Ukrainan sankariksi nousi Roman Yaremchuk. Kuva: Iltalehti
Huuhkajien paluu lähes loppuunmyydylle Olympiastadionille jätti monille faneille paljon hampaankoloon. Ottelua seurasi paikan päällä reilut 29 000 silmäparia. Katsojamäärä oli suurin sitten vuoden 2013 Espanja-ottelun, jota oli katsomassa 37 492 katsojaa. Monet jalkapallon ystävät olivat odottaneet lauantai-iltaa, kuin kuuta nousevaa.
Teksti: Lauri Vaininen
Lauantaina pelatussa Suomen ja Ukrainan välisessä MM-karsinta-ottelusta ei panoksia puuttunut. Huuhkajat olisi voitolla tarttunut tiukasti kiinni D-lohkon 2.sijaan. Toisin kuitenkin kävi.
Ennen ottelua Suomen maalivahti Lukas Hradecky antoi pressitilaisuudessa ymmärtää, ettei 0-0-tulos olisi katastrofi. Ottelusta muodostui kaikkea muuta kuin ennakoissa odotettu kyttäilevä ja varovainen vähämaalinen tasapeli.
Huuhkajien 5-3-2-muodostelma sai pelottavasti mieleen muistot Mika-Matti “Mixu” Paatelaisen aikana tutuksi tulleesta ja paljon parjatusta joulukuusi-muodostelmasta. Ukrainan siirtyminen johtoon ottelun neljännellä minuutilla hiljensi täyden stadionin väliaikaisesti, lukuun ottamatta muutamia satoja paikan päälle tulleita Ukrainan kannattajia.
Huuhkajat onnistui tasoittamaan ottelun Teemu Pukin hieman onnekkaallakin maalilla. Iloa ei pitkään riittänyt, sillä Ukraina nousi nopeasti takaisin johtoon Huuhkajien umpisurkean puolustuspelaamisen päätteeksi.
Kritiikkiä annan surutta päävalmentaja Markku “Rive” Kanervan avauskokoonpanon pelaajavalinnoille sekä älyttömille pelaajavaihdoille. Avauskokoonpanossa pelannut Thomas Lam ei todellakaan olisi esitystensä perusteella ansainnut paikkaansa kentällä. Hänet korvannut Urho Nissilä oli vakuuttavan piristävä muutos Huuhkajien keskikentälle.
Muut vaihdot herättivät oudoksuntaa, etenkin kun Huuhkajat oli koko toisen puoliajan tappioasemassa. En voinut käsittää Joel Pohjanpalon vaihtoa Roope Riskiin – varsinkaan kun Huuhkajat yritti ottelun loppuhetkillä saada tasoitusta pitkillä ja korkeilla keskityksillä. Juuri tämänkaltaisissa tilanteissa Pohjanpalo on parhaimmillaan.
Huuhkajat on tunnettu varmasta ja tiiviistä puolustuspelaamisesta, mutta lauantain ottelussa siitä ei ollut tietoakaan. Pelaajien eleistä sekä olemuksista paistoivat epävarmuus ja turhautuminen. Kurinalaisesti puolustautunut Ukraina oli selvästi Suomea parempi kentän jokaisella osa-alueella.
Jere Urosen poissaolo tuli Suomellle liian kalliiksi, mikä herättää huolta, onko Huuhkajat oikeasti yhden puolustajan varassa. Huuhkajat on tottunut Markku Kanervan aikana pelaamaan aggressiivisesti nousevien “wing-backien” kautta. Aiemmissa otteluissa nämä hyökkäävät laitapuolustajat ovat olleet avainroolissa, kun Huuhkajat on onnistunut maalinteossa.
Lauantai-illan valopilkuksi nousi Pohjoiskaarteen antama upea tuki Huuhkajille sekä Glen Kamaralle. Rasismin kohteeksi joutunut Kamara sai uskomattoman tuen suomalaisyleisöltä. Pohjoiskaarre oli myös tehnyt ottelua varten tifon, jossa luki ” TÄMÄN MAAN KAMARALLA SINUA RAKASTETAAN, GLEN”. Ottelussa kaikuivat lähes 30 000 ihmisen voimalla kylmiä väreitäkin tuoneet Kamara-huudot.
Pohjoiskaarre osoitti näyttävästi tukensa Kamaralle. Kuva: Lauri Vaininen
Ottelua paikan päälle seuraamaan saapuneet kannattajat olisivat ansainneet paljon parempaa. Vuosia kestänyt remontti ja lähes sadalla miljoonalla ylitetty budjetti oli kuin kirsikka tämän farssikakun päälle.
Huuhkajat ottelee seuraavan kerran Olympiastadionilla marraskuussa, kun vastaan astelee hallitseva maailmanmestari Ranska. Pelissä pitää tapahtua suuria muutoksia, jotta edes uskalletaan unelmoida pisteistä. Toki mikäli Ranska on lohkovoiton varmistanut, heiltä saattaa tulla kokemattomampi joukkue Helsingin hyytävään iltaan. Marraskuun Ranska-ottelu on näytönpaikka ennen kaikkea Markku Kanervalle, joka on saanut toimia Huuhkajien peräsimessä hyvässä työrauhassa ilman suurempaa kritiikkiä.
Toivon sydämeni pohjasta, ettei lauantai-illan kaltaista murhenäytelmää ei tarvitse enää kenenkään kokea.
