti.

-Kyllähän joukkue koostuu toimivista yksilöistä. Sanoisin että meillä varsinkin mennään aika vahvasti se yksilön kehitys edellä ja sitten keväämmällä siirrytään enemmän siihen joukkuepuoleen. Pitää luoda yksilölle sellainen ympäristö missä hänellä on mahdollisuudet ottaa kehitysaskelia joka päivä.

Yksilöistä puhuttaessa mieleeni juolahti jääkiekossa loppuun asti kulutettu fraasi ”joka valmentajan unelmapelaaja” ja tästä halusin saada Lehtosen mielipiteen. Mitä tämä hänelle tarkoittaa?

-Kyllä se tulee ensinnäkin siitä että ymmärtää urheiluelämän vaatimukset muun elämän kannalta, on valmis uhraamaan asioita oman uransa eteen ja pitää huolen ravinnosta ja unesta. Sit kaukalossa pitäis olla luotettava kahteen suuntaan, olla sopivan räväkkä ja olla aina valmis uhraamaan itseään henkisesti sekä fyysisesti joukkueen eteen. Sit ripaus pilkettä silmäkulmaan.

Jääkiekossa kun kierrokset käyvät korkealla, niin välillä tunteet tosiaan ottavat vallan. Näin tapahtuu aika ajoin myös valmentajille, mutta useimmiten tämä reaktio tulee pelaajilta. Lehtoselta löytyy kuitenkin keinot pelaajien rauhoittamiseksi – tarvittaessa.

-Eihän siinä auta kun ottaa ohjat käsiin, ja saada pakka rauhottuun pikkuhiljaa. Joskus voi antaa vaan mennä ja kattoa kun maailma palaa. Siitäkin opitaan aina

Mihin suuntaan valmentajalupaus on matkalla?

Kannattajilla on Lehtoselle selkeä viesti.

 

Luettelin jo aluksi Lehtosen saavuttamat palkinnot Mestiksen puolella sekä joukkueena että yksilönä. Joku voisi olla jopa sitä mieltä, että tämä taso on pelattu läpi. Yritin udella Lehtosen tulevaisuuden suunnitelmia seuraavan viiden vuoden ikkunalla, mutta vastaus ei tarjonnut paljoa spekuloitavaa.

-Nauttia elämästä, arjesta ja työstä. Voittaa asioita.

Kun muotoilin asian kysymällä hänen ultimaattista unelmaansa valmentamisen parissa, sain vastaukseen mukaan myös ne kolme maagista kirjainta.

-Kyllä aika ultimaattinen tavoite on varmasti valmentaa jossain NHL:ssä, mutta realistisesti tärkeintä on saada valmentaa mahdollisimman pitkään ja nauttia matkasta.

32-vuotias on nuori valmentaja jääkiekossa. Pohjalla on jo nyt hyvät eväät ja loistavia saavutuksia. Kun Liigan tuolileikki taas pyörähtää kunnolla käyntiin valmentajien osalta, ei olisi suuri yllätys jos Matias ”Maso” Lehtosen nimi nousisi otsikoihin tässä yhteydessä. Seuraavan tuulipuvun väristä tai seuraavasta logosta riippumatta miehestä tullaan kuulemaan varmasti jatkossakin.

Suosittelen kuuntelemaan Suplasta Mestiksen Suomen viihdyttävintä lätkää podcastista jakson, jossa Lehtonen on vieraana. Siellä pääsevät tarinat ja Tampereen murre oikeuksiinsa.
https://www.supla.fi/audio/3747430

Teksti: Frans Fonsén