Mikonkadun On The Rocksissa 10.10.-11.10.2022 oli varattu kaksi iltaa HEO:n musiikkilinjan esityksille. 

Kuvat ja teksti: Kari Rinta-Rahko

Koulussa kysyttiin kuka lähtee kuvaamaan musiikkilinjalaisten keikkaa On The Rocksiin, minä epäröin. Olen pitkään halunnut kokeilla keikkakuvaamista, silti ujostutti tarttua tilaisuuteen. Oliko se sitten epävarmuus, uuden tuntemattoman äärellä vai jokin muu tunne tai ihan vaan hölmö ajatus. En tiedä, mutta ilmoittauduin, molemmille illoille ja hyvä niin. 

Maanantaina lähdin liikkeelle mieli auki, uuden äärelle.

Tila oli tuttu ja välineet hallussa. Paikalla oli mukavasti väkeä, mutta paikka on suhteellisen kookas ja ihmiset olivat aluksi levittäytyneet ympäri alakertaa. Näin kuvaajan näkökulmasta ihan mahtava tilanne lähteä harjoittelemaan. 

Illan aikana lavalla nähtiin noin 15 erilaista kokoonpanoa ja tyylilajeja tuli laidasta laitaan. Henkisesti olin saapunut rokkikeikalle, mutta ilokseni sain paljon muuta. Upeita esityksiä, tulkintoja ja mahtavaa heittäytymistä. 

 

Kaksi tuntia sahasin ympäri aluetta ja napsin kuvia. Olin liikkeellä aika raskaalla kalustolla, joten minun roolini ei jäänyt epäselväksi. Tulin siis näkyväksi, kuvaajana. Keskityin kuvaamiseen, joten itse esityksiin minulla ei juurikaan ole sanottavaa. Oikeastaan ainut, mitä voin sanoa – tunnelma oli mahtava ja keikan jälkeen minut täytti hyvä mieli.

Kotimatkalla iski epävarmuus ja häpeä, mitä jos kuvat eivät ole onnistuneet? Kaikki näkivät minut tekemässä, mutta tilan valo oli niin hankala, että lopputuloksesta ei voinut tietää. Kotona kuvat latautumaan ja riemun kiljahdus, näistä tuli hienoja! Silti se, että tulin näkyväksi herätti valtavasti tunteita.

Seuraava päivä meni kuvien parissa ja edellisen illan tunteita kohdatessa. Olin päätynyt isojen kysymysten äärelle.

Tiistai iltana parta kohti Rocksia, tällä kertaa sielu auki.

Oli eri fiilis. Tiesin kameran asetuksien toimivan ja missä kannattaa kuvata, eli luotin itseeni. Paikalla oli paljon tuttuja kasvoja edelliseltä illalta, tulin tuttuun paikkaan. Tuntui hyvältä. Nyt olin menossa kuvaamaan keikkaa ja todistamaan jotain todella ainutlaatuista ja hienoa. 

Minä tulin näkyväksi lattialla, moni päätti tulla näkyväksi On The Rocksin lavalla. Ihan vain tiedoksi, voin nimetä paljon helpompiakin paikkoja. Kiitos, kun sain olla läsnä todistamassa tätä kaikkea.

Ymmärsin, että minä en tullut kuvaamaan vain musiikkiesityksiä, minä olin kuvaamassa rohkeutta, pelon kohtaamista ja itsensä ylittämistä. Tunsin kuinka vahvasti yleisö kannusti ja tsemppasi, koko sali oli esiintyjien tukena. Ilmapiiri oli käsittämättömän lämmin ja turvallinen. 

Monesti miettinyt minkälainen on aito kannustava ilmapiiri, kohdata pelkoja ja ylittää omia rajoja – kasvaa. Sain yhden vastauksen. Musalinjalaisten keskuudessa HEO:n henki on vahvasti läsnä, autetaan toisia eteenpäin – jos ei muuten, niin raikuvin suosionosoituksin. 

Tällä kertaa kotimatkalla edellisen illan epävarmuus oli vaihtunut ihasteluun, kuinka rohkeita ja hienoja hetkiä iltaan mahtui. Vitsi, että voitte olla ylpeitä itsestänne – jokainen. Tämä parikymmentä vuotta keikkoja kolunnut hevari on aivan haltioissaan ja liikuttunut teidän rohkeudesta. 

Oikeastaan, tämä elämäni ensimmäinen reportaasi. Tämä on minun kiitokseni teille, ihan jokaiselle paikalla olleelle. Ilman teitä, en tulisi näkyväksi näin, kirjoittamalla.

Tämä on minun lavani, jolle en ole ennen uskaltanut astua ja minua pelottaa ihan hemmetisti.

Kiitos.

 

 

Alla iltojen tunnelmaa kuvien muodossa.