Ilmajoelta lähtöisin oleva Juha Puhtimäki on Superpesiksen parhaita pelaajia. Puhtimäki on valittu sarjan parhaimmaksi lukkariksi ja pelaajaksi vuonna 2019. Kesällä 2021 Tampereelle Manse PP:hen siirtynyt Puhtimäki pääsi juhlimaan kolmatta mestaruuttaan kauden päätteeksi.

Teksti: Niko Liikkanen

Juha Puhtimäki meni pesäpallotreeneihin ensimmäisen kerran viisivuotiaana. Ensimmäisen pesäpallomailan hän sai jo puolitoistavuotiaana joululahjaksi. 

”Ensimmäinen maila oli alkuun vähän iso, mutta siitä asti sitä on soviteltu käteen”.

Nuorempana Puhtimäki on pelannut jääkiekkoa seitsemän vuotta, ja sen jälkeen salibandya harrastusmielessä.  

”Olen myös luonnollisesti paininut, kun Ilmajoelta olen lähtöisin.”

Puhtimäki kertoo päätyneensä vahingossa lukkarin pelipaikalle.

”Olimme F-poikien leirillä Loimaalla ja Itä-Länsi ottelussa huomasimme yhtäkkiä, ettei joukkueessa ole lukkaria. Isä oli pelinjohtajana ja tiesi, että olen joitakin vuoroja joskus syöttänyt. Syötin sen pelin, ja sen jälkeen on enemmän ja vähemmän menty lukkarina.”

Esikuvikseen Puhtimäki nimeää Jan Hautalan, Jukka Holttisen ja Matti Iivarisen. ”Varsinkin Hautala ollut iso esikuva, ja Holttinen lukkarina aina”

“Yleisön huutelu kuuluu lajiin”

Lukkarin paikalla tulee usein kuittailua vastustajalta. Puhtimäki kertoo iän opettaneen kestämään vastustajien horjutusyrityksiä.

 ”Nuorempana niitä otti enemmän henkisesti raskaasti. Se on urheilua ja tässä kohtaa kilpaurheilua, joten se kuuluu pelin luonteeseen. Välillä yritetään vähän horjuttaa, mutta kyllä siitä nykyään saa vaan boostia. Mitä enemmän kaarelta naamaa räävitään, niin sitä paremmin yleensä itse pelaa.”

Pesäpalloon kuuluvan katsomosta huutelun Puhtimäki kertoo myös sytyttävän. 

”Se on lajin hienouksia, kun yleisö on meitä niin lähellä. Tietenkin siinä on pieni raja, mitä saa ja mitä ei tarvitse huutaa. Niihin huuteluihin sitten välillä kommentoidaan ja välillä ei kommentoida. Siitäkin pyritään vaan ottamaan boostia itselle pelaamiseen.”

36-vuotias Puhtimäki siirtyi kesälle 2021 Tampereelle Manse PP:een riveihin vietettyään kolme menestykästä kautta Joensuun Mailassa. Puhtimäki pääsi kauden päätteeksi juhlimaan mestaruutta. 

Monet vannoutuneet pesäpallon ystävät eivät pitäneet Mansen joukkueesta, johon hankittiin monia muiden seurojen kärkipelaajia. Mansea on nimitettykin ´´ostojoukkueeksi´´.

”Meillä oli hieno joukkuehenki alusta saakka, vaikka oli tosi paljon pelaajia eri joukkueista. Tehtiin omaa tarinaamme omalla tavalla, aika eri lailla, mitä muissa joukkueissa. Ensimmäisistä palavereista asti lähdettiin oikeaan suuntaan.”

“Mentiin suljettuun luokkahuoneeseen ja jokainen sai kertoa mitä ajatuksia toisista on. Siellä puhuttiin hyvää ja pahaa, lopuksi lyötiin nyrkit yhteen ja kaikki oli siinä. Monien kanssa on otettu yhteen kentälle aiemmin. Yhdessä kuitenkin hävitään ja voitetaan. Loppukaudesta joukkuehenki oli kuitenkin parhaimmillaan matkan aikana”, Puhtimäki kertoo. 

Mansen pelinjohtajana toimi legenda Matti Iivarinen. Puhtimäki kertoi mestaruuden voittamisen olevan erityisen hienoa Iivarisen joukkueessa.  

”Ilman Mattia en olisi tässä, joten kyllä se merkkasi erityisen paljon. Kaikki meidän joukkueessamme tietenkin tiedostivat, ettei Matilla ole mestaruutta pelinjohtajana vielä, joten kaikki halusi osaksi pelata myös Matille.”

Voittoja, tappioita ja lautaskammoa

Uran parhaiksi muistoiksi ja saavutuksiksi Puhtimäki mainitsee Suomen mestaruudet. 

Ei niin hyviksi muistoiksi Puhtimäki kertoo pudotuspelitappiot. 

”Vuosi 2008 on toisaalta hyvä ja toisaalta huono muisto. Johdettiin Nurmon Jymyn kanssa Sotkamon Jymyä 2–0 otteluvoitoin välierissä, ja hävittiin se sarja lopulta. Voitettiin kuitenkin pronssiottelu, ja sain ensimmäisen mitalini miesten tasolla. 2020 oli toisaalta hieno vuosi Joensuun kanssa, kun tehtiin peräkkäisten voittojen ennätys, mutta lopulta jäätiin kuitenkin neljänneksi. Se oli raaka pettymys itselle ja kaikille, varmaan yksi isoimpia, mitä on uralla ollut,” Puhtimäki kuvailee.

Läpimurtokauden Puhtimäki kertoo olleen vuosi 2006. 

”Silloin vaihdoin Seinäjoelle pelaamaan, voitimme A-poikien mestaruuden ja nousimme miehissä Ykkössarjasta Superpesikseen.” 

Puhtimäki kärsi lukkarin painajaisesta eli lautaskammosta 2010-luvun alussa. 

“Lautaskammoajan jälkeen vuosi 2014 Hyvinkäällä oli pitkän taaperruksen jälkeen sellainen käänteentekevä vuosi, mikä varmasti määrittelee uraani paljon. Uskalsin tehdä sen ratkaisun, että lähden Pohjanmaalta paikkaan, jossa en tuntenut ketään. Katkaisin samalla oman huonon kierteeni ja tein itsestäni urheilijan uudestaan.” 

Puhtimäki muistelee lämmöllä myös Joensuun vuosiaan.

“Joensuussa vuodet 2018-2019 olivat hienoja, kun voitettiin joukkueen kanssa mestaruudet ja itsellekin tuli jotain palkintoja siinä sivussa.”

“Ravit ovat minulle terapiaa”

Juha Puhtimäki kertoo isänsä opettaneen häntä pesäpallossa eniten. 

”F-pojissa isäni oli pelinjohtaja ja valmentajani. Hänellä on tosi iso merkitys urani kannalta. Äiti on pitänyt kotona palettia kasassa. Matti Iivarinen on loppu-urani merkittävimpiä henkilöitä. Toinen on Sami Sirviö, joka oli Hyvinkäällä pelinjohtajana kaikki neljä kautta, jotka siellä pelasin.”

Puhtimäki tunnetaan myös intohimoisena ravimiehenä. Ravit ovat Puhtimäelle rauhoittumisen paikka. 

”Olen monta kertaa sanonut ravien olevan minulle vähän kuin terapiaa. Toiset ihmiset maksavat, että käyvät juttelemassa jonkun kanssa työstä ja lajista riippumatta. Minulle sellainen paikka on raviurheilu”, Puhtimäki sanoo.

“Olen löytänyt raveista paikan, missä saan olla ilman palloa; se on kuitenkin iso osa meikäläisen elämää. Suurin osa aikaani menee pesäpallon parissa, joten hienot ihmiset ympärillä mahdollistavat raviurheilun ja ottavat vastuuta hevosestani. Raviurheilu on kuitenkin raskasta ja aikaa vievää hommaa.”

Perinnelajin uudet kanavat

Puhtimäki aloitti kesällä 2021 pitämään Instagram-liveä jokaisen Mansen pelin jälkeen yhdessä toimittaja Olli Erosen kanssa. Liveistä syntyi hitti kesän aikana. Katsojamäärät kasvoivat koko ajan, mitä pidemmälle kausi eteni. Liven suosio yllätti Puhtimäen monta kertaa.

”Ensimmäinen live kun pyöräytettiin, yhtäaikaisia katsojia oli noin 200. Lopetettiin siihen mestaruuden jälkeiseen liveen, jossa oli parhaimmillaan katsojia yhtä aikaa lähes 3000. Olli oli laskenut katsojamääriä olevan lähemmäs puoli miljoonaa kauden aikana. Hienoa, että on saatu pesikselle uusia ystäviä ja laji-ihmisille uutta tietoa siitä, mitä me oikeasti olemme ja mitä me teemme”, hän kommentoi.

”Idea liveen syntyi MM-hiihtojen aikaan viime talvena, kun Kalle Lassila ja Matias Strandvall tekivät Ylellä kisojen aikana iltaisin vastaavia juttuja. Ajattelin tämän toimivan pesäpallossa tai urheilussa ylipäänsä, ja tätä ei ole kukaan urheilija itse tehnyt. Rupesin miettimään, kenen kanssa tekisin liveä, ja Olli valikoitui kaveriksi. Oli hienoa nähdä, miten kemiamme toimi tuossa.”

Puhtimäki kertoo liven myös jatkuvan ensi vuonna ja läpii talven jollain mittapuulla. 

Pesäpallo on saanut mediassa viime kesänä enemmän näkyvyyttä kuin moniin vuosiin.  Näkyvyyden selittää osittain Puhtimäen seura Manse PP, joka kiinnostaa suurta yleisöä. Puhtimäen ja Erosen live on myös varmasti lisännyt näkyvyyttä. 

Lukkarin mukaan lajissa on näkynyt kasvua.

 ”On tullut tosi paljon kiinnostusta ja uusia ihmisiä katsomoihin. Hienoa nähdä, että muista urheilulajeista on tullut ihmisiä, jotka ovat löytäneet pesiksen. Pesis on ehdottomasti nähtävä livenä, jotta näkee sen hienouden ja urheilullisuuden. Kaikilla on jonkinnäköinen käsitys pesiksestä, mutta se ei välttämättä ole niin hyvä ja positiivinen. Tänä vuonna olemme saaneet käännettyä kelkkaa oikeaan suuntaan.”

Ikuisuuskysymys: Helsinkiin vai ei?

Pesäpallopiireissä on myös puhuttu, pitäisikö Helsinkiin saada miesten Superpesisjoukkue lajin näkyvyyden lisäämiseksi entisestään. Puhtimäki näkee, että Helsingissä riittäisi kiinnostusta pesäpalloon, kunhan projekti tehtäisiin oikein. 

”Pesäpallo ei kuitenkaan ole mitenkään riippuvainen Helsingistä. Tietenkin olisi hienoa, jos Helsinki tulisi mukaan jollain aikataululla. Kyllähän se antaisi lisänäkyvyyttä ja nostetta lajille.” 

Nuorelle pesäpallolupaukselle, joka pyrkii huipulle, Puhtimäki antaa neuvoksi, että töitä on tehtävä paljon. 

”Treenata pitää raa’asti ja monipuolisesti. Laji on fyysisesti vaativa ja vaatii paljon työtä, mutta kyllä monipuolisuus on isossa osassa siinä.”

Mansen keskittyminen ensi kauteen ja yhteistreenit alkavat jo kuun vaihteessa. 

”Hetki saadaan vetää huilia, mutta pian aloitetaan uusi matka taas.”